Voisitteko auttaa minua ymmärtämään mieheni käytöstä?

[Piparnakkeli]

Hmm hmm.. miten sitä sanoisi nätisti. Ymmärrän kyllä aloittajaa. Mies on tärkeä tuki ja turva, tai ainakin pitäisi olla ja teillä on tuollainen vanhanaikainen roolijakokin vielä.

Voisitko yrittää rikkoa rajoja sillä, että seuraavan kerran kun pakastin, tv, tietokone tms. leviää, etsit ohjekirjan, katsot löytyykö sieltä jotain, tai netistä tai peräti laitteen omasta huollosta..? Mikään noista tuskin on vielä niin hätätilanne että paniikkia pitää kehittää jos jokin ei toimi?

Kyllä omakin mies hermostuisi jos joka asiasta soittelisin ja tietäisin ettei hän voisi sanoa kuin "katso ohjekirjasta", minkä voin tehdä ilman erillistä kehoitustakin.
Varmaan miehesi kokee hieman samoin, että voisit omata aloitekykyä ratkaista ongelma itse ilman että jonkun täytyy kertoa erikseen "anna sen laitteen olla ja odota mua, soita huoltoon, kysy taloyhtiöltä kenen vastuulla se on..."

Yhtälailla meillä mies ei juuri kokkaile eikä suostu keittokirjoihin koskemaan, kummasti oppinut ihan itse säveltämään muutaman bravuurin erehdysten kautta

En tiedä oliko mitään apua, mutta kyllä me avuttomat naisetkin pärjätään kun opetellaan, vaikkei ne tekniset jutut aina olisikaan niin kiinnostavia

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24206931]Mieheni on samanlainen, varsinkin auto meni rikki- tilanteissa. Kun soitan ja kysyn mitä voisin tilanteessa tehdä, alkaa missio. Samantapainen kun Macgyverilla, kun pitää rakentaa lentokone paperiliittimestä minuutissa, ennen kuin paikka räjähtää. Käskee tekemään näin, noin ja näin, ja jos en heti ymmärrä tai osaa alkaa tiuskimaan ja kiukkuamaan.
Pyydän selittämään uudestaan ja yksinkertaisemmin, miehellä palaa käämi kun en osaa.

Kuten voit arvata, minusta on pakosta kuoriutumassa melkoinen tekniikan ihmelapsi kun on pitänyt itse opetella keksimään ratkaisu ongelman tullessa.[/QUOTE]

Vähän sama mulla. Luulenpa että sen hajonneen renkaankin vaihtaisin mieluummin ihan omin nokkineni, kuin että ainakaan mieheltä kyselisin neuvoja. Siitä en vaan ole varma että mihin kohtaan se tunkki on parasta sijoittaa, kun en ole koskaan tullut katsoneeksi kun joku sitä tekee. :-D

No mutta, onhan se itsenäisyys ihan hyvä juttu, ettei liikaa turvaudu toiseen. Mutta siis se pointti tässä koko jutussani oli se, että olisi kiva saada vähän tsempityksiä edes mieheltä, ja empatia pulmatilanteessa.

 

[Isä]

No ehkäpä sä oot kyselly mieheltäs liikaa vähän ajan sisään ja sillekkin on tullu tunne, että etkö sä mieti ennen kyselyjä?

 

["a p"]

Hmm hmm.. miten sitä sanoisi nätisti. Ymmärrän kyllä aloittajaa. Mies on tärkeä tuki ja turva, tai ainakin pitäisi olla ja teillä on tuollainen vanhanaikainen roolijakokin vielä.

Voisitko yrittää rikkoa rajoja sillä, että seuraavan kerran kun pakastin, tv, tietokone tms. leviää, etsit ohjekirjan, katsot löytyykö sieltä jotain, tai netistä tai peräti laitteen omasta huollosta..? Mikään noista tuskin on vielä niin hätätilanne että paniikkia pitää kehittää jos jokin ei toimi?

Kyllä omakin mies hermostuisi jos joka asiasta soittelisin ja tietäisin ettei hän voisi sanoa kuin "katso ohjekirjasta", minkä voin tehdä ilman erillistä kehoitustakin.
Varmaan miehesi kokee hieman samoin, että voisit omata aloitekykyä ratkaista ongelma itse ilman että jonkun täytyy kertoa erikseen "anna sen laitteen olla ja odota mua, soita huoltoon, kysy taloyhtiöltä kenen vastuulla se on..."

Yhtälailla meillä mies ei juuri kokkaile eikä suostu keittokirjoihin koskemaan, kummasti oppinut ihan itse säveltämään muutaman bravuurin erehdysten kautta

En tiedä oliko mitään apua, mutta kyllä me avuttomat naisetkin pärjätään kun opetellaan, vaikkei ne tekniset jutut aina olisikaan niin kiinnostavia

Heh, ymmärsin pointin, etkä niin väärillä jäljillä ole. Kylä sitä ehkä joskus liiankin helposti turvautuu siihen toiseen sellaisissa asioissa joista toinen ymmärtää enemmän, vaikka voisi omiakin aivoja käyttää. Nyt kun ajattelen tässä, niin aika sama juttu on toisinpäinkin, minäkin joskus tuskastun kun mies kysyy jotain itsestäänselvää asiaa vaikka lapsen hoitoon liittyen. Heh, ihan hyvä että sitä näkee itsensäkin vähän vastaavassa tilanteessa.

Eli kumpikin voisi kasvattaa kärsivällisyyttään ja asettua toisen asemaan kun toinen kyselee jotain jonka voisi itsekin selvittää.

Ei mies kuitenkaan koskaan minua pulaan jätä kun on oikeasti hätä. Esim. kerran kun autostani hajosi keskellä tietä ...ööö mikähän hihna se nyt oli- jakopään hihna, niin hän tuli pian hinaamaan autoni pois, eikä tiuskinut yhtään.

 

["a p"]

No ehkäpä sä oot kyselly mieheltäs liikaa vähän ajan sisään ja sillekkin on tullu tunne, että etkö sä mieti ennen kyselyjä?

Joo ehkä pitäisi ainakin muutaman minuutin pidempään koittaa selvittää itse asioita ennen kysymistä. ;-)

Tuossa aiemmassa vastauksessanihan sain ahaa-elämyksen ja tajusin, että itse olen ajatellut ihan samoin, ja ehkä saattanut tulla tiuskahtaneeksikin joskus, kun mies kysyy jotain kodin-tai lastenhoitoon liittyvää, joka olisi maalaisjärjelläkin pääteltävissä.

Meillä kummallakaan ei aina tuo kärsivällisyys ole se kaikkein vahvin puoli. Monesti sitä tajuaa asiat vasta kun itse kokee.

Heh, ekoja kertoja mulle on ollut tästä palstasta ihan oikeesti hyötyä. Täytyypä huomenna soittaa miehelle ja sovitella, kun tuli lyötyä luuri korvaan tänään.

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="a p";24206981]. Esim. kerran kun autostani hajosi keskellä tietä ...ööö mikähän hihna se nyt oli- jakopään hihna, niin hän tuli pian hinaamaan autoni pois, eikä tiuskinut yhtään.[/QUOTE]

Mä olen kans ollut joskus vastaavassa tilanteessa, kun ajamastani autosta katkesi tuo samainen hihna. Onneksi oli mies matkassa, mutta hän ei uskonut, että se remeli meni poikki kun huomasin sen heti ja heitin vapaalle, matka jatkui rullaamalla seuraavalle bussipysäkille asti. Siinä sitten vaihdettiin ukkoskuurossa sateenvarjon ja konepellin alla lumiharjaa ja NAISEN LOGIIKKAA apuna käyttäen se hihna kun sattui olemaan varahihna penkin alla.

Ja viisastelijoille tiedoksi, että kyseessä oli d-kadetti, siinä ei mee venttiilit solmuun, sen hihnan voi tosiaan vaan vaihtaa ja jatkaa taas matkaa.

 

[Isä]

Muista sitte mainita, että kakslussan foorumilla mulla tuli ahaa-elämys

 

[Piparnakkeli]

[QUOTE="a p";24206981]Heh, ymmärsin pointin, etkä niin väärillä jäljillä ole. Kylä sitä ehkä joskus liiankin helposti turvautuu siihen toiseen sellaisissa asioissa joista toinen ymmärtää enemmän, vaikka voisi omiakin aivoja käyttää. Nyt kun ajattelen tässä, niin aika sama juttu on toisinpäinkin, minäkin joskus tuskastun kun mies kysyy jotain itsestäänselvää asiaa vaikka lapsen hoitoon liittyen. Heh, ihan hyvä että sitä näkee itsensäkin vähän vastaavassa tilanteessa.

Eli kumpikin voisi kasvattaa kärsivällisyyttään ja asettua toisen asemaan kun toinen kyselee jotain jonka voisi itsekin selvittää.

Ei mies kuitenkaan koskaan minua pulaan jätä kun on oikeasti hätä. Esim. kerran kun autostani hajosi keskellä tietä ...ööö mikähän hihna se nyt oli- jakopään hihna, niin hän tuli pian hinaamaan autoni pois, eikä tiuskinut yhtään.[/QUOTE]

Kiva jos avarsi hieman.
Toi autojuttu nyt oli kyl sellanen ettet olisi pärjännyt ilman ulkopuolisen apua, olipa se sitten taksi, hinausauto, sukulainen tai miehesi.

Mulle pahin tilanne on ollut kun viime kesänä yötä vasten ajoin kunnon myrskyssä ja autosta meni valot. Välillä toimi ja välillä ei. Mies usean sadan kilsan päässä nukkumassa työvuoroonsa. Oli se jokseenkin pelottava tunne pienen lapsen kanssa olla keskellä pimeää tietä kun pihalla salamoi ja sataa kaatamalla. Loppumatkan pääsin mukavan rekan perässä jolla oli näyttää valoja vähän joka suuntaan ja auton kuskasin seuraavaksi mittavaan remppaan (johdot, akku, laturi, umpiot ja ties mitä piti uusia). Silloin teki mieli soittaa miehelle, mutta olisin vain pilannut hänen unensa, eikä hän olisi voinut tehdä mitään.
(Tuon jälkeen olen varautunut pienellä hätäpakkauksella että voin huoleti jäädä tien laitaan tms. odottelemaan apua vaikka yön yli, jos sattuisi enää vastaavaa kuin viime kesänä).

 

["a p"]

[QUOTE="a p";24206981]Heh, ymmärsin pointin, etkä niin väärillä jäljillä ole. Kylä sitä ehkä joskus liiankin helposti turvautuu siihen toiseen sellaisissa asioissa joista toinen ymmärtää enemmän, vaikka voisi omiakin aivoja käyttää. Nyt kun ajattelen tässä, niin aika sama juttu on toisinpäinkin, minäkin joskus tuskastun kun mies kysyy jotain itsestäänselvää asiaa vaikka lapsen hoitoon liittyen. Heh, ihan hyvä että sitä näkee itsensäkin vähän vastaavassa tilanteessa.

Eli kumpikin voisi kasvattaa kärsivällisyyttään ja asettua toisen asemaan kun toinen kyselee jotain jonka voisi itsekin selvittää.

Ei mies kuitenkaan koskaan minua pulaan jätä kun on oikeasti hätä. Esim. kerran kun autostani hajosi keskellä tietä ...ööö mikähän hihna se nyt oli- jakopään hihna, niin hän tuli pian hinaamaan autoni pois, eikä tiuskinut yhtään.[/QUOTE]

Ja pitääpä muuten kehaista vielä tuohon jakopään hihnaan liittyen, että vaikka moottori oli ehtinyt jo jonkin aikaa käydä hihnan katkeamisen jälkeen, eli tuhoja oli tullut, niin mies korjasi moottorin omin käsin. Liikkeessä se olisi maksanut 2500-3000 e, mitä kyselin eri liikkeistä.

Jos ei mies olisi oikeasti lähes MC Gyverin kaltainen tekniikan ihmelapsi, niin ehkä tulisi enemmän itse ajateltua, kun olisi pakko.

Tuli tästä mieleeni, että eksäni oli täysin käsi ihan kaikessa tekniikassa. Minä mm. kokosin meillä aina kaikki osina ostetut huonekalut, asensin kattolamput yms. Eli kai sitä tulee vähän heittäydyttyä avuttomammaksi kuin onkaan. Koitanpa siis kaivaa omatoimisuuteni taas esiin.

 

[Isä]

Popronkia ei oo, mutta olutta on kylmänä tässänäin... jatkakaa, kohta alan varmaa runkulle ja luen kommenttejanne

 

["a p"]

Muista sitte mainita, että kakslussan foorumilla mulla tuli ahaa-elämys

No muuten ihan saletisti mainitsen, kun hänelle huomenna sinne mökille soitan. :-D

 

[Piparnakkeli]

[QUOTE="a p";24207017]No muuten ihan saletisti mainitsen, kun hänelle huomenna sinne mökille soitan. :-D[/QUOTE]

Apua, mie oisin hilijaa Mun mies ei arvosta tippaakaan jos joku ahaa-elämys tai vinkki tulee täältä, sama se kuinka kätevä tieto ois (muistelee sitkeästi Vonkaputous-ketjun kaltaisia juttuja täältä)

 

["a p"]

Popkornia ei oo, mutta olutta on kylmänä tässänäin... jatkakaa, kohta alan varmaa runkulle ja luen kommenttejanne

Heheheee sä oot sitten viihdyttävä.:-D

Tekisi mieleni mustua, mutta ollaan nyt kuitenkin anonyymina. Yleensä kun kirjoitan mustana vain aika neutraaleja juttuja ja harmaana henkilökohtaisempia, niin menköön nyt sitten edelleen niin.

 

[Isä]

[QUOTE="a p";24207024]Heheheee sä oot sitten viihdyttävä.:-D

Tekisi mieleni mustua, mutta ollaan nyt kuitenkin anonyymina. Yleensä kun kirjoitan mustana vain aika neutraaleja juttuja ja harmaana henkilökohtaisempia, niin menköön nyt sitten edelleen niin. [/QUOTE]
Juu, huumorilla mä tän kokoelämäniki otan, muute jos alkais vituttaa ja miettis sitä ni kohta ois kuulakallossa... ni parempi nauraa ku olla nauramatta...
Mut mustu ja kerro kuka oot ja missä on Popronki?
siis privaviestillä

 

["a p"]

Apua, mie oisin hilijaa Mun mies ei arvosta tippaakaan jos joku ahaa-elämys tai vinkki tulee täältä, sama se kuinka kätevä tieto ois (muistelee sitkeästi Vonkaputous-ketjun kaltaisia juttuja täältä)

Mä mainitsen, koska mun mies juuri viime viikolla kehui että on huomannut mun oppineen todella paljon lastenhoitoon liittyviä juttuja, ja arvasi että täältä. Kun meillä ei kummallakaan ollut aiemmin mitään kokemusta lapsista. Hän siis osaa arvostaa tämän palstan neuvoja.

 

["ajattelija"]

Mies saattaa olla mietteissään ja jopa stressaantunut siitä, mitä oli tekemässä ja ärsyyntyy ylipäänsä keskeytyksestä. Tähän kun vielä lisätään tuo tarve osata heti ratkaista asia (miehillähän ei ole tätä keskustelun ja pohdiskelun tarvetta yleensä lainkaan, elleivät sitä erikseen opettele), tulee turhautumisen tunne, joka purkautuu ärsyyntymisenä ja tiuskimisena.

Naisethan eivät naisten kanssa keskustellessaan yleensä edes pyri antamaan liian suoria ratkaisuja - se saattaisi tuntua hyökkäävältä ja jopa arvostelevalta. Harvoin sitä neuvotaan toisia esim. lastenkasvatuksessa, vaikka kysyjä olisikin aloittanut kysymyksensä muodossa "Mitähän pitäisi tehdä, kun pikku-Lotta aina..." Miehet taas eivät mielellään kysy neuvoa keneltäkään, vaan yrittävät selvitä itse omin neuvoin - jopa eksyessään

Tämä nyt on tietenkin tällaista yleistystä, mutta sanoisin, että ihan normaalilta kuulostaa ja suosittelisin kertomaan miehellesi noista ajatuksistasi ja tunteistasi, mistä meillekin

 

[matrjoshka]

Kyllä muakin ärsyttäis tommonen säälittävä avuttomuus. Jos miehellä oli siinä jokin muu asia kesken ja nainen soittaa että mitä mä nyt teen ku telkkari pimeni. Kaiken lisäksi jos se nainen alkais vielä pillittää ni varmaan laittaisin luurin kiinni. Ja kattoisin mikä telkkaria vaivaa sitten kun oon kotona