Voisitko asua kommuunissa/ekokylässä...?
- Viestiketjun aloittaja tytsi-89
- Ensimmäinen viesti
N
Non compos mentis
Vieras
Kommuunissa en haluaisi asua. Ekoyhteisössä olen asunut. Asuisin mielelläni yhteisöllisessä ekokylässä, sellaisessa jossa jokaisella olisi oma talo ja riittävä yksityisyys.
Viimeksi muokattu:
Jonkinlaista kimppa-asumista voisin harkita, jos tilaa olisi riittävästi ja ihmiset niin samanhenkisiä, että mun elämänlaatu ei kärsisi.
Todennäköistä sellaisen ratkaisun löytyminen ei kuitenkaan ole.
Ainakaan sellaisessa ekokylässä, joista olen netti-/lehtijuttuja lukenut, en voisi asua.
Todennäköistä sellaisen ratkaisun löytyminen ei kuitenkaan ole.
Ainakaan sellaisessa ekokylässä, joista olen netti-/lehtijuttuja lukenut, en voisi asua.
N
Non compos mentis
Vieras
Kerro lisää.
Olen asunut isovanhempieni luona, olen asunut isäpuoleni isoäidin yläkerrassa, olen asunut (silloisen) aviomieheni isosiskon kotona, olen asunut äitini kanssa jne. Harvemmin vain kahta sukupolvea saman katon alla, ei vielä kertaakaan yksin.
E
"eee"
Vieras
Joskus "pahimpina" vegaanikausina uhosin muuttavani jonnekin ekokylään. Onneksi ystävät palauttivat maanpinnalle niistä unelmista. Ei sellainen ole loppupeleissä mun juttu, kaikessa en ole ihan ekologinen ja tykkään omasta rauhasta. Ihailen kyllä ekokylissä asuvia, se on hieno elämäntapa.
En oikein usko, nuorempana uneksin kommuuniasumisesta. Mutta en usko, että minusta sellaiseen olisi. Olen liian reviirirajoitteinen ja erakko sellaiseen. Jonkinlaisessa yhteisössä voisin ehkä asua, jos kuitenkin minulla olisi perheeni kanssa oma asunto käytettävissä.
Joskin tietynlaiseen reviirirajojen venytykseen joudun kyllä toisinaan tässä parisuhteessa. :xmas:Mieheni suku( sukulaiset) on hyvin toisentyyppistä kuin omani ja voivat kyläillä toistensa luona pidempiäkin ajanjaksoja.
Joskin tietynlaiseen reviirirajojen venytykseen joudun kyllä toisinaan tässä parisuhteessa. :xmas:Mieheni suku( sukulaiset) on hyvin toisentyyppistä kuin omani ja voivat kyläillä toistensa luona pidempiäkin ajanjaksoja.
En. Olen sen verran erakkoluonne, että kommuuni olisi karmea kokemus. Ekokylän idea on hyvä, mutta mulla olisi koko ajan stressi siitä, teenkö asiat tarpeeksi hyvin ja oikein ja vielä tunne, että joku kyttää minua. Menisi maku ekoilusta että hupsis vaan, kun se lakkaisi tuntumasta vapaaehtoiselta. Eikä mua huolittaisi sinne, en ole kyllin vihreä.
Soluasumista opiskelijakämpässä ei laskettane kommuuniksi. Sellaisessa olen asunut ja jälkimmäisten kämppisten kanssa se oli varsin mukavaa.
N
Non compos mentis
Vieras
Mua harmittaa, ettei ihmiset nykyään vieraile yökylässä! Lapsuudessani oli normaalia pari kertaa kuukaudessa olla yövieraita. Ei siis pelkkiä lapsia vaan koko tuttavaperhe. Vaikka olivat saman kunnan alueeltakin.
Voisin.
Uskon, että ellen olisi syystä tai toisesta saanut suurperhettä, olisin päätynyt jonkinlaiseen yhteisölliseen elämään muilla keinoin.
Uskon, että ellen olisi syystä tai toisesta saanut suurperhettä, olisin päätynyt jonkinlaiseen yhteisölliseen elämään muilla keinoin.
En itse ainakaan kokenut ekoyhteisössä, että siellä, ainakaan juuri siinä, olisi pidetty mitenkään erityisen tiukkaa kuria ekologisuuden suhteen.
V
"vieras"
Vieras
Voisitko asua kommuunissa/ekokylässä...? En tuntemattomian ihmisten kanssa, enkä kyllä varmaan ystävienkaan kanssa. Olen luonteeltani varsin erakko. Opiskeluaikoina tuli ihan tarpeeksi asuttua soluasunnoissa. Ensin ystävän kanssa samassa ja sitten pariin otteeseen tunemattomien kanssa. Enimmillään saman asunnon jakoi 7 hlö.
Tai muuten "epätavallisessa" asumisjärjestelyssä? Voisin asua sukupolvien kansa samassa pihapiirissä esimerkiksi samassa pihassa voisivat asua mieheni tai minun vanhempani sekä isovanhepani ja miksei myös sisaruksia. Mutta kuitenkin niin, että jokaisella olisi oma asuntonsa ja näin ollen tarvittaessa yksityisyyttä.
Tai muuten "epätavallisessa" asumisjärjestelyssä? Voisin asua sukupolvien kansa samassa pihapiirissä esimerkiksi samassa pihassa voisivat asua mieheni tai minun vanhempani sekä isovanhepani ja miksei myös sisaruksia. Mutta kuitenkin niin, että jokaisella olisi oma asuntonsa ja näin ollen tarvittaessa yksityisyyttä.
Jonkinsortin ekokylään tai vastaavaan (vähän vähemmän ekoilua harrastavaan pieneen yhteisöön) voisin kuvitella muuttavani, mutta se vaatisi sen että muiden asukkaiden kanssa synkkaisi oikeasti ihan mukavasti. Olisi painajaismaista asua hyvin läheisesti jonkun sellaisen kanssa kenen kanssa ei tulisi toimeen.
Kommuuniin en perheineni muuttaisi. ennen lapsia olisin voinutkinasua. Nyt tykkään että meidän omalla perheellä on omaa tilaa ympärillä tarpeeksi.
Kommuuniin en perheineni muuttaisi. ennen lapsia olisin voinutkinasua. Nyt tykkään että meidän omalla perheellä on omaa tilaa ympärillä tarpeeksi.
Mua harmittaa, ettei ihmiset nykyään vieraile yökylässä! Lapsuudessani oli normaalia pari kertaa kuukaudessa olla yövieraita. Ei siis pelkkiä lapsia vaan koko tuttavaperhe. Vaikka olivat saman kunnan alueeltakin.
saman kunnan asukit onneksi sitten ehkä lähtevät parin yön perästä kotiinsa. Mutta jos tulevat kaukaa toisesta maasta, eivät sitten lähdekään.:xmas:
Voisin.
Uskon, että ellen olisi syystä tai toisesta saanut suurperhettä, olisin päätynyt jonkinlaiseen yhteisölliseen elämään muilla keinoin.
Mua kiehtoo ajatus yhteisöllisyydestä.
Olisi kätevää, kun esim. lapsilla olisi seuraa toisistaan ja vanhemmat saisi apua lastenhoidossa. Jos löytyisi riittävästi samanhenkisiä ihmisiä...olisi ihanaa parantaa maailmaa teekupposen ääressä iltaisin. :heart: *Haaveilee*
N
Non compos mentis
Vieras
Olimme ikimuistoiset kaksi viikkoa Ruotsissa kesällä 1988. Se oli maagista aikaa siellä ihan eteläkärjessä. Olimme sellaisen motoristikeskittymän vieraina ja hauskaa riitti, vaikken kieltä osannutkaan. Koto-Suomessa kaikki juhlapyhät menivät lapsuudessa suvun mökeillä (samalla järvellä n. 50 m välein toisistaan), tiiviisti yhdessä monta viikkoa.
Ä
"äityli"
Vieras
Voisin asua omalla landella jonkun katasrofin aiheuttamasta pakosta ja kalastaa, viljellä ja metsästääkin. Elää siis mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman omavaraisesti. Siellä ei haittaisi asumisseurana lähisukulaiset. Mutta en voisi asua missään kommuunissa ihan vain hippeilyn ilosta.
kuulostaa mukavalta. Kolmen kuukauden annos jonkun ihmisen läsnäoloa kodissamme on minulle kuitenkin liikaa.Olimme ikimuistoiset kaksi viikkoa Ruotsissa kesällä 1988. Se oli maagista aikaa siellä ihan eteläkärjessä. Olimme sellaisen motoristikeskittymän vieraina ja hauskaa riitti, vaikken kieltä osannutkaan. Koto-Suomessa kaikki juhlapyhät menivät lapsuudessa suvun mökeillä (samalla järvellä n. 50 m välein toisistaan), tiiviisti yhdessä monta viikkoa.
Ai niin, eläimet!
Kanoja pitäisi ainakin ehdottomasti olla tepastelemassa. :heart:Similar threads
- Etsin kotia
- Aihe vapaa