Kyllä kaikki onnistuisi, mikä ettei? Hermo kyllä menisi.. Sääli väärä sana, mutta tunnen monesti..ööh..sanoisko myötätuntoa yksinhuoltajia kohtaan, kun arjen pyörityksessä ei ole hengähdystaukoja.
Kyllä. Ja olen ollutkin. Eihän se kivaa ole ja jonain iltoina saa ihan tehdä töitä että saa naamasta lihakset rentoutumaan (hammasten kiristystä koko päivän).
minä teen tehtävälistoja ja muistilappuja ,jep hassua mutta toimii minulla,meillä mies yötöissä ja nukkuu päivät,et käytännössä yksin 2 alle 3 veen kanssa ,mutta onni löytyy arjesta,niin se on..
hmm.. tällä hetkellä mulla on sellanen työaika, että lasten päiväkoti ei ole auki niin pitkään.. eli siinä kohtaa tulis pieni ongelma tai sitten ne tädit joutus siel tekee pidempää päivää.. muuten ei olis ongelmia. (ja kyllähän nuo mun kaverit tai sukulaiset saatas hakemaan lapsia aikasemmin, eli hyvin pärjättäs.. )
Kolme viikkoa taitaa olla pisin aika, mikä on oltu tytön kanssa kaksin, tämäkin viikko ollaan oltu likan kanssa kahdestaan ja kahden viikon päästä taas.
Eli onnistuu, vallan hyvin. Huollettavana tyttären lisäksi kaksi koiraa.
Ai pystyisinkö oleen viikon lasten kans niinku miten?
Kotona neljän seinän sisällä en kykene muuta ku siihen viikkoon, jolloin yleensä mahatauti helpottaa ja pääsee pihalle... Mutta parhaimmillaan oon ollu 6kk niin että lapset ei oo kertaakaan ollu missään hoidossa, muutaku kotona päivähoidossa... Että viikko lasten kans menee hjuvin :saint: