Voisitko kuvitella toimivasi sijaisvanhempana?

[joskus tulevaisuudessa kyllä]

Kyllä voisin.
Nyt toimimme tukiperheenä. Olemme miettineet sijaisvanhemmuutta joskus tulevaisuudessa,kunhan omat lapset kasvavat hieman.

 

[papan mamma]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

 

[Chala]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

Mikä sai teidät vaihtamaan?

 

[papan mamma]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

Mikä sai teidät vaihtamaan?

Moni asia, ei yhtä yksittäistä syytä.
Mm. adoptioprosessin epävarmuus ja pituus toisaalta taas näin on mahdollisuus auttaa kotimaisia avuntarvitsijoita.

 

[Chala]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

Mikä sai teidät vaihtamaan?

Moni asia, ei yhtä yksittäistä syytä.
Mm. adoptioprosessin epävarmuus ja pituus toisaalta taas näin on mahdollisuus auttaa kotimaisia avuntarvitsijoita.

Tuo on todella kunnioitettavaa

 

[sondersson]

mä kamalasti haluisin mut mä oon niin älyttömän herkkä. En mä usko et osaisin olla vahvana jos mulle tuotais vaikkapa pieni lapsi jota on hakattu tai jolla olis FAS tai ei ois saanut syödä tai tai... Ja miten hirveetä olis jos ne joutuis taas lähtemään riepoteltavaks ties mihin.

Toivon että joku päivä voin, vaikka sitten kun omat on jo isoja. Josko vuodet kovettaisi mua vähän.

 

[sondersson]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

hienoa!! :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 

[Tuuulis]

Mie olin 10-vuotias, kun äiti aloitti tukiperheenä(nuorin mun sisaruksista oli reilu 1v). Sillon lapsia oli satunnaisesti viikonloppuisin. Kun oltiin vähän vanhempia (mä 15v) niin lapsia oli useammin ja pitempiä aikoja, välillä oli pitkäkin väli ettei ollut ketään.
Kesät yleensä oli "buukattu täyteen" eli sillon oli lähes koko ajan lapsia.
Vaihteli aika paljon lasten määrä ja aika jonka olivat.
Osa lapsista oli sellaisia, joiden vanhemmat oli unohtaneet(?) hakea lapset hoidosta ja jotka sitten tulivat meille siksi aikaa kunnes saivat pidempiaikaisen sijoituspaikan tai kun vanhempia alkoi kiinnostaa missä lapset on. :|

Tää nyt menee vähä ot, mutta se miten ne lapset rakasti vanhempiaan oli jotain uskomatonta. Vaikka perheessä olisi taustalla mitä ja vaikka ne vanhemmat olivat kylmästi hylänneet lapset hoitoon tms, niin se lasten ilo ja riemu, kun vanhemmat viimein tulivat heitä hakemaan oli sanoin kuvaamaton. Monesti itseltäkin pääsi itku, kun katsoi niitä lapsia jotka sokeasti luottivat vanhempiinsa ja rakasti heitä kaikista vioista huolimatta ja jotka kuitenkin tekivät lapselle saman tempun uudestaan ja uudestaan. :'(

 

[Keittiönoita]

En. Sijaismummona ehkä sitten, kun ei tarvitse enää käydä töissä.

 

[papan mamma]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

Mikä sai teidät vaihtamaan?

Moni asia, ei yhtä yksittäistä syytä.
Mm. adoptioprosessin epävarmuus ja pituus toisaalta taas näin on mahdollisuus auttaa kotimaisia avuntarvitsijoita.

Tuo on todella kunnioitettavaa

Kiitos.
Tämä on meidän perheen valinta, jokaisella on omat ja jokaisella on myös syyt omiin ratkaisuihin. Jokainen varmasti tekee parhaansa tässä elämässä. Mulla on vahva kutsumus tähän asiaan, en osaa sitä edes selittää kyselijöille. =)

 

[Chala]

Tää nyt menee vähä ot, mutta se miten ne lapset rakasti vanhempiaan oli jotain uskomatonta. Vaikka perheessä olisi taustalla mitä ja vaikka ne vanhemmat olivat kylmästi hylänneet lapset hoitoon tms, niin se lasten ilo ja riemu, kun vanhemmat viimein tulivat heitä hakemaan oli sanoin kuvaamaton. Monesti itseltäkin pääsi itku, kun katsoi niitä lapsia jotka sokeasti luottivat vanhempiinsa ja rakasti heitä kaikista vioista huolimatta ja jotka kuitenkin tekivät lapselle saman tempun uudestaan ja uudestaan. :'(

Sijoitettujen nuorten kohdalla ihmettelin joskus ihan samaa. Miten äiti on saattanut jo monta vuotta tehdä samaa, lupaa viikonloppulomaa ja yhteistä aikaa mutta ei tukekaan paikalle tai peruu viime metreillä ja silti nuori jaksaa aina toivoa ja puolustella äitiään

 

[Tuuulis]

Tää nyt menee vähä ot, mutta se miten ne lapset rakasti vanhempiaan oli jotain uskomatonta. Vaikka perheessä olisi taustalla mitä ja vaikka ne vanhemmat olivat kylmästi hylänneet lapset hoitoon tms, niin se lasten ilo ja riemu, kun vanhemmat viimein tulivat heitä hakemaan oli sanoin kuvaamaton. Monesti itseltäkin pääsi itku, kun katsoi niitä lapsia jotka sokeasti luottivat vanhempiinsa ja rakasti heitä kaikista vioista huolimatta ja jotka kuitenkin tekivät lapselle saman tempun uudestaan ja uudestaan. :'(

Sijoitettujen nuorten kohdalla ihmettelin joskus ihan samaa. Miten äiti on saattanut jo monta vuotta tehdä samaa, lupaa viikonloppulomaa ja yhteistä aikaa mutta ei tukekaan paikalle tai peruu viime metreillä ja silti nuori jaksaa aina toivoa ja puolustella äitiään

Mä luulen, että lapset vain haluavat uskoa parasta vanhemmistaan. En tiedä.

 

[tuskin]

Tää nyt menee vähä ot, mutta se miten ne lapset rakasti vanhempiaan oli jotain uskomatonta. Vaikka perheessä olisi taustalla mitä ja vaikka ne vanhemmat olivat kylmästi hylänneet lapset hoitoon tms, niin se lasten ilo ja riemu, kun vanhemmat viimein tulivat heitä hakemaan oli sanoin kuvaamaton. Monesti itseltäkin pääsi itku, kun katsoi niitä lapsia jotka sokeasti luottivat vanhempiinsa ja rakasti heitä kaikista vioista huolimatta ja jotka kuitenkin tekivät lapselle saman tempun uudestaan ja uudestaan. :'(

Sijoitettujen nuorten kohdalla ihmettelin joskus ihan samaa. Miten äiti on saattanut jo monta vuotta tehdä samaa, lupaa viikonloppulomaa ja yhteistä aikaa mutta ei tukekaan paikalle tai peruu viime metreillä ja silti nuori jaksaa aina toivoa ja puolustella äitiään

Mä luulen, että lapset vain haluavat uskoa parasta vanhemmistaan. En tiedä.

Erittäin läheltä, mutta kuitenkin sivusta seuranneena olen kanssa huomannut, että lapset vain aina toivovat pääsevänsä oman isän ja äidin luokse. Heillä on haave omasta onnellisesta kodista oman isän ja äidin kanssa koko ajan taustalla, vaikka mitä kauheuksia olisi tapahtunut.

En luultavasti alkaisi sijaisvanhemmaksi, varsinkaan lyhytkestoiseen sijoitukseen tai päivystäjäksi. Sijaisperheet ovat usein ylikuormitettuja ja vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Se on kuitenkin sossun ja biologisten vanhempien tapaamisten sekä lasten terapioiden yms. kanssa ihan eri juttu kuin ns. normaaliperhe.
Joskus lapsi on "menetetty" tapaus vaikka vuosia ahertaisi ja rakastaisi. Veri on vettä sakeampaa, varsinkin jos sijotettu ei ole enää pieni lapsi.
Ja jos hommaan joskus ryhtyisin niin lapsia en lähtisi valitsemaan vaan kaikki ovat saman arvoisia iästä ja taustasta huolimatta.

Kunhan nuo omani kunnialla saisin maailmalle.

 

[Phoebsi]

Voisitko kuvitella itseäsi/perhettäsi siihen hommaan, onko aikeissa tai omia kokemuksia asiasta?

Voisin kuvitella ja on kovasti aikeita ja toiveita että meistä sijaisvanhempia joskus vielä tulisi =) Kokemuksia on vain niin että sivusta seurataan ystäväpariskuntaa ja heidän kokemuksiaan, rankkaa se on ja hyvin sitovaa. Mutta joku siinä kiehtoo. Kursseille mennään sitten kun aika on, haaveillaan vielä.

 

[Chala]

Mä luulen, että lapset vain haluavat uskoa parasta vanhemmistaan. En tiedä.

Sehän se. Eivät kaikesta huolimatta voi kuvitellakaan että äiti (tai isä ) tällä kertaa tekisi hänelle näin. Uskomatonta miten paljon lapsi luottaa vanhempaansa ja ajattelee hyvää hänestä vaikka vanhempi itse olisi vuosikaudet antanut syytä johonkin ihan muuhun :'(

On mieletön oikeus olla vanhempi, saada se vilpitön rakkaus ja luottamus mitä lapsi antaa.. Ja silti jotkut heittävät sen noin vain pois. Surullista.. Kai sitä oma halu perhetyöhön johtuu juuri siitä halusta yrittää vähän edes korjata niitä rikkinäisiä pieniä ihmisiä..

 

[Ultramariini]

En tiedä, joskus hetkittäin voin kuvitella. Mutta epäilen, mahataisiko minusta kuitenkaan olla siihen.
Tai meistä.

 

[kookosta]

Musta ei olisi tuohon.

 

[kyllä]

Olemme sijaisperhe!

 

[tuskin]

Kai sitä oma halu perhetyöhön johtuu juuri siitä halusta yrittää vähän edes korjata niitä rikkinäisiä pieniä ihmisiä..[/quote]

Tähän haluun tahdon lisätä vielä sellaisen, että jos on todella kova kutsumus tällaiseen perhetyöhön on siitä otettava selvää, ennen kuin aloittaa ja heittää pois kaikki vaaleanpunaiset tai siniset unelmat, koska työ on rankkaa. Siihen kyllä kurssitetaan ja silloin viimeistään pitää olla realistinen kuva omasta itsestä ja jaksamisesta.

Kaikista pahin vaihtoehto lapselle on jos sijaisvanhemmat eivät jaksakaan tai laiminlyövät jollain erityishoitoa ja huomiota tarvitsevaa lasta. Vaikka lapsi tulisi suoraan laitokselta sijaisperheeseen voi silti olla edessä isoja ongelmia ja niihin pitää sitoutua. Usein lapset ovat päihdeongelmaisten vanhempien, ei toki aina. Lapset voivat olla kehitysvammaisia tai muuten vaativia.

 

[Chala]

"Kai sitä oma halu perhetyöhön johtuu juuri siitä halusta yrittää vähän edes korjata niitä rikkinäisiä pieniä ihmisiä.."

Tähän haluun tahdon lisätä vielä sellaisen, että jos on todella kova kutsumus tällaiseen perhetyöhön on siitä otettava selvää, ennen kuin aloittaa ja heittää pois kaikki vaaleanpunaiset tai siniset unelmat, koska työ on rankkaa. Siihen kyllä kurssitetaan ja silloin viimeistään pitää olla realistinen kuva omasta itsestä ja jaksamisesta.

Kaikista pahin vaihtoehto lapselle on jos sijaisvanhemmat eivät jaksakaan tai laiminlyövät jollain erityishoitoa ja huomiota tarvitsevaa lasta. Vaikka lapsi tulisi suoraan laitokselta sijaisperheeseen voi silti olla edessä isoja ongelmia ja niihin pitää sitoutua. Usein lapset ovat päihdeongelmaisten vanhempien, ei toki aina. Lapset voivat olla kehitysvammaisia tai muuten vaativia.

Olen kouluttautunut alalle ja tehnyt töitä lastensuojelun parissa joten kovin ruusuiset näkemykset asiasta ei ole, ikävä kyllä.. Karu todellisuus, tosi surullista katsottavaa pienten ihmisten kärsimys systeemin kourissa, siitä halu auttaa henkilökohtaisesti. Mä en halua ainakaan pidemmän päälle tehdä enää töitä sijaishuollon puolella, mutta henkilökohtaisemmalla tasolla halutaan päästä vaikuttamaan, siitä pyrkimys sijaisperheeksi. Kunhan omat lapset hieman kasvaa ja elämä vakiintuu, tulee sekin ajankohtaiseksi. Siihen saakka tyydyn työskentelemään laitospuolella.

 

[Keinoemo]

Meillä on bio- ja adolapset sekä yksi sijaislapsi muutti meille talvella, 12-vuotias tyttö! =)

Hyvin on mennyt, suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille, jotka kokevat, että uudelle lapselle olisi tilaa. Sijaisperheistä on valtava pula ja Suomi taisi olla johtaa lastenkotitilastoja verrattuna muihin pohjoismaihin (mitattiin, kuinka suuri osa huostaanotetuista lapsista joutuu lastenkotiin eivätkä saa sijaisperhettä.)

 

[olisin ollut]

Kävin pride-koulutuksen, mutta minua ei valittu. Eniten arvelutti tuo vanhempien ja suvun kohtaaminen. Lasten ongelmien hoitaminen on minulle jo oman kautta arkea ja se oli sitten syy, miksi meitä ei valittu. Yksinhuoltajana minulla on kuulemma riittävästi hoidettavaa jo nyt. Ehkä niin, mutten koe tilannettamme raskaana, koska olen tottunut.

Jos olisin toivoton, voisin uupua, mutta lasten kohdalla en menetä koskaan toivoa.

 

[Keinoemo]

Kyllä voisin kuvitella.
Reilu vuosi ollaan käyty adoptioneuvonnassa, joka on nyt loppusuoralla. Prosessin aikana ollaan päädytty kuitenkin sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.
Joten toiveissa on, että saamme sijoitetun lapsen meille.

Varmaan aika moni nykytilanteessa päätyy samaan ratkaisuun. Adoptiojonot vain kasvavat ja juuri luin aiheesta uusimmasta Interpedian lehdestä; kodittomia lapsia on entistä enemmän, mutta heitä vapautuu adoptioon entistä vähemmän-> jonot senkun kasvavat.