Vuoden ikäinen vauva 2 kuukautta erossa äidistään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä taas luulen että se on tuossa iässä aivan sama, onko äiti pois 2 viikkoa vai 2 kuukautta. Ei vuosikas osaa sillätavalla ikävöidä kauaa. En usko että 2kk erossaolo tekee lapsesta sarjamurhaajaa tai masentunutta mielenterveysaikuista, kyllä lapselle voi pahempaakin tehdä!!! Eri asia tosiaan on, pystyykö äiti olemaan erossa noin kauaa..lapsi kehittyykin ihan hirveästi tuossa ajassa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
No ei koskaan ole MIKÄÄN pakko paitsi kuolema! Vauvan ikä? Ei tietenkään hyvää tee :(
Eikö? Jos vanhemmat ovat vaikka auto-onnettomuuden jälkeen sairaalassa tuon pari kuukautta? Kyllä niitä pakkotilanteita voi olla ihan kenellä tahansa.

Kyllä vauva ja vanhemmat voivat nähdä toisiaan, vaikka vanhemmat sairaalassa olisivatkin.

Joo, just vedetään tuollainen auto-onnettomuus esimerkiksi, erittäin typerä veto. Tietenkin onnettomuus tai kuolema voi kohdata meistä ketä tahansa, mutta kärsiihän se vauvakin silloin erosta, jos vanhemmat kuolee tai joutuu onnettomuuteen. Mutta nyrkkisääntö on, että lapsi kestää hyvin eroa siitä kiintymyssuhdeihmisestä niin monta vuorokautta kuin lapsella on ikävuosia. 2-vuotias voi siis ylläpitää kuvaa äidistä 2 vrk:tta jne. Kahdessa kuukaudessa persuturva kyllä ehtii hyvinkin järkkyä. Itse en missään tapauksessa haluaisi, että vuoden ikäinen lapseni unohtaisi minut. Ja uusi perusturvan järkkyminen tapahtuu, kun äiti taas palaa kuvioihin ja hoitaja johon lapsi tottuu, vaihtuukin taas äitiin.
 
Olin kolme viikkoa työmatkalla kun tyttö oli 10 kk ikäinen. Lapsi tosin oli isän kanssa koko tuon ajan, lapsenhoitoon alusta asti aktiivisesti osallistunut, joten hyvin pärjäsivät. Tyttö muisti minut hyvin palattuani, ja on tottunut viettämään aikaa isän kanssa, kun olen myöhemminkin ollut ulkomaankomennuksella.

Ja ennen kuin sataa tulta ja tulikiveä, niin isä todellakin on alusta asti ollut hyvin läheinen lapsen kanssa. Meidän perheessämme roolit ovat ehkä toisinpäin kuin monilla muilla, minä olen se joka tuo leivän pöytään, isä on paljon kotona. Täällä ei kukaan tunnu pitävän pahana sitä, että isä lähtee viikkokausiksi työmatkoille tai tuskin näkee lapsiaan ylitöiden ja talonrakennuksen ohella. Me taas emme voisi kuvitella tuollaista vaihtoehtoa.
 
Eipä lapsi muista äitiään enää 1 kk:n jälkeen!! On tottunut isovanhempiin jo uusina vanhempinaan. Siitä tulee jälleen uusi hylkäämiskokemus, kun siirtyy heiltä takaisin äidilleen, joka silloin on jo tuntematon.

Ja mitä sä täältä kyselet, neuvoloissa on yleensä neuvolapsykologi ja ilmainen, kysypä sieltä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aatamin Akka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos kun puolustat minua! :) Arvasinhan että tämä ketju menee minun haukkumiseksi..

No anteeksi nyt vaan mutta aika harvassa varmasti on äidit jotka suostuisivat pienen lapsen jättämään noin pitkäksi aikaa. Eihän se lapsi edes muista enää kahden kuukauden kuluttua äitiään. Itse sinä valintasi teet mutta et voi muita moittia siitä että tekisimme toisin.

Olenko minä sanonut että lapsen jätän? Jostain omasta tuttavapiiristäni olen saanut kuulla kommenttia "tottakai sinä voit sen jättää" (uskokaa tai älkää, noinkin ajattelevia ihmisiä on..). Arvastin että kun täältä palstalta kysyn niin tulee ihan erilaisia mielipiteitä. Itsellä tulee niin valtava ahdistus kun ajattelenkin että noin pitäisi tehdä.. :(

Onko näillä tuttavillasi omia lapsia?

On, mutta miespuolinen oli se jolta tämä kommentti tuli, ehkä selittää sen jotenkin..
 
Ystävälläni oli melkein tuollainen tilanne, kun sai auskultointipaikan toiselta puolelta Suomea. Lopulta homma järjestyi niin, että ystäväni äiti muutti myös sinne uudelle paikkakunnalle ja hoiti vauvaa. Isä koitti sitten järjestellä vapaita, kun ei sitä matkaa oikein joka viikonloppu voinut taittaa.
 
Minäkin olin 4 kuukautta opiskelemassa 500 kilometrin päässä ja eipä tuo ole jälkiä jättänyt tosin 4kertaa kävin kotona sinä aikana.Isovanhemmat ja lapsi pärjäsi tosi hyvin. Oli ne olleet pienestä asti aika paljon yhteistyössä jo. Minulle oli kaikkein vaikeinta............................
Yhteisestä päätöksestä asia hoidettiin noin.Minähän se huono äiti ilmeisesti olin nyt on ollut turvattua kaikin puolin elämä.
 
Itse aloitan opiskelut ensi syksynä ja jään sitten äitiyslomalle jos raskaaksi tulen kesken opiskeluiden.
Tietysti voisin ensin käydä koulut loppuun ja lapsen vasta sitten,mutta olen päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Suoritan opinnot loppuun suurelta osin etäopiskeluna äitiysloman aikana,tietysti pari krt kuukaudessa käyn lähiopetuksessa
2-5h kerrallaan kun vauva yli 3kk. Meillä todennäköisesti toimii järjestely hyvin kun mies päivät kotona apuna kun on työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia
 
Minusta kuulostaa ihan kamalalta, että äiti jättäisi noin pienen kahdeksi kuukaudeksi. Itse henk.koht. en näkisi MITÄÄN opiskelua tai työtä niin tärkeänä, että tuollaisen ratkaisun tekisin. Mun hommista ei tulisi mitään siellä jossakin, jos minun vauvani olisi kaksi kuukautta kaukana minusta.
 
Välivuosi ei ole mahdollinen?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa myöhemmin?

Ulkomaan harjoittelua ei voi vaihtaa harjoitteluun kotimaassa?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa pienemmissä pätkissä?
 
Minä asuin tytön kanssa isovanhemmilla koko hänen vauvaikänsä. Kun hän oli vuoden ikäinen lähdin kauaksi opiskelemaan. Tulin joka vkl kotiin sen vuoden aikana, mutta toki nuorena ja hurjana toinen päivä viikonlopusta meni kavereiden kanssa. Lapsi ei ole saanut traumoja, mutta asuu edelleen isovanhemmilla ja minä "uuden" perheen kanssa muualla. Eli tässä kävi niin et katsottiin parhaimmaksi, ettei lasta vedetä pois sieltä missä hän on tottunut asumaan ja mitä pitää kotinaan. Perheneuvolassa keskusteltiin asiasta ja tuli yksi totuus joka puolelta esiin, lapsi kestää elämässään yhden "hylkäämisen" mutta ei toista , eli jos "hylkäät" lapsesi isovanhemmille hän kestää sen, mutta ei enää sitä, että isovanhemmat "hylkäävät" hänet sinulle.
Mutta ymmärrän kyllä täysin sun tilanteen, haluat varmasti taata teille turvallisen tulevaisuuden rahallisesti. Sulla on tosi vaikea päätös edessä. :ashamed: Kuuntele sydäntä ja yritä yhdistää siihen järjen ääni, vain sinä tiedät mikä teille on parasta.
Tsemppiä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Välivuosi ei ole mahdollinen?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa myöhemmin?

Ulkomaan harjoittelua ei voi vaihtaa harjoitteluun kotimaassa?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa pienemmissä pätkissä?

Voi suorittaa harjoittalun pienemmissä pätkissä, ei onnistu kotimaassa koska tarkoitus harjoitella juuri sitä kieltä ulkomailla. Tuo olisi vaan hyvä saada mahdollisimman äkkiä alta pois että joskus valmistuisinkin, jos en nyt sitten päädy alan vaihtoon..
 
Mun ystava joutui olemaan tyon takia 6 kk reilun vuoden ikaisesta tytostaan erossa. Isa hoiti lasta kotona, kun aiti kavi tyokeikalla Afganistanissa. On siis armeijassa toissa. Etta olkaa vaan iloisia, kaikilla ei ole asiat aina yhta hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Välivuosi ei ole mahdollinen?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa myöhemmin?

Ulkomaan harjoittelua ei voi vaihtaa harjoitteluun kotimaassa?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa pienemmissä pätkissä?

Voi suorittaa harjoittalun pienemmissä pätkissä, ei onnistu kotimaassa koska tarkoitus harjoitella juuri sitä kieltä ulkomailla. Tuo olisi vaan hyvä saada mahdollisimman äkkiä alta pois että joskus valmistuisinkin, jos en nyt sitten päädy alan vaihtoon..

en lähtisi. En pystyisi jättämään lasta, vaikka tietäisin, että on hyvissä käsissä.
Olen opiskellut kieliä myös.
Etkö voi valmistua ilman kieliharjoittelua ulkomailla?Yleensä yliopistolla (jos siis siellä opiskelet) pystyy korvaamaan aika lailla eri asioita. Kielitaidon pystyy hankkimaan muutenkin kuin kohdemaassa olemalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei näkisi vauva äitiään. On tuollainen pakkotilanne mahdollista syntyä. Minun on tehtävä joko noin, tai sitten aika radikaalisti muuttaa suunnitelmia mitä (työtä) aion loppuelämäni tehdä.. :(

Eikö lasta saa opiskelukaupunkiin hoitoon?
Viikonlopuiksi edes tulisit kotiin?
Vuoden vanha on niin pieni, että unohtaa sut kahdessa kuukaudessa.
Loppuelämä ei voi olla kiinni vuodesta, parista.
Opiskele myöhemmin, kun lapsi kasvaa ensin vähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei näkisi vauva äitiään. On tuollainen pakkotilanne mahdollista syntyä. Minun on tehtävä joko noin, tai sitten aika radikaalisti muuttaa suunnitelmia mitä (työtä) aion loppuelämäni tehdä.. :(

Henk.koht. valintoja. Itsellä tuo ei olisi ollut edes vaihtoehto, jollain muulla voi olla. Hyvä tuskin lapsen kannalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Välivuosi ei ole mahdollinen?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa myöhemmin?

Ulkomaan harjoittelua ei voi vaihtaa harjoitteluun kotimaassa?

Ulkomaan harjoittelua ei voi suorittaa pienemmissä pätkissä?

Voi suorittaa harjoittalun pienemmissä pätkissä, ei onnistu kotimaassa koska tarkoitus harjoitella juuri sitä kieltä ulkomailla. Tuo olisi vaan hyvä saada mahdollisimman äkkiä alta pois että joskus valmistuisinkin, jos en nyt sitten päädy alan vaihtoon..

en lähtisi. En pystyisi jättämään lasta, vaikka tietäisin, että on hyvissä käsissä.
Olen opiskellut kieliä myös.
Etkö voi valmistua ilman kieliharjoittelua ulkomailla?Yleensä yliopistolla (jos siis siellä opiskelet) pystyy korvaamaan aika lailla eri asioita. Kielitaidon pystyy hankkimaan muutenkin kuin kohdemaassa olemalla.

Pitää ottaa tuosta vielä selvää, pystyisikö sitä kieliharjoittelua mitenkään korvaamaan. Lapsen voisi ottaa mukaan, mutta minulle se ei taloudellisesti mahdollista.. :(
 

Uusimmat

Yhteistyössä