V
"vieras"
Vieras
Kuulostaa tutulta, avioero oli häpeä on edelleen äidilleni, mistään ei puhuttu kotona, ei kuukautisista, ei seksistä ne olivat sopimattomia aiheita.
Tytön kasvu naiseksi oli kokonaisuudessaan kova paikka.
Pojilla oli miedän perheessä helpompaa, saivat mennä ja tulla miten lystää, mutta eivätpä veljetkään mitään sukupuolivalistusta saaneet edes ehkäisystä.
Oman perheen sisällä tapahtunut itsemurha yritys salattiin sisaruksislta, ettei lähde "jutut" liikkeelle??? Tuota tempausta en ole antanut äidilleni anteeksi vieläkään, mitähän juttuja omat veljet olisi levitelleet ja kelle???
Eriarvoista kohtelua sisarusten kesken oli myös, joka jäytääkin nyt sitten aikuisiällä vielä välejä.:/
Mies oli kuin jumala nainen kotiorja, joka hoisi kodin ja lapset ilman miehen avustusta.
Mielenterveysasiat on äidille vieläkin punainen vaate, kas kun ei usko niihin, ja ne on jotenkin häpeällinen asia.
Puhumatikaan adhd, asperger ym, lasten sairauksista äitini pitää niitä nykyajan hömppänä.
Tytön kasvu naiseksi oli kokonaisuudessaan kova paikka.
Pojilla oli miedän perheessä helpompaa, saivat mennä ja tulla miten lystää, mutta eivätpä veljetkään mitään sukupuolivalistusta saaneet edes ehkäisystä.
Oman perheen sisällä tapahtunut itsemurha yritys salattiin sisaruksislta, ettei lähde "jutut" liikkeelle??? Tuota tempausta en ole antanut äidilleni anteeksi vieläkään, mitähän juttuja omat veljet olisi levitelleet ja kelle???
Eriarvoista kohtelua sisarusten kesken oli myös, joka jäytääkin nyt sitten aikuisiällä vielä välejä.:/
Mies oli kuin jumala nainen kotiorja, joka hoisi kodin ja lapset ilman miehen avustusta.
Mielenterveysasiat on äidille vieläkin punainen vaate, kas kun ei usko niihin, ja ne on jotenkin häpeällinen asia.
Puhumatikaan adhd, asperger ym, lasten sairauksista äitini pitää niitä nykyajan hömppänä.
H
"HennaRiikka"
Vieras
Kertokaa lisää vaan 
No, kyllähän asian kanssa pärjää. Minulla on tyttö- ja poikakaksoset ja olen sen verran äidilleni sanonut, että jos nämä kinaavat keskenään, niin sitä ei ratkaista vain viemällä tyttö jäähylle ja antamalla pojalle jäätelöä tai vain tyttöä torumalla.
No, kyllähän asian kanssa pärjää. Minulla on tyttö- ja poikakaksoset ja olen sen verran äidilleni sanonut, että jos nämä kinaavat keskenään, niin sitä ei ratkaista vain viemällä tyttö jäähylle ja antamalla pojalle jäätelöä tai vain tyttöä torumalla.
M
"maalla"
Vieras
meillä isä eli sota-ajan ja menetti isän 8vuotiaana. joten sekin seikka vaikutti paljon. Joten veteraanit olivat arvostettuja ja vanhemmille piti puhua eri tavalla. Aika hassua kun meidän perheestä puuttuu tosiaan 1 sukupolvi ja SEN huomaa ((isä -31 ja minä -83))
((isä -31 ja minä -83))[QUOTE="HennaRiikka";27134185]Täällä on varmasti monia, joiden äiti on syntynyt suunnilleen samoihin aikoihin kuin omani.
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Mun äiti on syntyny -45 eikä se ainakaan ajattele noin.
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Mun äiti on syntyny -45 eikä se ainakaan ajattele noin.
Mun mummi vainaa oli syntynyt 1912, eikä ollu tuollainen. Äiti vm 1937 eikä tuollainen. Anoppi 1936(?) kyllä mahtus tohon muottiin. Isän puolen suvussa on kulkenut vähän sitä, et miehet ensin ruokapöytään ja naiset viimeseks ja emäntä syö kiposta hellan kulmalla. Mut ainoastaan tätivainaa(vm1918) oli tuommoinen miesten puolustelija, mut sillä nyt ei ollutkaan ku poikalapsia.
[QUOTE="HennaRiikka";27134185]Täällä on varmasti monia, joiden äiti on syntynyt suunnilleen samoihin aikoihin kuin omani.
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Minun äitini on syntynyt 1941 ja hänen käsityksensä mukaan naiset ovat kaikessa miehiä pätevämpiä. Ei ole feministinen siinä mielessä, että kannustaisi eroihin tms. mutta se vain siksi, että odottaa vaimolta "superior asennetta" kerran alkamansa liiton pysyvyyden takaamiseen. Itse ja naispuoliset ystävänsä (kaikki lääkäreitä tai tohtoreita) siihen myös pystyneet...
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Minun äitini on syntynyt 1941 ja hänen käsityksensä mukaan naiset ovat kaikessa miehiä pätevämpiä. Ei ole feministinen siinä mielessä, että kannustaisi eroihin tms. mutta se vain siksi, että odottaa vaimolta "superior asennetta" kerran alkamansa liiton pysyvyyden takaamiseen. Itse ja naispuoliset ystävänsä (kaikki lääkäreitä tai tohtoreita) siihen myös pystyneet...
Anoppisi oli edellä ajastaan?
Luulen että 50- luvulla ja 60 luvun alussa oli tuollainen naisia mollaava piikki kovan ulkopuolisen painostuksen (mainonnan ja väärintulkittujen perinteisten roolien) aiheuttama.
V
"vieras"
Vieras
Äitini on syntynyt juurikin vuonna -53, eikä ole kyllä yhtään aloittajan äidin kaltainen. Onneksi
O
Omaäiti
Vieras
Mulla oli ihana äiti, eikä ollenkaan tuommoinen. Äiti ajatteli aina meitä lapsia ennen itseään, auttoi meitä, oli kiltti, kultainen, ymmärsi, lohdutti, oli tukena, PARAS!
H
"HennaRiikka"
Vieras
Mukava kuulla että tämä ei leimaa koko sukupolvea. Tai ainakin minun mielestäni oli kurjaa kuultavaa lapsena, joten en kannata tämän asenteen periytymistä eteenpäin.
Anoppisi oli edellä ajastaan?
Luulen että 50- luvulla ja 60 luvun alussa oli tuollainen naisia mollaava piikki kovan ulkopuolisen painostuksen (mainonnan ja väärintulkittujen perinteisten roolien) aiheuttama.
No edes jossain aikaansa edellä...
H
"HennaRiikka"
Vieras
Onko lisää kokemuksia, kun en voi käsittää tätä asiaa taaskaan.
Viikonloppuna olin kylässä äidilläni, meillä oli juhlat. Muuan täti toi meille lahjan, josta äiti kiitti. Sitten muuan serkkumies toi lahjan, ja äitini puhui koko illan miten "hienosti oli tehty tuo Sepolta kun jaksoi ostaa lahjan ja voi reppanaa miten ihanasti oli ajatellut ja kaikesta rankkuudesta huolimatta osasi ostaa näin hienon".
Viikonloppuna olin kylässä äidilläni, meillä oli juhlat. Muuan täti toi meille lahjan, josta äiti kiitti. Sitten muuan serkkumies toi lahjan, ja äitini puhui koko illan miten "hienosti oli tehty tuo Sepolta kun jaksoi ostaa lahjan ja voi reppanaa miten ihanasti oli ajatellut ja kaikesta rankkuudesta huolimatta osasi ostaa näin hienon".
U
Urseele
Vieras
Luin juuri neuvolassa vasta ilmestynyttä Meidän perhe -lehteä. Siinä oli juttu isästä, jonka vaimo oli kuollut. Kaksi pientä lasta. Mies sanoi, että häntä RISOO se, kuinka ihmiset voivottelevat, pitävät häntä reppanana ja kuinka hän ei pärjää. Mies koki, että siinä tulee sitten itsellekin sellainen olo, että ei pärjää.
Oli raikastavaa lukea tuon miehen kommentit, koska minusta moni vanha naisihminen on sellainen miesten ihannoija. Kuten HennaRiikka sinun äitisi. Hyvä "näpäytys" näille vanhoille rouville, että ei mies välttämättä / todellakaan kaipaa sellaista surkuttelevaa "höpönassu voi sinua oijoijoi" -asennetta.
Oli raikastavaa lukea tuon miehen kommentit, koska minusta moni vanha naisihminen on sellainen miesten ihannoija. Kuten HennaRiikka sinun äitisi. Hyvä "näpäytys" näille vanhoille rouville, että ei mies välttämättä / todellakaan kaipaa sellaista surkuttelevaa "höpönassu voi sinua oijoijoi" -asennetta.
H
"HennaRiikka"
Vieras
[QUOTE="heh";27134241]mun äiti syntynyt 58 ja ei se kyllä tuollainen ole 
[/QUOTE]
Sama... Ihan vastakohta.
Enemmän ihmisen luonteen muodostumiseen vaikuttaa elämässään kokemat asiat, kuin syntymävuosi. Toki sillä on merkityksensä, milloin on syntynyt. Esim. sota-ajan lapsilla tietyt piirteet ja muuta, mutta myöhemmät elämänvaiheet muovaavat enemmän.
[/QUOTE]Sama... Ihan vastakohta.
Enemmän ihmisen luonteen muodostumiseen vaikuttaa elämässään kokemat asiat, kuin syntymävuosi. Toki sillä on merkityksensä, milloin on syntynyt. Esim. sota-ajan lapsilla tietyt piirteet ja muuta, mutta myöhemmät elämänvaiheet muovaavat enemmän.
Viimeksi muokattu:
B
Blue
Vieras
[QUOTE="HennaRiikka";27134185]Täällä on varmasti monia, joiden äiti on syntynyt suunnilleen samoihin aikoihin kuin omani.
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Mun äitini ei ole mitään tuollaista.
Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.
Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)
Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?[/QUOTE]
Mun äitini ei ole mitään tuollaista.
V
"Vieras"
Vieras
Äitini (syntynyt vuonna 1951) ei ole tuollainen, mutta voisit kertoa hänen lapsuusajastaan. Äitini perheessä oli viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Vanhemmat ostivat molemmille pojille oman auton, ei tietenkään tytöille. Vanhin lapsi (tytär) on muuttanut kotoa 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle mennessään sisäoppilaitoksena toimivaan talouskeskikouluun. Nuorin lapsi (poika) taas asui ilmaiseksi kotona vielä pitkälle yliopisto-opintojaan. Sulla ap voisi olla äitini kanssa paljon juteltavaa. 
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.
A
Ap.....
Vieras
[QUOTE="Vieras";27234377]Äitini (syntynyt vuonna 1951) ei ole tuollainen, mutta voisit kertoa hänen lapsuusajastaan. Äitini perheessä oli viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Vanhemmat ostivat molemmille pojille oman auton, ei tietenkään tytöille. Vanhin lapsi (tytär) on muuttanut kotoa 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle mennessään sisäoppilaitoksena toimivaan talouskeskikouluun. Nuorin lapsi (poika) taas asui ilmaiseksi kotona vielä pitkälle yliopisto-opintojaan. Sulla ap voisi olla äitini kanssa paljon juteltavaa.
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.[/QUOTE]
Kiitos, haluaisinkin jutella jonkun tuon ikäpolvelaisen kanssa, ja suvun ulkopuolelta mieluummin. Tänään viimeksi äitini oli käynyt uimahallissa ja kertoi kuinka monta hellyttävää isää oli nähnyt lastensa kanssa siellä. Oltiin odottamassa häntä autoon uimahallin edessä ja sanoi, kun astui autoon, kuinka kiva näky yksikin mies oli taaperonsa kanssa. Vieressä käveli nuori äiti, joka kantoi pientä vauvaa kaukalossa ja toista lasta piti kädestä ja vielä isoa kassia harteillaan, eikä äiti tätä luonnollisestikaan noteerannut millään tavalla.
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.[/QUOTE]
Kiitos, haluaisinkin jutella jonkun tuon ikäpolvelaisen kanssa, ja suvun ulkopuolelta mieluummin. Tänään viimeksi äitini oli käynyt uimahallissa ja kertoi kuinka monta hellyttävää isää oli nähnyt lastensa kanssa siellä. Oltiin odottamassa häntä autoon uimahallin edessä ja sanoi, kun astui autoon, kuinka kiva näky yksikin mies oli taaperonsa kanssa. Vieressä käveli nuori äiti, joka kantoi pientä vauvaa kaukalossa ja toista lasta piti kädestä ja vielä isoa kassia harteillaan, eikä äiti tätä luonnollisestikaan noteerannut millään tavalla.
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="Vieras";27234377]Äitini (syntynyt vuonna 1951) ei ole tuollainen, mutta voisit kertoa hänen lapsuusajastaan. Äitini perheessä oli viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Vanhemmat ostivat molemmille pojille oman auton, ei tietenkään tytöille. Vanhin lapsi (tytär) on muuttanut kotoa 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle mennessään sisäoppilaitoksena toimivaan talouskeskikouluun. Nuorin lapsi (poika) taas asui ilmaiseksi kotona vielä pitkälle yliopisto-opintojaan. Sulla ap voisi olla äitini kanssa paljon juteltavaa.
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.[/QUOTE]
Jatkan vielä... Äidinäitini avioitui 18-vuotiaana, sai esikoisensa 19-vuotiaana, toisen 20-vuotiaana, kolmannen 21-vuotiaana. Kaksi viimeistä lasta (äitini toinen heistä) syntyivät sitten reilusti myöhemmin. Mun on hyvin vaikea kuvitella, että äidinäitini olisi ollut rakastunut mieheensä sillä tavoin, kuin me sen ymmärrämme. Maalla monilapsisen perheen tyttärelle oli huippujuttu päästä hyvinvoivan talon pojan kanssa avioon. Naimakauppa kai se aika suoraan oli. Äidinäiti on myös kertonut, että hän on aina kantanut aikuisistakin lapsistaan huolta - kunnes he ovat avioituneet. Ei sitä koskaan mainittu, mutta siitä varmaan voi päätellä, että naimattomaksi jääminen on lapsen vanhemmille surun aihe...
Äitini sisarussarjalle on kuitenkin käynyt niin kuin isolle osalle ikäluokkaansa, eli avioeroja on tullut. Nuoremman pojan ensimmäinen vaimo lähti liitosta hyvin pian vihkimisen jälkeen. Äidinäitini oli surun murtama, ja mm. leikkasi kaikista valokuvista morsmaikun pään irti. Tämä tapahtui 1980-luvun lopulla. Sittemmin myös äitini ja hänen toinen sisarensa erosivat 1990-luvulla. Äidinäitini ei hienotunteisena puhunut aiheesta eronneille tyttärilleen. Kolmannelle tyttärelleen äidinäitini oli kuitenkin todennut, että jos sinäkin vielä eroat, niin minä en enää jaksa elää. Tämä kolmas sisar salasi sitten oman eronsa vanhemmiltaan, eivätkä isovanhempani saaneet koskaan asiasta tietää.
Sellaista sen sukupolven elämä oli. Äidinäitini oli todella fiksu, älykäs ja sivistynyt ihminen, mutta hänellä ei koskaan ollut mahdollista opiskella itselleen ammattia, sillä se ei sopinut hänen miehelleen (äidinisälleni). Toimittuaan sodassa ansiokkaana pikkulottana äidinäitini olisi päässyt opiskelemaan sen aikaiseen sairaanhoito-oppilaitokseen (en muista oikeaa nimikettä) ilman pyrkimistäkin.
Lisään vielä, että vielä 1980-luvulla avioero oli "häppee". Vaikka ihminen ei itse olisi näin ajatellutkaan, niin sosiaalinen paine piti monta onnetonta paria yhdessä. Silloin avioero olisi ollut monessa ammatissa tosi iso haitta ammatilliselle elämällekin.[/QUOTE]
Jatkan vielä... Äidinäitini avioitui 18-vuotiaana, sai esikoisensa 19-vuotiaana, toisen 20-vuotiaana, kolmannen 21-vuotiaana. Kaksi viimeistä lasta (äitini toinen heistä) syntyivät sitten reilusti myöhemmin. Mun on hyvin vaikea kuvitella, että äidinäitini olisi ollut rakastunut mieheensä sillä tavoin, kuin me sen ymmärrämme. Maalla monilapsisen perheen tyttärelle oli huippujuttu päästä hyvinvoivan talon pojan kanssa avioon. Naimakauppa kai se aika suoraan oli. Äidinäiti on myös kertonut, että hän on aina kantanut aikuisistakin lapsistaan huolta - kunnes he ovat avioituneet. Ei sitä koskaan mainittu, mutta siitä varmaan voi päätellä, että naimattomaksi jääminen on lapsen vanhemmille surun aihe...
Äitini sisarussarjalle on kuitenkin käynyt niin kuin isolle osalle ikäluokkaansa, eli avioeroja on tullut. Nuoremman pojan ensimmäinen vaimo lähti liitosta hyvin pian vihkimisen jälkeen. Äidinäitini oli surun murtama, ja mm. leikkasi kaikista valokuvista morsmaikun pään irti. Tämä tapahtui 1980-luvun lopulla.
Sittemmin myös äitini ja hänen toinen sisarensa erosivat 1990-luvulla. Äidinäitini ei hienotunteisena puhunut aiheesta eronneille tyttärilleen. Kolmannelle tyttärelleen äidinäitini oli kuitenkin todennut, että jos sinäkin vielä eroat, niin minä en enää jaksa elää. Tämä kolmas sisar salasi sitten oman eronsa vanhemmiltaan, eivätkä isovanhempani saaneet koskaan asiasta tietää.Sellaista sen sukupolven elämä oli.
Äidinäitini oli todella fiksu, älykäs ja sivistynyt ihminen, mutta hänellä ei koskaan ollut mahdollista opiskella itselleen ammattia, sillä se ei sopinut hänen miehelleen (äidinisälleni). Toimittuaan sodassa ansiokkaana pikkulottana äidinäitini olisi päässyt opiskelemaan sen aikaiseen sairaanhoito-oppilaitokseen (en muista oikeaa nimikettä) ilman pyrkimistäkin.Similar threads
- "minä vain"
- Aihe vapaa
- Kinsella harmaana.
- Aihe vapaa 2
- vierailija
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
Uusimmat
-
-
V
-
V
-
V
-
VVihreiden puheenjohtaja Sofia Virta on persun salarakas
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 34
-
V
-
V
-
VTurkulainen vihreä naispoliitikko sai hovioikeudelta yli 8000 euron laskun
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
Kuumimmat
-
V
-
-
-
-
V
-
V
-
V