Voisitko elää suhteessa ilman intohimoa?

[ap]

Tätä mietin. Mies on ihan mukava, hyvä isä, elättää perheensä (saan olla kotona lasten kanssa niin kauan kun haluan, mies maksaa kaiken), ei hakkaa, ei ryyppää, ei petä. Mutta intohimo ei meidän välillä ole. Seksiä toki harrastetaan mutta jotain puuttuu. Välillä haaveilen uudesta elämästä ja intohimosesta suhteesta, mutta tuskin kuitenkin olisin valmis perhettä hajottamaan. Ette ehkä ymmärrä mutta mies on enemmän pelkkä kaveri, en halua häntä sillä tavalla kun nainen miestä.

 

[Pamppelsson]

En usko että voisin /haluaisin elää sellaisessa suhteessa.

 

[Vieras]

Elän juuri. En tiedä kuinka kauan tätäkään jaksaa

 

[ap]

Elän juuri. En tiedä kuinka kauan tätäkään jaksaa

Ymmärrät mitä tarkoitan? Kaikki periaatteessa loistavasti mutta se jokin puuttuu. Tiedän, että kukaan lähipiirissä tuskin ymmärtää jos meille ero tulisi. Mieskään ei ymmärrä. Hän on tyytyväinen tähän ja haluaa vaan tehdä kaikkensa perheensä hyväksi.

 

[clivia]

Juu en.

 

[Tammihärkä]

Tuskin, minusta kuitenkin aika olennainen osa suhdetta.

 

[kyyy]

ainakin 4-vuotta jo elänyt.....tympii kyllä mutta lapset liian rakkaita että heitä haluaisin erolla satuttaa.

 

[Phoenix]

Elin "kämppiksen" kanssa muutaman vuoden ja se riitti. Oli vielä hiljaista sorttia...

 

[Villi viisikko]

Meillä painaa arki päälle ja intohimot melkoisessa syväjäädytyksessä.
Olemme yhdessä tilanteesta jutelleet, kyse ei ole rakkauden puutteesta, joten odotellaan "parempaa aikaa", olemme aloittaneet kohtuullisen rajun arjen saneerauksen jotta ylimääräisiä rasitteita saataisiin poistettua.

 

[Vieras]

Elän juuri. En tiedä kuinka kauan tätäkään jaksaa

Ymmärrät mitä tarkoitan? Kaikki periaatteessa loistavasti mutta se jokin puuttuu. Tiedän, että kukaan lähipiirissä tuskin ymmärtää jos meille ero tulisi. Mieskään ei ymmärrä. Hän on tyytyväinen tähän ja haluaa vaan tehdä kaikkensa perheensä hyväksi.

Ymmärrän. Puhuttiinkin tästä juuri ja mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen. Minä en. En halua miestäni, enkä aio enää suostua seksiin ihan vaan toisen takia

 

[r u u s a]

Mä voin elää suhteessa kuin suhteessa.

Jos haluan. =)

 

[saman kokenut]

Ymmärrän mitä tarkoitat! Minä elin n. 4v tuollaista vaihetta ja mietin pitäiskö erota vaikka tyhmää lastenkin kannalta kun kaikki pinnallisesti niin hyvin jne, sit asetin takarajaksi joulun (oli kesä) että siihen asti panostan täysillä ja jos ei siltikään onnistu niin sit vasta alan tosissani miettimään eroa. Varasin kahdenkeskistä kylpylämatkaa (vaikka tuntui rankalta laittaa lapset hoitoon), tein yllätysillallisia ja vaatimalla vaadin iltakävelyjä vaikka molemmat väsyneitä työpäivän jälkeen, ja yllätyksekseni se intohimo syttyikin, tai nyt ainakin vuoden mennyt tosi hyvin. Itse en kuulu kirkkoon mutta seurakunnillahan on kaikenlaisia parisuhteen piristysviikonloppukursseja, entä jos vielä kävisit läpi kaikki vaihtoehdot ennen eroa, jospa se kipinä löytyisikin jostain!

 

[vieras]

Sarjassamme turhia eroja. Se kipinä löytyy kyllä. Tuo kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ei se aina ole yhtä juhlaa.

 

[MySelene]

jaa...en oo miettiny asiaa... :|

 

[moonlight83]

Tätä minäkin oon miettinyt. Että, kun ei ole enää sitä tulenpalavaa intohimoa tai himoa enää ollenkaan. Jotenkin niin latteaa. Ja, haluttaisi olla semmoinen himonkohde, kuulla kehuvia kuiskauksia....
Mut, sit mä olen miettinyt sitä, et ei sitä itsekkään laita kaikkea peliin. Enkä edes jaksa yrittää. Pitäs jotenki ihastua uudelleen..ja oppia haluamaan..himoitsemaan.
Eikä vaan haaveilla jostain....palasta onnea.

 

[KolmeKertaa]

Tätä mietin. Mies on ihan mukava, hyvä isä, elättää perheensä (saan olla kotona lasten kanssa niin kauan kun haluan, mies maksaa kaiken), ei hakkaa, ei ryyppää, ei petä. Mutta intohimo ei meidän välillä ole. Seksiä toki harrastetaan mutta jotain puuttuu. Välillä haaveilen uudesta elämästä ja intohimosesta suhteesta, mutta tuskin kuitenkin olisin valmis perhettä hajottamaan. Ette ehkä ymmärrä mutta mies on enemmän pelkkä kaveri, en halua häntä sillä tavalla kun nainen miestä.

Tuota noin...jotkut elää yhä siinä luulossa, että parisuhteessa täytyy haluta na**da napsuttaa kokoajan ja oll toisen iholla kaikki vapaa-ajat. Tosiasiassa etenkin pienten lasten vanhemmilla on niin tiukkaa, että sana intohimo kuuluu lähinnä sohvan ja jääkaapin antimiin lasten nukahdettua. Sitä ei jaksa.

On kamalaa, että näitä ihan älyttömiä odotuksia ladataan ihan toimiviin suhteisiin, ja sitten ihmetellään erotilastoja! MLL sivuilla tosi hyvää asiaa mm parisuhteesta. Keskustelkaa asioista. Pitäkää parisuhdeviikonloppuja, menkää yhdessä jonnekin kahdestaan. Meillä toimi intohimon sytykkeenä kerran jopa rankkasateessa tehty lenkki autiotuvalle, kahden.

Uudesta elämästä haaveilu ja haaveilu tulisesta rakastajasta, joka ***sulta aivot pellolle, se on normaalia. Ajattelu ja haaveilu on sallittua, jopa suotavaa! Hyvää kevään jatkoa!

 

[ap]

Tätä minäkin oon miettinyt. Että, kun ei ole enää sitä tulenpalavaa intohimoa tai himoa enää ollenkaan. Jotenkin niin latteaa. Ja, haluttaisi olla semmoinen himonkohde, kuulla kehuvia kuiskauksia....
Mut, sit mä olen miettinyt sitä, et ei sitä itsekkään laita kaikkea peliin. Enkä edes jaksa yrittää. Pitäs jotenki ihastua uudelleen..ja oppia haluamaan..himoitsemaan.
Eikä vaan haaveilla jostain....palasta onnea.

Näin juuri. Välillä yritänkin olla intohimoinen tai romanttinen ja kahdenkeskeistä aikaa meillä on aina kun vaan sitä haluan. Mutta jotenkin tuntuu ettei sitä saa takaisin.

 

[minni]

Koitapa järjestää kahden keskistä aikaa miehesi kanssa. Osallistukaa ihmeessä parisuhdekurssille.

Kun lapset on pieniä, on ihan normaalia, että parisuhde kokee kovia ja tunteetkin voi väljähtää. Kyllä kai olet joskus ainakin tuntenut jotain miestäsi kohtaan, kun hänen kanssa perheenkin perustit.

Parisuhteen eteen pitää myös tehdä töistä, eikä heti löydä hanskoja tiskiin.

 

[vieras]

Mä oonkin sitten vissiin ainoa kuka voi elää. Hellyyttä ja huomiota kaipaan, mutta mulle seksi ei ole niin oleellista.