Voisiko minulla olla ADHD/ADD?

[minullako..]

Olen täältä lueskellut jonkin verran vastaavia juttuja, ja nyt alkanut perehtyyn asiaan hieman tarkemmin. On alkanut todella tuntumaan, että voisiko minulla on ADHD. Olen siis 27-vuotias nainen. Kuulisin erittäin mielelläni mielipiteitä tähän, aihe on itselleni kovin uusi ja tosiaan vasta ihan hiljattain aloin miettimään tätä vaihtoehtoa.

Syitä miksi epäilen tätä, ja miksi taas en...

- Minua usein kuvaillaan vilkkaana tai joskus jopa ylivilkkaana ihmisenä. Olen sosiaalinen, puhelias ja menevä, mutta toisaalta annan myös muille hyvin tilaa, en puhu päälle tms. En ole sellainen suunapäänä-persoona, mutta en missään nimessä ns. seinäruusu.

- Kun innostun jostain asiasta, innostun siitä todella paljon ja lähes ylitsevuotavasti. Jos joku asia ei kiinnosta minua, minun on todella vaikea tehdä sitä tai pusertaa minkäänlaista mielenkiinnon ripettä siihen. Innostukseni tulee ja menee, ne lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkaakin. Tämä on asia mikä häiritsee/hävettää itseäni melko paljon, mutta niin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan..

- Olen kiivas ja temperamenttia löytyy. Nollasta sataan hetkessä, itseni hillitseminen tuottaa välillä vaikeuksia. En pysty peittämään suuttumustani oikeastaan mitenkään, mutta perusluonteeltani olen hyväntuulinen ja aurinkoiseksi kuvailtu. En ole mikään vieraille ihmisille räyhäävä riidanhaastaja, vaan hyvinkin ystävällinen ja välitän aidosti ihmisistä ja heidän kuulumisistaan. Läheiseni on minulle tärkein asia maailmassa.

- Minulla on aina ollut opinnoissa jonkin asteisia keskittymisvaikeuksia, joskin pystyn tarpeen tullen paneutumaan niihin todella hyvin ja tekemään tunteja samaa työtä hyvällä motivaatiolla. Minulla ei ole ollut merkittäviä vaikeuksia koulunkäynnin suhteen, ja ne pienet vaikeudet mitä on ollut johtuu lähinnä motivaation lopahtamisesta,ei keskittymiskyvystä.

- Lapsuudessani/teini-iässäni en ole erityisen vaikea/hankala.

- Olen todella kaikki-tai-ei-mitään ihminen. Monessa eri asiassa myös hyvin vaativa ja perfektionisti, mutta osa asiasta on itselleni taas täysin evvk. Kultaista keskitietä on vaikea löytää.

- Viihdyn paljon yksin, omassa rauhassani. Seurassa olen silti todella sosiaalinen.

- Tarpeen mukaan olen todella tehokas ja aikaansaava ihminen.

- Pidän itseäni alisuorittajana ja mietin epäonnistuneeni hyvin monessa asiassa, mutta toisaalta minua kuvaillaan aina ulospäin hyvin voimakkaan ja sinut-itsensä-kanssa persoonana.

- Minun on hyvin vaikea tehdä suuria päätöksiä ja mietin asioita liikaa. Aivoni käy välillä aivan ylikierroksilla ja on vaikea ns. laittaa jäitä hattuun.

- Olen holtiton rahankäyttäjä

- Olen useasti toivonut, että olisin sellainen "hillitympi" ja rauhallisempi ihminen. Koitan olla sellainen, mutta en ilmeisesti luo kyllä mitenkään sellaista kuvaa ihmisille. Persoonaani kuvaillaan räiskyväksi, ja pelkään sen olevan negatiivinen asia mitä koitan muuttaa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

ADHD, ADD vai muuten vaan rasittava?

 

["A P"]

Ja vielä se unohtui, että olen vähän masennukseen taipuva ihminen. Mielialani laskee helposti. Ja en ole mikään jatkuvasti yliaktiivinen, vaan osaan olla myös ihan rauhassa kotona. En mikään aina menossa duracellpupu, en todellakaan.

 

[chef]

No sitähän ei kukaan palstalääkäri voi tietää, että onko sulla ADHD/ADD vai oletko vain rasittava. Mutta kyllähän sulta ihan selviä piirteitä ja taipumuksia moiseen löytyy, eli saattaa olla, että et ole vain rasittava, vaan taustalla on muutakin.

Jos asia kovasti pohdituttaa ja koet, että mahdollisesta diagnoosista olisi apua, sellaista kannattaa lähteä sitten lähteä omalla kohdalla tutkimaan.

 

["A P"]

Ja siis ei tietenkään voi kukaan palstalainen varmaksi sitä sanoa, mutta olisi kiva kuulla jotain mielipiteitä Miehelleni vasta puhuin tästä, olisi kiva vähän selvitellä itsekin jotain ennen kuin alan oikeaa diagnoosia hakemaan. En kuitenkaan usko, että alkaisin esim. lääkitystä käyttämään, vaikka sellainen olisikin.

 

[Tekstin perusteella]

Sä olet kuin minä. Mä olen ADD.

 

[Cassyput]

Hyvin mahdollista. Kuvailet itseäsi aika samalla tavalla kuin minä kuvailisin, ja diagnoosi löytyy.

Koita muistaa ettei se ole pelkästään huono asia.

 

[Peteraasa]

[QUOTE="A P";28760933]Ja siis ei tietenkään voi kukaan palstalainen varmaksi sitä sanoa, mutta olisi kiva kuulla jotain mielipiteitä Miehelleni vasta puhuin tästä, olisi kiva vähän selvitellä itsekin jotain ennen kuin alan oikeaa diagnoosia hakemaan. En kuitenkaan usko, että alkaisin esim. lääkitystä käyttämään, vaikka sellainen olisikin.[/QUOTE]

Minkä ihmeen takia sun pitäisi joku diagnoosi saada hommattua, kun olet liki 30 -vuotiaaksi asti pääässyt elämässäsi jo eteenpäin ilman mitään diagnooseja??.


Ja ei se diagnoosin hankkiminen ole kuule mikään pikakäynti lääkärillä, että käyt vaan 1-2 kertaa lekurille itsestäsi selittämässä ja se lämäsee sulle leiman papruun. Ei, ei, ei.
Varsinkin kun vielä itse sanot että "en usko että mitään lääkitystä alkaisin käyttämään, vaikka sellainen olisikin." -Voi vittu.
Itse en pärjää ilman lääkitystä ja terapiaa, kun nekään ei edes kunnolla auta.

Mua itteäni adhd-:ta sairastavana suorastaan vituttaa sellaset ihmiset jotka alkaa "diagnosoimaan" itseään ja luulevat olevansa ahd/add -ihmisiä, kun joskus vähän kyllästyttää ja jostakin kovasti niin innostuu..

Usein joku joka tietää mun sairastavan tuota "ah, niin voimavaraa antavaa sairautta", niin tulee kysymään multa että "Oisko mullaki se?"
"Kun mullakin on se, en tosin oikeesti tiedä mutta diagnosoin itteni"
"Mäki tarvitsisin kyllä jotain adhd -lääkkeitä, ku en einaa saada koskaan mitään aikaseksi!"

Sitten toiset on nämä saamarin mammat jotka on kokoajan huolissaan lapsistaan, kun " Meidän pikku-Pertti ei ole niin kuin zombie, vaan se juoksee ja haluaa kiivetä puuhun ja leikkiä ulkona! Voi kauhia. Kai sillä nyt joku ABCD -tauti sentääds on?-. ...
Hommataanpa sille lääketä. "

Mun mielestä Adhd:ssa ei ole mitään positiivista. Elämä olisi itselläni paljon helpompaa, jos en sitä sairastaisi. Se on pilannut kaiken. (Siitä huolimatta, vaikka hoitoa olen saanut). ..

Ei nyt pidä luulla että haluaisin alkaa sua loukkaamaan tm., mä vaan TOIVON ettei sulla ole mitään vtun adhd:ta joka on omalla kohdallani ollut vain negatiivinen asia.
Ymmärrän sen että jos haluat jonkun "syyn" tai selityksen käytöksellesi, mutta eikös olisi paremmpi vaan jos omaksuisit sen osana persoonaasi? Varsinkin kun oireesi ei kuulosta niin vakavilta.
Ja otitko huomioonmiten kalliiksi pelkän turhan diagnoosin hankkiminen tulisi sulle?
.

 

["A P"]

No jopas oli vuodatus. Joo, en tosiaan usko, että alkaisin syömään mitään lääkitystä vaikka diagnoosi tulisikin, koska koitan vältellä niitä muutenkin. Ja tiedän kyllä diagnoosin saamisen olevan pitkä prosessi, eikä mikään yksi tk-käynti ja sillä selvä. Olisi vaan omalle pääkopalle helpottavaa tietää joku syy sille, että miksi näiden aivojen kanssa eläminen on toisinaan niin raskasta ja miksi olen tälläinen ihminen, vaikka en haluaisi olla. Uskon, että myös ADHD:ssä on lievempiä ilmenemismuotoja, ja veikkaan, että jos omalla kohdalla sellainen olisi, niin se olisi nimenomaan lievänä.

Ylipäänsä, miksi ihmeessä minä/kukaan haluaisi ADHD:n? Kyllä itse ainakin mielummin haluaisin kuulla olevani vain tällainen ihminen, ja että ihan omin keinoin siitä on mahdollista päästä eroon, toisin kuin ADHD:sta. Tähän mennessä kaikki yritykset ovat vaan olleen hyödyttömiä, joten alan miettimään muitain vaihtoehtoja.

 

["vieras"]

Olen ihan prikulleen kuten sinä ap,ja samaa olen miettinyt, mutta olen päättänyt etten mene tutkimuksiin, hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. En voi ilman lääkitystä tehdä sellaista työtä mihin muuten älli riittäisi, eli alisuoriutuja olen tämän takia. Mutta haluan siltikin olla sellainen kuin olen.

Oletko ap muuten hajamielinen sähläri? Onko sulla tavarat hukassa, hyökkäätkö useinmiten hissistä väärässä kerroksessa kun se pysähtyy, oletko seissyt roskapussin kanssa bussipysäkillä, juututko hihoistasi ovenkahvoihin, hukkaatko kännykkäsi kotona jatkuvasti? Minä vastaan kaikkiin KYLLÄ! Ja paljon muuta vielä lisäksi.

 

["A P"]

Itse en kyllä ole hajamielinen sähläri. En unohtele normaalia enempää asioita, tai hukkaile tavaroitani juurikaan, olen aina ajoissa paikalla jne.

Kyllä vähän kiinnostaisi nuo tutkimukset, mutta haluan ensin jutella läheisteni jne kanssa, että kokevatko he minut sellaisena ihmisenä, vai onko tämä kaikki vaan omaa kuvitelmaani.

 

[add-nainen]

Jos koet, että oireistasi on selvästi haittaa elämässäsi ja että diagnoosi jollain tavalla helpottaisi esim. työelämässä selviämistä, niin hakeudu asiantuntevalle yksityiselle neurologille Julkisen terveydenhuollon kautta dg:n saaminen voi kestää.

Itseäni helpotti, kun kaikelle söhläämiselleni löytyi vihdoin syy. Itsetuntemus lisääntyi. En edelleenkään anna itseni luistaa asioista diagnoosin varjolla, mutten toisaalta enää vaadi itseltäni liikoja. Tiedän, mitä juttuja välttää ja missä olen hyvä. Tasapaino alkaa löytyä. Hyviä puolia itsessään kannattaa tietoisesti vahvistaa. Edellisen kirjoittajan kanssa olen siis eri mieltä siitä, että dg olisi pelkästään kirous. Se voi olla myös lahja, kunhan jaksaa vääntää itsensä kanssa tarpeeksi kauan... ikävä kyllä! Mutta kukas täällä ilman vastoinkäymisiä selviäisi? Jokaisella on ristinsä.

Opintoni sujuivat aikoinaan hyvin, mutta kun tuli aika astua työelämään, niin kävi aika äkkiä selväksi että alanvalinta meni metsään. Mulla oli siis kyllä lahjoja alalle, mutta muut ominaisuuteni tuhosivat mahikset edetä yhtään mihinkään Vaihdoin alaa ja nyt alkaa vihdoin näyttää hyvältä. Itsetunto on kyllä vieläkin aika pohjalukemissa. Kun uusi pomoni taannoin soitti, niin luulin saavani potkut. Toisin kävi.

 

[add-nainen]

Edellisen kirjoittajan kanssa olen siis eri mieltä siitä, että dg olisi pelkästään kirous.

Tällä siis tarkoitan nimimerkkiä "peteraasa".

Lisään vielä, että diagnoosini on add ja mä olen kyllä tajuton myöhästelijä ja jos motivaatio on nollassa, niin mitään en saa aikaan.

Olin myös yli 30 kun sain dg:n, ja tiedän yli viisikymppisiäkin, jotka ovat hakeneet dg:n ja saaneet lääkityksen. Ei se ole iästä kiinni milloin on sopivaa hakeutua lääkäriin, vaan itsetuntemuksen ja elämänhallinnan lisääminen iässä kuin iässä on mun mielestä vain plussaa. Peteraasan luulisi itse diagnosoituna tietävän, että add-oireet eivät välttämättä näy ulospäin. Moni varmaan minustakin sanoisi, että hyvinhän se on lähes nelikymppiseksi asti elämässä selvinnyt. Mun mielestä on kuitenkin ihan eri asia elää kuin selviytyä päivästä toiseen.

 

["A P"]

Mitäs te diagnoosin saaneet, onko näihin aina kuuluvaa myöhästely/hajamielisyys/sähläys? En ole "luonnostaan" mikään järjestelmällinen ihminen, vaan saan kyllä jonkin verran nähdä vaivaa sen eteen. Itselleni esim. kodin pitäminen siistinä on todellisen työn alla, ja kaikki yritykseni ryhdistäyty ties missä asiassa menee aina ennemmin tai myöhemmin reisille. En ns. saa itseäni niskasta kiinni sitten millään.