S
stressaantunut strutsi
Vieras
Onko täällä muita, joilla molemmilla vanhemmilla vuorotyö? Kuinka saatte arjen pyörimään ja missä välissä ehditte viettää perheaikaa tai parisuhdeaikaa?
Esimerkki meidän päivästä:
Mies tulee yövuorosta kuudelta aamulla ja käy nukkumaan. Minulla kello soimassa puoli kahdeksan, jolloin noustaan 3-vuotiaan kanssa ylös. Aamupala, Pikku Kakkonen, lapsi leikkii hetken aikaa ja minä meikkaan nopeasti. Sitten puoli yhdeksän jälkeen aletaan pukea päälle ja yhdeksältä lähdetään kotoa. Lapsi hoitoon, itse töihin puoli kymmeneksi. Mies herää kahden-kolmen jälkeen ja hakee lapsen hoidosta. Itse pääsen töistä kuuden jälkeen ja olen kotona puoli seitsemältä. Hetki lapsen kanssa olemista, ja ehditään pikaisesti vaihtaa miehen kanssa kuulumiset. Iltapala klo 19-19.30 (mies lähtee hetkeksi lepäämään ennen seuraavaa yövuoroa) jonka jälkeen pikkuhiljaa korjaillaan lelut ja käydään iltapuuhiin. Lapsi käy nukkumaan kahdeksan maissa. Mies nousee ylös puoli yhdeksältä-yhdeksältä, syö, juo kahvit ja lähtee puoli kymmeneltä taas töihin.
Miehellä on siis säännölliset työvuorot niin, että viikko yövuoroa, viikko iltavuoroa ja viikko aamuvuoroa. La ja su hänellä on aina vapaat. Minä olen töissä kaupan alalla, työajat vaihtelevat päivittäin 9.30-19.30 välillä ja myös viikonloppuisin on töitä. Myös vapaapäivät ovat miten sattuu.
Miehen iltavuoroissa lapsi viedään hoitoon puoli kahdeltatoista (päiväunille) ja minä haen kun pääsen töistä. Miehen aamuvuoroissa minä taas vien ennen kuin itse lähden töihin, ja mies hakee töistä päästyään.
Välillä ehdin nähdä lasta vain aamulla hetken aikaa ja illalla kun pääsen töistä taas hetken ennenkuin hän käy nukkumaan. Toki välillä saatan mennä töihin vasta kahteentoista tai päästä jo neljältä ja silloin aikaa on enemmän. Emme oikeastaan ehdi tehdä mitään yhdessä perheenä, koska vuoromme menevät niin paljon ristiin. Lisäksi meistä molemmista tuntuu ettei omaa aikaa juuri ole, koska olemme aina joko töissä tai kotona hoitamassa lasta toisen ollessa töissä. Minusta olisi kiva käydä lapsen kanssa yhdessä vaikka lapsi-vanhempi jumpassa, mutta epäsäännöllisten työaikojen takia sekin on hankalaa.
Kadehdin perheitä joissa molemmilla vanhemmilla on päivätyö ja illat yhteistä aikaa. Toinen vanhempi voi olla lapsen kanssa ja toinen hoitaa kotityöt tai harrastaa. Meillä lapsi joutuu jakamaan vanhemman ajan kotitöiden kanssa, kun se toinen vanhempi on siellä töissä.
Olen yrittänyt etsiä päivätyötä, mutta kaupan alalla sellaisia ei juurikaan ole. Olen myös miettinyt uuden ammatin opiskelua työn ohessa, mutten tiedä missä välissä ehtisin opiskella ilman että se olisi taas lapsen kanssa vietetystä ajasta pois. Koen syyllisyyttä siitä että lapsen elämäkin on epäsäännöllistä, vaikka toisaalta hän saa viettää enemmän aikaa kotona kuin jos olisimme molemmat päivätyössä.
Koen tämän epäsäännöllisyyden välillä tosi raskaaksi, tuntuu että koko elämä vaatii kauheasti suunnittelua ja järjestelemistä. Miten muiden vuorotyöläisten arki pyörii? Onko se oikeasti näin rankkaa vai kuvittelenko vaan?
Esimerkki meidän päivästä:
Mies tulee yövuorosta kuudelta aamulla ja käy nukkumaan. Minulla kello soimassa puoli kahdeksan, jolloin noustaan 3-vuotiaan kanssa ylös. Aamupala, Pikku Kakkonen, lapsi leikkii hetken aikaa ja minä meikkaan nopeasti. Sitten puoli yhdeksän jälkeen aletaan pukea päälle ja yhdeksältä lähdetään kotoa. Lapsi hoitoon, itse töihin puoli kymmeneksi. Mies herää kahden-kolmen jälkeen ja hakee lapsen hoidosta. Itse pääsen töistä kuuden jälkeen ja olen kotona puoli seitsemältä. Hetki lapsen kanssa olemista, ja ehditään pikaisesti vaihtaa miehen kanssa kuulumiset. Iltapala klo 19-19.30 (mies lähtee hetkeksi lepäämään ennen seuraavaa yövuoroa) jonka jälkeen pikkuhiljaa korjaillaan lelut ja käydään iltapuuhiin. Lapsi käy nukkumaan kahdeksan maissa. Mies nousee ylös puoli yhdeksältä-yhdeksältä, syö, juo kahvit ja lähtee puoli kymmeneltä taas töihin.
Miehellä on siis säännölliset työvuorot niin, että viikko yövuoroa, viikko iltavuoroa ja viikko aamuvuoroa. La ja su hänellä on aina vapaat. Minä olen töissä kaupan alalla, työajat vaihtelevat päivittäin 9.30-19.30 välillä ja myös viikonloppuisin on töitä. Myös vapaapäivät ovat miten sattuu.
Miehen iltavuoroissa lapsi viedään hoitoon puoli kahdeltatoista (päiväunille) ja minä haen kun pääsen töistä. Miehen aamuvuoroissa minä taas vien ennen kuin itse lähden töihin, ja mies hakee töistä päästyään.
Välillä ehdin nähdä lasta vain aamulla hetken aikaa ja illalla kun pääsen töistä taas hetken ennenkuin hän käy nukkumaan. Toki välillä saatan mennä töihin vasta kahteentoista tai päästä jo neljältä ja silloin aikaa on enemmän. Emme oikeastaan ehdi tehdä mitään yhdessä perheenä, koska vuoromme menevät niin paljon ristiin. Lisäksi meistä molemmista tuntuu ettei omaa aikaa juuri ole, koska olemme aina joko töissä tai kotona hoitamassa lasta toisen ollessa töissä. Minusta olisi kiva käydä lapsen kanssa yhdessä vaikka lapsi-vanhempi jumpassa, mutta epäsäännöllisten työaikojen takia sekin on hankalaa.
Kadehdin perheitä joissa molemmilla vanhemmilla on päivätyö ja illat yhteistä aikaa. Toinen vanhempi voi olla lapsen kanssa ja toinen hoitaa kotityöt tai harrastaa. Meillä lapsi joutuu jakamaan vanhemman ajan kotitöiden kanssa, kun se toinen vanhempi on siellä töissä.
Olen yrittänyt etsiä päivätyötä, mutta kaupan alalla sellaisia ei juurikaan ole. Olen myös miettinyt uuden ammatin opiskelua työn ohessa, mutten tiedä missä välissä ehtisin opiskella ilman että se olisi taas lapsen kanssa vietetystä ajasta pois. Koen syyllisyyttä siitä että lapsen elämäkin on epäsäännöllistä, vaikka toisaalta hän saa viettää enemmän aikaa kotona kuin jos olisimme molemmat päivätyössä.
Koen tämän epäsäännöllisyyden välillä tosi raskaaksi, tuntuu että koko elämä vaatii kauheasti suunnittelua ja järjestelemistä. Miten muiden vuorotyöläisten arki pyörii? Onko se oikeasti näin rankkaa vai kuvittelenko vaan?
