Voisitko seurustella itseäsi lyhyemmän miehen kanssa?

["orion"]

En todellakaan! Onneksi ei taida kovin hirveästi olla alle 158cm mittaisia miehiä.

 

[Dirty Dancer]

Mä olen vain 163cm. Tuskin mua lyhyempää.

 

["jemina"]

jos rakastuisin niin toki. Tietty olen 180 cm pitkä että ei sitä valinnanvaraakaan itseäni pidemmistä ihan liikaa ole

 

[ei riipu pituudesta niinkään]

Tuskin mua lyhyempää löytyis kun oon 164. Ja jos löytyis niin sillä ois varmaan joku pituuskompleksi, eli en ehkä haluais seurustella sellaisen kanssa. Mutta jos olisin itse yli 170 niin voisin seurustella, koska 170 mies ois normaalipituinen ja sillä ei ois mitään ongelmia pituudestaan. Eli lähinnä se haittais jos miehellä itsellään ois joku kompleksi pituudestaan.

 

["yks"]

Liityn näihin lyhyiin (155cm) ja täytyy sanoa, että saa kyllä etsimällä etsiä lyhyempää miestä. Sinänsä ei kyllä muuten ole pituudella väliä kunhan on vähintään saman mittainen. Jos itse oisin vaikka 175 niin tuskin haittaisi lyhyempi mies.

 

["Paperina"]

No en todellakaan. Johtuu varmaan myös siitä, että olen abauttiarallaa 150 senttinen.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no aika lyhyt olis mieheksi, jos olis lyhempi kuin minä, mutta miksipäs ei. ei kai se lyhyys ihmisestä huonoa tee

 

["a p"]

Kyllä tuo mies kiinnostaa niin paljon, että en voi olla ajattelematta häntä vähän väliä ja mietin keinoja miten lähestyä häntä.

 

["katja"]

En vois. Tykkään pitkistä miehistä. Musta on ihana kun saa katsoa miestä ylöspäin ja tuntee itsensä siroksi (vaikka oon ite 173cm).

 

[-vieras-]

Haluan tuntea itseni pieneksi, hennoksi ja avuttomaksi miehen otteissa, joten en. Olen 170cm/63kg ja rotevarakenteinen sekä lihaksikas/vahva, joten lyhyt mies, varsinkin jos olisi laiha/lihakseton, tuntuisi oudolta. Pelkäisin, että menisi rikki. En myöskään pitäisi siitä, että näyttäisin mieheen verrattuna amatsonilta.

Todellisuudessa, jos tutustuisin mieheen ensin vaikka netin välityksellä ja en tietäisi pituuttaan ja kerkeisin jo ihastua, ei sillä enää olisi väliä. Ainakaan siinä ihastumis/tutustumis vaiheessa. Myöhemmin se voisi alkaa kaihertaa, mutta silloin olisi kyllä varmaan jotain muutakin jo pielessä ja tuo pituus vaan sitten olisi yksi ärsytys muiden lomassa.

Toisaalta... Olen myös vähän epäitsevarma (voiko noin sanoa?), joten tuo pituus-juttu voisi kyllä lisätä komplekseja, joita jo muutenkin tunnen ulkonäköni ja ruumiinrakenteeni suhteen... Että saattaisi häiritä kuitenkin, vaikka tyyppi olisi mukava. Vaikea sanoa...

 

[Lettuperkele]

Joo, voisin. Ja mä menin naimisiinkin sellaisen kanssa. Mies on mua kolme senttiä lyhyempi, eikä sitä nyt käytännössä huomaa ollenkaan -- tosin, mulla ei ole ongelmaa ihmisten pituudesta. Ei olisi kaatunut tämä suhde tai mikään muukaan kumppanin pituuteen; kyllä niitä taitaa olla ihan oikeitakin ongelmia tässä maailmassa.

 

[lapintyttö]

[QUOTE="pikkuinen";29406389]Mäkin olen. Mun mielestä kyl voi vähän pitempikin olla naisellinen mutta ei nainen saisi olla yli sanotaan vaikka 165... :O Se on kauheeta. Joku 170 nainen on kauhee läski.[/QUOTE]

Tottakai jokaisella on oma mielipiteensä mutta hämmästyin silti kun sanoit että naiset eivät ole naisellisia jos ne ylittävät 165.. Itse olen 170cm pitkä ja hoikka, tunnen myös itseni naiselliseksi.
Ja toinen asia, seurustelen itseäni 9cm lyhyemmän miehen kanssa, enkä häpeä sitä yhtään. Mielestäni pituudella ei ole mitään väliä, kun mies on muuten kaikinpuolin ihana.

 

[Professional Griefer]

Mua lyhyempi olisi jo oikeasti kääpiö. Ei viehättäisi minua se ulkoinen piirre.

 

["muumimamma"]

Todellakin voisin, olen naimisissa itseäni lyhyemmän miehen kanssa, viiden sentin pituusero ei tahtia haittaa. Pinnallista ajattelua joku pituusero tai muut ulkoiset seikat. Mun kultani on paras mies mulle, pituudesta viis. Suloinen ja ihana ja kiltti se on ja ne on tärkeempiä juttuja kuin pituus.

 

["Vierailija"]

En pystyisi. Olen pitkä, mutta en siltikään pystyisi, niiin pinnalliselta kuin kuulostaakin. En tunne itseäni lainkaan naiselliseksi lyhyemmän miehen seurassa ja se on minulle suhteessa tärkeää.