voinko vaatia.....

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo muutaman vuoden(yhteisiä lapsia) ja miehelläni on edellisestä liitosta tytär. Myös mieheni ex on ollut uusissa naimisissa jonkin aikaa. Tytär asuu äidillä. miehelläni ja ex:ällä on yhteishuoltajuus.
ex on viettänyt aika "villiä" elämää jo kauan ja tyttöä on hoitanut pääsääntöisesti ex:n aviomies johon tyttö on hyvin kiintynyt.huomattavasti kiintyneempi kuin ex:ään eli äitiinsä
Tyttö tuntuu kuitenkin olevan aika eksyssissä.

Nyt ex on eroamassa uudesta miehestä ja tytöltä lähtee "tuki ja turva" pois. Oma mieheni (ja olen itsekkin tätä mieltä) että tytön olisi parempi asua meillä, kuin jäädä äidillensä.

Jos tyttö muuttaa meille, en halua yhteishuoltajuuden mieheni ja ex:n välillä jatkuvan vaan haluan miehelleni yksinhuoltajuuden. Ja tämän olen myös sanonut miehelleni.
Syy tähän on, että yhteishuoltajuus toimii kun tyttö on ex:llä, (mieheni kun myöntyy kaikkeen) mutta en usko että toimisi kun lapsi on isällänsä, koska ex osaa olla aika kamala, jos hommat ei suju kuin hän haluaa. Ja tiedän 99,99% todennäköisyydellä, että hankaluuksia tulee. Tulen ex:n kanssa toimeen hyvin (että ei ole katkeraa puhetta)
Ja minä en halua, että ex rupeaa tulevaisuudessa häiritsemään perhe-elämääni.

uskon, että miehelläni voisi olla hyvät mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus, koska ex laiminlyö lastaan ja lapsi kärsii tästä. ja tyttö on viimeisen puolen vuoden ajan sanonut haluavansa tulla meille asumaan (tyttö n. 10 vuotias)

Eli voinko vaatia mieheltäni, että hänen on haettava yksinhuoltajuutta, jos lapsi tulee meille asumaan?

Lapsen parasta ajattelen tietenkin ensin, mutta en rupea kyllä siihen että ex alkaa häiriköimään joka asiaa ja tekee elämästämme h....tin!
Koska mielestäni on parempi yksi onneton lapsi kuin kolme onnetonta!!!

 

Voit pyytää mieheltäsi,mutta lainmukaista sanomistahan sulla ei asiaan ole.En teidä voisko adoptiota harkita tai siis onko se ylipäänsä mahdollista tässä tapauksessa.Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tyttö pääsis teille ilman suurempia riitelyitä. Tsemppiä!

 

Voit sanoa miehellesi, että haluat yksinhuoltajuuden hänelle, mutta eihän sulla ole mitään oikeaa oikeutta siihen. Se on vaan sun oma mielipide. Sä et voi mitenkään vaikuttaa hänen huolto asioihin etkä hänen exän. Hän voi hakea yksinhuoltajuutta, mutta onhan se pitkä oikeusjuttu.

Jos miehesi saa yksinhuoltajuuden niin sinä voit adoptoida tytön omaksesi myös, mutta se on hyvin harvinaista suomessa ja myös voi olla parin vuoden oikeustaistelu. Laki ei oikein tykkää tuosta adoptio hommast niin sitä ei ole helpoksi tehty..

 

Ensin varmaan kannattaa kysyä mitä mieltä miehesi on asiasta( sun mielipiteenhän hän tietää jo) ja sen jälkeen exän mielipide että suostuisko ihan käytännon syistä isän yksin huoltajuuteen, jos ei niin kannattaa miettiä kaksi kertaa onko LAPSEN etu että lahdetään taistelemaan oikeuteen huoltajuudesta. Äitihän ei menettäisi oikeuksiaan lapseen vaikka isä olisikin yksinhuoltaja vaan isä voisi määrätä lasta koulu ym. asiat yksin.Tuosta adoptiosta vielä, sinä et voisi adoptoida lasta vaikka isällä olisi yksinhuoltajuus ilman äidin suostumusta.Yksin huoltajuus ja yhteishultajuus ei eroa toistaan muuten kuin siinä että yksinhuoltaja voi yksin päätää koulu, terveydenhulto ym. asiat ja hankkia mm. passin ilman toisen suostumusta mutta ei todellakaan antaa lastaan adoptioon omalle nykyiselle puolisolleen.Tapaamis oikeus säilyy lapsella entisellään vaikka olisi yksin tai yhteis huolto.

 

Mielestäni sinä et voi vaatia mitään. En minäkään helkkarisoikoon haluais mitään akkaa omaa elämää sotkemaan, mutta et voi ajatella, että otatte lapsen teille (mikä tietystio kuulostaa parhaimmalta kuvauksesi mukaan) ja sitten otatte yksinhuoltajuuden, tai siis miehesi ottaa sinun määräyksestä ja äiti jää käytännössä sinun määräilyn varaan. Jos äiti on vaaraksi lapselle, tai laiminlyö sitä tai olisi etääntynyt silleen lapsesta, että ei oo ollu sen kanssa monesti kuussa tekemisissä, sillon tietysti yksinhuoltajuus miehellesi, mutta muussa tapauksessa ei taida olla kauhean fiksua.

Olisiko ehkä kaikkein parasta että yrittäisitte saada tätä bg-äitiä ryhdistäytymään, keinoja kaihtamatta, että ei tarvitse muuttaa juurikaan mitään järjestelyitä? Jos äiti ei oo teille ehottanu että lapsi tulis teille kokonaan itse, voit olla varma, että vaikka saisitte yksihuoltajuuden, saisitte hyvin vihasen äidin riesaksi pitkäksi aikaa.

Ja tämä on vain minun mielipiteeni.

 

Kiitos kommenteista!!!

Siis, Minä EN halua adoptoida tyttöä !!!!!! Ja haluaisin myös että tyttö voisi jäädä äidillensä!!! (koska meille muuttaminen, muuttaisin niin monen muunkin elämän ja talouden!!!)Mutta tiedän että jo nyt ex laiminlyö tyttöä, ja tuskin tulee muuttumaan ja tytöllä ei ole kohta enää sitä tukea ja turvaa minkä isäpuoli antaa, niin ehdottamasti tytölle on paras paikka on meillä.

Tiedän, että kun mieheni sanoo ex:lle, että tahtoo tytön meille ja tyttö sanoo sen itse äidillensä ja sanoo faktat päin naamaa, niin siinä vaiheessa H....tti nousee maan päälle!!! Koska olen mitättömästäkin asiasta nähnyt sen tapahtuvan!! ja korostan, että tulen silti toimeen mieheni ex:n kanssa!!

Ex tuskin tuosta ryhdistäytyy, ainakin sen perusteella mitä olemme hänen lähipiiriltänsä kuullut!! Ja juuri sen vuoksi mieheni ja minä tahtomme tytön meille.
Mutta yksikään ex:ä ei tule minun elämääni vaikeuttamaan tappelulla pienistä asioista, jotka liittyvät elämiseen yhteishuoltajuuden avulla, siksi tahdon miehelleni yksinhuoltajuuden!!! HUOM: En halua viedä äitiä lapselta!!! Enkä halua määräysvaltaa lapsen asioista !!! Enkä halua ulkopuolisen aikuisen määräysvaltaa meidän elämäämme, kun tiedän, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä!!!

Mutta ymmärrän kirjoitusten perusteella, etten voi sitä vaatia!!! Joten toivotaan, että hommat selviää jollain muulla konstilla!!Parasta olisi jos ex ryhdistäytyisi ja hoitaisi lapsensa!!!! Ja toivon, että jos ei, niin lapsi ei ainakaan päätyisi ongelmanuoreksi laiminlyönnin takia!!


Enkä tahdo että mieheni lähtee taistelemaan yksinhuoltajuudesta!!! Vaan tahdon äidin ymmärtävän yhteishuoltajuuden mahdottomuuden ilman taistelua!!! koska se ei toimisi kauaa jos lapsi meillä!!!

 

Unikko hei!

On olemassa jokin ikä raja, muistaakseni 10 pintaan jolloin lapsen oma mielipide otetaan huomioon kummalla haluaa asua. Kannattaa ottaa selvää jostain, jos äiti laiminlyö lasta pahasti niin onhan se lapsen etu että muuttaisi teille asumaan.

Ps. Mä en luullut että sä haluaisit adoptoida lapsen vaan korjasin vähän vain hempeen kirjoituksia

 

Käsittääkseni 12 vuotias saa itse päättää tapaako etävanhempaansa, oli kyseessä sitten yhteis- tai yksinhuoltajuus.

 

etä vanhemman tapaaminen on LAPSEN oikeus etä vanhempaan mut en usko että lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa jos ei halua. Ikä raja on siihen että lapsi itse saa päättää kumman luona asuu ja silloinkin asiaa käsiteltäessä lapsen mielipide otetaan huomioon mutta ei ole saletti että hän saisi asua sen vanhemman luona jonne itse haluaisi.

 

Kiitos kaikille kommenteille!!!
Nyt on ilmeisesti niin ,että ex yrittää parantaa tapansa ja rauhottua!!! Joten lapsi jää toistaiseksi ex:lle!!!
Mieheni sanoi, että katsotaan pari kuukautta millä lailla sujuu (ja kuullostellaan vähän lapsenkin tuntoja) ja jos sujuu niin homma ok ja jos ei niin hän ryhtyy toimiin!!!
Ihan hyvä, että ex yrittää edes!!(tosin pari kuukautta on aika lyhyt aika yrittää, mutta loppupeleissä mieheni sen päättää mitä tekee!!)
Toivottavasti homma sujuu!!!
Hyvää kesää kaikille!!!

 

omalla miehellä on kans lapsi edellisestä liitosta, lapsen äiti sairastaa kaksisuuntaista mieliala häiriöitä, niitä kausia on usein kun hänellä on se pahempi kausi ja tällöin lapsi siitä kärsii. lastensuojelukin ollut mukana. Olen myöskin ajatellu näinä aikoina että lapsen olisi parempi asua tasapainoisessa perheessä eikä sellaisessa missä haukutaan ja laiminlyödään lasta, lapsi joutuu periaatteessa tulemaan toimeen yksin koska äiti ei sängystä pääse ylös.
eli lapsen parasta olen kanssa ajatellut vaikka toivoisin että lapsi pysyisi äidillään koska meilläkin se tulisi muuttamaan koko meidän perhe elämän jos lapsi meille muuttaisi, mutta jos jossakin vaiheessa lapsi meille päätyy niin kyllä siitäkin selvitään.

Jaksamista teille