Marica: toivottavasti vaistosi on väärässä ja istukka olisi noussut. Mukavia ultranäkymiä muutenkin
Piti vielä sulle kommentoida, että meillä on ihan sama tilanne, että mies tekee tällä hetkellä normityönsä lisäksi monenmoista pihaurakkaa ym. meillä täällä ja välillä olen han huolissani, kuinka toinen jaksaa. Nyt vielä kun itse olen sänkypotilaana, on kotityötkin kasautuneet hänen harteilleen. Yritän aina muistutella, että asioiden voi välillä antaa olla myös hieman rempallaan, eli vaikka se nurmikko kasvaisi vähän yli, ei maailma siihen kaadu, mutta minkäs teet kun toinen on tuollainen puuha-pete energiapakkaus. :heart:
Finttu: mulla tuo valkkarin tulo on nyt tasaantunut hieman. Pikkuhousunsuojia joutuu kyllä käyttämään koko ajan. Kuukausi sitten oli kausi, että lorahteli ihan hirveästi ja jos unohti laittaa pikkuhousunsuojan, saattoi housut olla hetkessä läpimärät. Silloinhan aloin miettimään sitä lapsivesiasiaa, mutta kyllä se vaan ihanaa valkkaria oli :/
Raitis, noi sun vauvaviestit oli liikuttavia.. Uskon hyvin, että vieläkin toisen sikiön menettäminen tuntuu pahalta. Luin juuri jostain, että kaksostapauksissa toisen kuolema (esim synnytyksessä ) aiheuttaa ulkopuolisissa ihmisissä usein reaktion, että "onneksi saitte sentään yhden, olkaa kiitollisia" ja vanhemmilla voi olla ristiriitaisia tunteita kun rakkaan lapsensa menettäminen aiheuttaa rajattoman surun ja samalla potee huonoa omaatuntoa, ettei osaa iloita selvinneestä vauvasta "tarpeeksi".. No, suljin kirjan tuon luettuani, liian lähellä omaa tilannetta enkä halua nyt alkaa maalailemaan piruja seinille.
Tiitille jaksamista töihin. Kuulostellen omia tuntemuksia vaan eteenpäin. Töitä ehtii tässä elämässä vielä tehdä vaikka kuinka paljon - sitä mulle on hoettu niin paljon,että olen sen pikkuhiljaa myös sisäistänyt.
Annuli, mahtavaa - viimeistä työviikkoa viedään sielläkin. Kyllä mä uskon, että mukavaa tekemistä löytyy ja mikä tärkeintä, saat rauhassa alkaa valmistella kotia vauvaa varten. Tuosta painonnoususta sen verran, että eikös sullakin hyvin pitkälle mennyt oksennellessa, jolloin paino tuskin pääsee nousemaan. Tämänhetkinen painonnousu tasaa tilannetta siis. Samaa sanoi mun terkka, kun viimeksi neuvolassa todettiin viikkonousu "liian" korkeaksi ihannelukemiin nähden: Kun alkuraskaudessa paino ei noussut, ja jopa laski jossain vaiheessa on ihan normaalia, että nyt kroppa tasaa tilanteen.
(.) Mun viimeinen työviikko on mennyt siis sairastellessa. Tämä flunssa on ihan hirveä. Olen pelännyt, että yskiessä istukka irtoaa, kun niin rajua se on ollut. Tänään on onneksi yskittänyt vähän vähemmän eikä räkääkään tule ihan niin paljon, joten ehkä se tästä alkaa taittumaan. Olin eilen lääkärillä ja joksikin virustaudiksi tämä todettiin. Olen siis höyryhengitellyt, juonut kuumaa, levännyt. Höyryhengitys oikeasti auttaa - aina aiemmin olen ollut niin laiska, mutta nyt kun on tuntunut, että yskä on saatava kuriin ihan jo vauvojen takia olen huomannut että hei, ei tätä turhaan suositella. Verikokeissa selvisi samalla, että mun Hb ei ole noussut yhtään (113), vaan parin viikon kuuri on vain ylläpitänyt tasoa, ei nostanut. Nyt joudun ottaamaan tupla-annoksen rautaa parin viikon ajan. Perjantaina menen sitten töihin vielä.
Oletteko kokeilleet
mammajoogaa? Ilmoittauduin juuri kurssille (8krt), joka alkaa parin viikon kuluttua. Odotan ihan innoissani. Onpahan sitten jotain tekemistä kotona ollessa ja lisäksi olen niin kankea puupökkelö, että ihanaa päästä venyttelemään ja harjoittelemaan rentoutumista. Ihan synnytyksen varallekin.
Onkos teillä muilla ollut jo
perhevalmennusta? Meidän varsinainen valmennusryhmä alkaa vasta marraskuun puolivälissä ja viimeiset kerrat (yhteensä 5krt) olisi vasta siellä 2 vkoa ennen laskettua aikaa, jolloin aika epätodennäköisesti olen enää a) yhtenä kappaleena b) voimissani istua jossain valmennuksessa. Siksi mennään tänään aikaisemman ryhmän mukaan harjoittelemaan vauvanhoitoa - se erityisesti oli teema, jonka haluan ainakin käydä, vaikka lasten kanssa paljon on ollutkin tekemisissä. Lisäksi meidän paikallinen monikkoperheyhdistys järjestää lokakuussa valmennuksen kaksosvanhempien näkökulmasta, mikä taas on erittäin tervetullutta. Olisi kiva kuulla millaisia valmennuskokemuksia teillä muilla on.
Nyt takaisin pötköttelemään :wave: