Voisitko elää näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Olet kahden lapsen yksinhuoltaja, lasten isä ei ole kanssanne tekemisissä eikä maksa elatusmaksuja. Hoidat lapsia kotona kotihoidontuella, et tapaa päivän aikana muita aikuisia kuin kaupan myyjän. Sinulla ei ole yhtään ystävää. Sukulaiset eivät pidä sinuun yhteyttä. Lapset eivät ole koskaan hoidossa kenelläkään muulla.

Voisitko kuvitella elämäsi tällaiseksi? Mitä tekisit jatkossa?

 
veisin lapset luultavammin hoitoon ja yrittäisin hankkia töitä, jos lapset liian pieniä menisin mll perhekahvilaan, etsisin netistä kavereita samalta alueelta, pyytäisin sossusta apua lasten hoitoon tilapäisesti, eiks se oo joku perhetyöntekijä??

mistä päin suomea oot?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olet kahden lapsen yksinhuoltaja, lasten isä ei ole kanssanne tekemisissä eikä maksa elatusmaksuja. Hoidat lapsia kotona kotihoidontuella, et tapaa päivän aikana muita aikuisia kuin kaupan myyjän. Sinulla ei ole yhtään ystävää. Sukulaiset eivät pidä sinuun yhteyttä. Lapset eivät ole koskaan hoidossa kenelläkään muulla.

Voisitko kuvitella elämäsi tällaiseksi? Mitä tekisit jatkossa?

En voisi, riippuen lasten iästä hommaisin itselleni työpaikan ja lapset hoitoon. Jos lapset ovat liian pieniä tarhaan vietäväksi, hommaisin itselleni jonkun harrastuksen ja lapset esim mll hoitajan kanssa sen ajan. Muuttaisin sukulaisten lähelle ja koittaisin saada heidän kanssa läheisemmät välit.

 
En, olen juuri siirtynyt yh:ksi ja pelastuksenani on työ, ystävät ja edes jonkinlainen tili. Ja isän on pidettävä yhteyttä lapsiin ja elarithan on jotain kautta saatava. Selkärankaa nainen!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olet kahden lapsen yksinhuoltaja, lasten isä ei ole kanssanne tekemisissä eikä maksa elatusmaksuja. Hoidat lapsia kotona kotihoidontuella, et tapaa päivän aikana muita aikuisia kuin kaupan myyjän. Sinulla ei ole yhtään ystävää. Sukulaiset eivät pidä sinuun yhteyttä. Lapset eivät ole koskaan hoidossa kenelläkään muulla.

Voisitko kuvitella elämäsi tällaiseksi? Mitä tekisit jatkossa?

En voisi, riippuen lasten iästä hommaisin itselleni työpaikan ja lapset hoitoon. Jos lapset ovat liian pieniä tarhaan vietäväksi, hommaisin itselleni jonkun harrastuksen ja lapset esim mll hoitajan kanssa sen ajan. Muuttaisin sukulaisten lähelle ja koittaisin saada heidän kanssa läheisemmät välit.

Niin ja kävisin perhekerhoissa ym joissa tapaisi uusia ihmisiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Ottaisin itse yhteyttä sukulaisiini, kysyisin neuvolasta, missä voi tavata muita äitejä.

Näitten lisäksi vaikka täältä netistä kattella kavereita. Niin mä olen ainakin saanut uusia kavereita. Joukossa on toki ollut v.päitä, mutta olen heidät poistanut fb:stä ja mesestä.

Mä en ole siis netistä kattellut kavereita, mutta on vain tämän palstan kautta tullut heitä lisää.
 
Töihin meno on paras ratkaisu. Itselläni oli muuten sama tilanne paitsi en ollut yh. Mies oli paljon poissa töiden vuoksi, joten saattoi mennä useita päiviä, etten nähnyt ketään aikuisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mn:
veisin lapset luultavammin hoitoon ja yrittäisin hankkia töitä, jos lapset liian pieniä menisin mll perhekahvilaan, etsisin netistä kavereita samalta alueelta, pyytäisin sossusta apua lasten hoitoon tilapäisesti, eiks se oo joku perhetyöntekijä??

mistä päin suomea oot?

On kuopus varsinkin liian pieni hoitoon, vuoden ikäinen vasta. Kahteen otteeseen olen pyytänyt neuvolasta apua, mutta perhetyöntekijöitä riittää vain perheisiin joissa on lastensuojelullinen tarve.

Olen pienehköstä kaupungista pohjois-suomesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Jos lapsen isä ei maksa elareita niin sitten ne maksaa kela ja perii isältä.


ei mene noin. Ensin täytyy sehdä sopimus isän kanssa. Jos sopimusta ei synny, kukaan ei maksa yhtään mitään. Äidin täytyy viedä asia käräjäoikeuteen ja sitä kautta sitten edetään.. ja jos ihminen on tuossa tilanteessa ja se lasten isä olis uhkaillu sitä vaikka millä niin olisko voimia viedä asia käräjäoikeuteen asti? Meillä nimittäin ollut samanlainen tilanne. Ja tiedän, että on muitakin..tuohon täytyis saada joku muutos. Lastenvalvojatkjaan eivät mitenkään asiaan puutu, vaan asia jää pelkästään sen toisen huoltajan hoidettavaksi. Toki he auttavat, mutta eivät voi tehdä puolesta..
.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
En voisi. Ensinnäkin menisin töihin, toiseksikin hankkisin ystäviä.

Ei sinne töihin aina niin vain mennä. Ei joka paikassa ole töitä tarjolla vaikka kuinka.

Niinpä tämäkin. Minä kyllä menisin sitten vaikka opiskelemaan tai työmarkkinatuella johonkin harjoitteluun vaikka ei taloudellisesti kannattaisikaan. En usko että pidemmän päälle kestäisin yksin lasten kanssa ilman minkäänlaisia kontakteja tai omaa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
En voisi. Ensinnäkin menisin töihin, toiseksikin hankkisin ystäviä.

Ei sinne töihin aina niin vain mennä. Ei joka paikassa ole töitä tarjolla vaikka kuinka.

Niin no, mä lähdin siitä oletuksesta, että ihmiset hankkii ensin sen työ- tai opiskelupaikan, jonne palata kotivuosien jälkeen. Olisihan se pitänyt muistaa, että palstan normi ei mene niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mn:
veisin lapset luultavammin hoitoon ja yrittäisin hankkia töitä, jos lapset liian pieniä menisin mll perhekahvilaan, etsisin netistä kavereita samalta alueelta, pyytäisin sossusta apua lasten hoitoon tilapäisesti, eiks se oo joku perhetyöntekijä??

mistä päin suomea oot?

On kuopus varsinkin liian pieni hoitoon, vuoden ikäinen vasta. Kahteen otteeseen olen pyytänyt neuvolasta apua, mutta perhetyöntekijöitä riittää vain perheisiin joissa on lastensuojelullinen tarve.

Olen pienehköstä kaupungista pohjois-suomesta.

Ihan hyvin voi viedä hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
En voisi. Ensinnäkin menisin töihin, toiseksikin hankkisin ystäviä.

Ei sinne töihin aina niin vain mennä. Ei joka paikassa ole töitä tarjolla vaikka kuinka.

Niin no, mä lähdin siitä oletuksesta, että ihmiset hankkii ensin sen työ- tai opiskelupaikan, jonne palata kotivuosien jälkeen. Olisihan se pitänyt muistaa, että palstan normi ei mene niin.

Sä et näköjään edelleenkään tajua normielämästä mitään etkä omaa empatiataitoa.
 

Yhteistyössä