Voisko joku selventää lapsettomalle...

Kun niitä lapsia voi olla useampi kuin yksi, eikä ne nuku yhtä aikaa....

Mutta jos on vain se yksi?

Yhdenkin kanssa on tosi "kiire" koko ajan. Kun vauva on hereillä, hänestä ei välttämättä pääse eroon hetkeksikään, muuten itkee, tai kun nukkuu, ei välttämättä silloinkaan halua olla äidin sylistä pois. Nukuttaminen vie aina jonkin aikaa. Joko lähdetään työntelemään vaunuja ulos, tai sitten keinutellaan ja heijataan. Vauva syö tosi usein varsinkin rintaa. Voi olla, että syötät vauvan, hän nukahtaa, siirrät omaan sänkyyn ja juokset käymään suihkussa. Kun tulet ulos, vauva jo itkee. Juokset märkänä pyyhe päällä ulos suihkusta, tukka kuivuu pystyyn, kun joudut antamaan taas lisää rintaa. Vauva ei välttämättä nuku rauhallisesti niitä päiväunia, ja saattaa heräillä vähän väliä. Yöllä yrittää kaikki nukkua, mutta vauva heräilee jatkuvasti ja lisäksi on pirteä kuin peipponen, ja saattaa valvottaa pari tuntia keskellä yötä per heräyskerta. Kun vauva nukkuu päiväunia, yrität itse syödä jotain, laittaa itsesi siihen kuntoon, että pääset lähtemään ulos tai muuta, petaat sängyn tms. Sitten vauva jo herääkin. Ei siinä edes ehdi nukkumaan.....

 

Äidin luontainen unentarve & miten hyvä nukkumaan vauva on. Siinä pari asiaa, jotka vaikuttavat väsymykseen. Itselläni on luontaisesti suuri unentarve (9h/yö) ja pätkittäiset unet (kuukausien ja kuukausien ajan) kyllä väsyttivät. Mutta en mä siitä valita, se kuului asiaan. Meidän vauvat olivat herättelijätyyppejä ja minä taas kova nukkumaan

En teidä osaatko kuvitella ap, mutta kuvittele, että joka kerta kun nukahdat sikeimpään ihanimpaan uneen, siitä on herättävä. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Eikä vain yhtenä tai muutamana yönä, vaan tämä voi jatkua kuukausia ja kuukausia, monilla yli vuodenkin.

 

Ja ihan turha kirjoittaa marttyyriasenteesta, kenenkään ihmisen psyyke ei unenpuutetta vuosikausia kestä.

Ei kestäkkään, mä tiedän sen kovasti hyvin. Eikä siihen tarvita edes vuosikausia välttämättä, toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Mä kuulun näihin huonommin kestäviin.

Mulla on kokemusta joten älä sä tule neuvomaan.

Wow! Joku on noussu väärällä jalalla Toinen kysyy asiallisesti ja täällä ruvetaan järkkäämään joukkolynkkausta. Ja ihan oikeasti, monien äitien puheista kyllä paistaa melkonen marttyyriasenne yövalvomisten suhteen. Eikös niihin pitäis osata varautua siinä vaiheessa kun sitä muksua ruvetaan tekemään?

Onko sulla Tirsku omia lapsia?

Ei. Miten se taas tähän liittyy?

 

Niin no, kaksi lasta löytyy, mutta en ymmärrä asiaa yhtään enempää kuin sinä ap =)
Monta kertaa olen ollut oudoissa puhetilanteissa kerhossa ja puistossa kun kaikki äidit yleensä kuvittelee että äitiys = unettomuus ja alkaa puhua asiasta olettaen että tiedän juuri miltä tuntuu. Ilmeisesti mulla on sitten ollut tähtitieteellisen hyvin nukkuvia lapsia, mitä nyt esikoisella oli puolen vuoden koliikki. Niin ja molemmat on rintaruokittu 1,5 vuotiaaksi, tosin molemmilta lopetin yötarjoilut kun kiinteitä alkoi upota kunnolla siinä puolen vuoden jälkeen. Itse en ole nukkunut sitten teiniajan niin hyvin kuin näinä viitenä kotiäitivuotena =)

Lienee myös kyse siitä kuinka helppoon elämään on tottunut. Itse kun ennen lapsia tein yli kymmentuntista työpäivää koko ajan ja sen tyyppistä työtä joka täyttyi juoksevista nopeasti hoidettavista asioista joten tuo vauvan vaatima hoito jonka väleihin omat syömiset javessakäynnit tungetaan ei tunnu sen kummallisemmalta.

 

Joidenkin äitien marttyyrin kehä kyllä oikein kiristää, kun niiden juttuja kuuntelee. On niin kauheeta kun ei saa nukkua, ei saa vapaa-aikaa, päläpälä... noita asioita kannattais miettiä ennen kuin aletaan väsäämään niitä lapsia.

Ap:lle, unentarve on hyvin yksilöllistä, itse en esimerkiksi tarvitse kuin 4-5 tuntia unta, ja taas kone käy.

 

Ja ihan turha kirjoittaa marttyyriasenteesta, kenenkään ihmisen psyyke ei unenpuutetta vuosikausia kestä.

Ei kestäkkään, mä tiedän sen kovasti hyvin. Eikä siihen tarvita edes vuosikausia välttämättä, toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Mä kuulun näihin huonommin kestäviin.

Mulla on kokemusta joten älä sä tule neuvomaan.

Wow! Joku on noussu väärällä jalalla Toinen kysyy asiallisesti ja täällä ruvetaan järkkäämään joukkolynkkausta. Ja ihan oikeasti, monien äitien puheista kyllä paistaa melkonen marttyyriasenne yövalvomisten suhteen. Eikös niihin pitäis osata varautua siinä vaiheessa kun sitä muksua ruvetaan tekemään?

Onko sulla Tirsku omia lapsia?

Ei. Miten se taas tähän liittyy?

Arvasin. Se liittyy tähän siten, että tuosta viestistäsi näkee, että et todellakaan tiedä, mistä puhut.

 

Mutta pieni vauvahan nukkuu vuorokauden aikana 11-14 tuntia, eikö? Ok, se herää välillä, mutta eikö esim. päivällä voi vauvan nukkuessa paikata itsekin huonoksi jäänyttä yöunta ja ottaa torkkuja?

Mun vauva nukkui ekat pari kuukautta päivällä 15-30 min pätkiä ja yöllä näitä samoja pätkiä myös, paitsi pidemmät yöunet klo 03-06. Eli vauva voi nukkua tosi pienissä pätkissä. en mä ainakaan ehtinyt kuin just nukahtaa päivällä kun piti taas imettää ja se herääminen koko ajan kun on just nukahtanut on rankkaa. Ja mun vuorokauden unet oli siis kutakuinkin toi klo 03-06.

Mun vauva oli huonosti nukkuva, mutta ne paremminkin nukkuvat nukkuvat pätkissä. Erittäin harva vauva nukkuu ekoina kuukausina esim. 8h putkeen.

 

Jos vauva nukkuu 0,5-1 tunnin pätkissä niin kyllä se yksikin silloin väsyttää

 

Mun lapsi oli myös ensimmäisen vuoden tosi huono nukkuja. Pitkään jatkuva unenpuute on todella piinaavaa, ei siihen voi mitenkään varautua, niinkuin edellä yksi lapseton viisasteli.

Ja toi kommentti siitä, että toiset on vaan tottuneet helppoon elämään, niin en kyllä ymmärrä miten se unenpuutteeseen vaikuttaa.

Ja tosissaan, jokainen näkee yleensä vaan sen oman navan. Lapsen saaminen on suuri elämänmuutos ja unenpuute oikeasti hidastaa päätä aika paljon. On hyvin itsekästä vaatia, ettei äitiys/isyys saisi muuttaa elämää ja ystävyyttä millään tavalla..

 

Ja ihan turha kirjoittaa marttyyriasenteesta, kenenkään ihmisen psyyke ei unenpuutetta vuosikausia kestä.

Ei kestäkkään, mä tiedän sen kovasti hyvin. Eikä siihen tarvita edes vuosikausia välttämättä, toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Mä kuulun näihin huonommin kestäviin.

Mulla on kokemusta joten älä sä tule neuvomaan.

Wow! Joku on noussu väärällä jalalla Toinen kysyy asiallisesti ja täällä ruvetaan järkkäämään joukkolynkkausta. Ja ihan oikeasti, monien äitien puheista kyllä paistaa melkonen marttyyriasenne yövalvomisten suhteen. Eikös niihin pitäis osata varautua siinä vaiheessa kun sitä muksua ruvetaan tekemään?

Onko sulla Tirsku omia lapsia?

Ei. Miten se taas tähän liittyy?

Arvasin. Se liittyy tähän siten, että tuosta viestistäsi näkee, että et todellakaan tiedä, mistä puhut.

Ai että äitiyteen kuuluu marttyyrius? Johan täällä on hassuja äitejä tänään liikkeellä.

 

Vauvoja ja äitejä on erilaisia. Itselläni on se hyvä puoli, että nukahdan helposti eli nukahdan samantien, kun saan vauvan tissille. Mutta jokatapauksessa jos yöheräämisiä on 4-14, niin se pomppiminen käy voimille. Yöllä pitäisi saada levollisesti nukkua, jotta se uni virkistäisi, ei se pätkittäinen uni ole sama asia kuin se yhteen putkeen nukuttu, vaikka tuntimääräisesti aika olisi sama. Toisaalta ei kaikki vauvatkaan heräile öisin tai heräilevät vain kerran pari eli ei kaikki vauvojen äidit ole väsyneitä.

 

EIkös se oo ikivanha kidutus keinokin että kun nukahtaa niin samantien herätetään? EI pääse REM uneen niin nuppi sekoo ennepitkää :xmas:

 

Kyllä minä ainakin olen nukkunut vauvan unien aikaan päivällä vaikka muita lapsia onkin. Hieman väsyneisyyttä ollut mutta ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa En koe itseäni mitenkään todella väsyneeksi/että siitä pitäisi valittaa. Asenteestakin paljon kiinni.

 

Ja ihan turha kirjoittaa marttyyriasenteesta, kenenkään ihmisen psyyke ei unenpuutetta vuosikausia kestä.

Ei kestäkkään, mä tiedän sen kovasti hyvin. Eikä siihen tarvita edes vuosikausia välttämättä, toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Mä kuulun näihin huonommin kestäviin.

Mulla on kokemusta joten älä sä tule neuvomaan.

Wow! Joku on noussu väärällä jalalla Toinen kysyy asiallisesti ja täällä ruvetaan järkkäämään joukkolynkkausta. Ja ihan oikeasti, monien äitien puheista kyllä paistaa melkonen marttyyriasenne yövalvomisten suhteen. Eikös niihin pitäis osata varautua siinä vaiheessa kun sitä muksua ruvetaan tekemään?

Onko sulla Tirsku omia lapsia?

Ei. Miten se taas tähän liittyy?

Arvasin. Se liittyy tähän siten, että tuosta viestistäsi näkee, että et todellakaan tiedä, mistä puhut.

Ai että äitiyteen kuuluu marttyyrius? Johan täällä on hassuja äitejä tänään liikkeellä.

Johan täällä on saivarteilijoita ja tahallisia väärinymmärtäjiä tänään liikkeellä.

 

Ei se ole sama asia nukkua yöllä monta tuntia putkeen kuin herätä monta kertaa yössä, yrittää nukahtaa uudestaan ja sitten päivällä ottaa unet. Siis jos lapsi suostuu päivällä nukkumaan pitempään kuin puoli tuntia. Pitäisi itsekin ehtiä nukahtaa silloin päivällä.

Mulla on kokemusta joten älä sä tule neuvomaan.

Wow! Joku on noussu väärällä jalalla Toinen kysyy asiallisesti ja täällä ruvetaan järkkäämään joukkolynkkausta. Ja ihan oikeasti, monien äitien puheista kyllä paistaa melkonen marttyyriasenne yövalvomisten suhteen. Eikös niihin pitäis osata varautua siinä vaiheessa kun sitä muksua ruvetaan tekemään?

Ensinnäkin aloitus on tehty ihan provoilumielessä, ei ole asiallisesta tietoakaan.. Rivien välistä voi lukea kettuilun.

Toisekseen jollain saattaa olla marttyyriasenne valvomisia kohtaan mutta useimmilla ei. Se oikeesti vaan ON rasittavaa heräillä tahtomattaa koko ajan ja olla 24/7 jonkun käytettävissä ilman hetkeäkään omaa rauhaa. Joo-o, siihen pitäisi varautaua kun raskaaksi tulee mutta totuus on että se yllättää ihan kaikki vaikka kuinka hyvin tahansa olisi varautunut.

Kun ei ole itse kokenut niin ei voi ymmärtää ja sen kyllä huomaa.

Ja nyt vielä selvennykseksi. Mä en ole joutunut yhdenkään kanssa mun kolmesta lapsesta heräilemään ihan kamalasti. Ovat kyllä syöneet yöllä, mutta nukahtaneet hyvin sen jälkeen ilman masuvaivoja. Eivät ole huutaneet koliikin tms. takia tai olleet unihäiriöisiä. Silti olen huokaissut helpotuksesta kun ovat yksi täyttäneet ja selkeästi yöelämä rauhoittunut. Ja mun ei kyllä tulisi mieleenikään vähätellä huonommin nukkuvien vauvojen äitien kokemuksia tai jaella "hyviä" neuvoja tai pitää itsestään selvyytenä että kyllähän sitä voi nukkua sillloin kun vauva nukkuu.

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Tätä mietin minäkin. Onko siinä kuitenkin hieman kateutta mukana lapsettomia kohtaan?...

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Tätä mietin minäkin. Onko siinä kuitenkin hieman kateutta mukana lapsettomia kohtaan?...

Kateellisia ovat luultavasti ne äidit, jotka menettivät vapautensa sen takia, että lapsi vaan ilmoitti tulostaan ja eivät olleet kovin halukkaita äitiyteen. Kun taas ne äidit, jolle lapset ovat hyvin rakkaita ja arvostavat omia lapsiaan niin pystyvät ajattelemaan miltä tuntuisi, jos ei omia lapsia olisi. Eivätkä näin ollen heitä tuollaisia kommentteja " toivottavasti et koskaan saa lasta". Tämän ilmiön olen huomanut ihan oikeassa elämässä ja myös tämän palstan kautta.

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Öh, aloitushan se tässä oli tarkoituksella ärsytysmielessä tehty...

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Tätä mietin minäkin. Onko siinä kuitenkin hieman kateutta mukana lapsettomia kohtaan?...

Mien voisi olla kateellinen lapsettomia kohtaan? siis ettei haluaisikaan niitä lapsia joita rakastaa eniten maailmassa? Kyllä lapsia kohtaan saa olla negatiivisiakin tunteita eikä kaikki ole aina ihanaa, mutta että kateellisiä siitä ettei olisi lapsia??

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Öh, aloitushan se tässä oli tarkoituksella ärsytysmielessä tehty...

kyllä mutta jos ärsyttävän aloituksen olisi tehnyt äiti itsekin, joka olisi vaikkapa mainostanut omaa jaksamistaan ja arvostellut sitä etteivät toiset jaksa ei häntä olisi kivitetty noin kovilla sanoilla. Tämä sama kaava on aina, jos kirjoittaja mainitsee olevansa lapseton.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

 

Jos kysyjä ei olisi ollut lapseton ihminen vaan vaikka äiti itsekin mutta mielenkiinnolla kysellyt niin ei hän olisi saanut tuollaisia vihaisia kommentteja niskaan. Jostain syystä äideillä on tapana kivittää lapsettomia. Miksi? Sen huomaa joka ketjusta, jossa lapseton kirjoittaa. Eivät kaikki ole omasta halustaan lapsettomiatai vihaa lapsia tai muuten jotain mikä uhkaa äitiyttä. Eikä ne teidän omatkaan kullannuput ole itsestäänselvyys, että pysyvät mukana elämässä tai se, että lisää lapsia tulisi. Tarvitseeko aina olla niin hyökkäävä?

Tätä mietin minäkin. Onko siinä kuitenkin hieman kateutta mukana lapsettomia kohtaan?...

Mien voisi olla kateellinen lapsettomia kohtaan? siis ettei haluaisikaan niitä lapsia joita rakastaa eniten maailmassa? Kyllä lapsia kohtaan saa olla negatiivisiakin tunteita eikä kaikki ole aina ihanaa, mutta että kateellisiä siitä ettei olisi lapsia??

Naapurini ainakin vihaisena tiuskii minulle tahattomasti lapsettomalle siitä, että aina minä vaan ehdin mennä ties minne ja hän ei koskaan. Eli kateellinen siitä vapaa-ajasta ilman lapsia. Hänen lapsensa ovat omien sanojensa mukaan vahinkoja molemmat.

 

No minäki sitä ennen lasta ihmettelin että miksi äidit valittaa kun saa kuiten nukkua välillä
No nyt ymmärrän miksi on"valitettu", on ihan hirveää herätä parin tunnin välein ja mitä enempi ikää tulee sitä"vähemmän"lapsi nukkuu ja hereilä olo pätkät on pitempiä ja silti lapsi heräilee parin tunnin välein.
Minulle ensimmäiset 3kk oli helpoja kun lapsi nukkui suurimman osan vuorokaudesta vaikka heräili, nyt väsymys on kaamea kun ikää vuosi ja öisin heräilee 2tunnin välein.
Minäki kuvittelen että kyllähän minä jaksan vaikka viisi vuotta heräilyä kun vuorotöitä olen tehny yms. nyt pakko nöyrtyä että väärässä olin

 

mulle jos joku ois tullu esikon ollessa vauva sanomaan että on itseaiheutettu väsymys mä niin olisin varmana lyönyt. tyttö nukkui yöllä maks.1,5h putken ja päivällä sen aikaa että ehti pissillä käydä ja ehkä syödä (vajaa puoltuntia) ja näin mentiin ekat 7kk.
toka nukku sentää välillä 2-3h putkeen yöllä oli melko luksusta.
tää kolmonen nukkuu jo nyt parhaimpina öinä 5h putkeen, väsymyksestä ole tietoakaan. se tuo 5h kun oli normisti vuorokauden unisaldo kun eka oli pieni.. :kieh: