Voimia imevä negatiivisuus

Läheiselläni on tällainen ongelma, koko elämä on hänestä yhtä tuskaa ja ongelmasta toiseen siirtymistä. Yöunet voi menettää hankkimattomien talvirenkaiden takia, siis tähän vuoden aikaan...
Tai vaikka siitä , että sataako juuri huomenna kun pitäisi ajaa 100km... Tämä ihminen teki asiasta niin suuren numeron että koko kyläilyn ajan päivitteli että ”hänen tuurillaan pääsee taas johonkin vesisateeseen ajamaan” ja tuo tulee niin tuskaiseen äänensävyyn kuin olla ja voi. Loppujen lopuksi todellisuudessa kävi niin , ettei koko matkalla satanut ollenkaan ja itse lähinnä ajattelen, että mitä sitten vaikka sen ajomatkan sataa... Sanoin tästä tälle ihmiselle, että ei ikinä kannata manata jo valmiiksi itselleen jotain epäonnea jos sitä ei tulekaan, niin kuin tuo vesisade, keli voi muuttua silmän räpäyksessä eikä mitään sadetta tulekaan.
Talvella kesto valituksen aihe on lumisade/pakkanen/loska ja kaikki ilmaston muutokset .
Usein tuntuu että saa olla vain ikuisena terapeuttina tälle itseäni paljon vanhemmalle ihmisille, itse eletään ruuhkavuosia ja on ”erityislapsia” ja kaikkia muita perus arjen haasteita ja vauva tulossa... Niin usein tuntuu etten vain jaksaisi enempää , kun tämä kävelevä katastrofi kyläilee meillä hyvin usein ja kaataa ongelmansa meidän päälle...
Noh, lähinnä tässä mietin että onko tuo negatiivisuus hänellä ikään kuin tapa vai onko jo kyseessä masennus tai jokin mielialahäiriö... Ahdistuneisuushäiriö?
Semmonen tunne aina tulee tästä ihmisestä että kun mun voimavarat henkisesti on 95% kun hän tulee, niin lähtiessä pois tämä ihminen on imenyt 50% . Vaikka yritän kasvattaa sellaisen suojan itselleni että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin silti tämä ihminen vaan vie voimia.
Tietenkin haluaisin auttaa tätä ihmistä pääsemään pakon omaisesta murehtimisesta, mutta nyt vaan tuntuu että takki on tyhjä.
Jos jollain on kokemusta vastaavasta, niin jokin vertaistuki tai vastaava olisi ihan kiva... Tai mitä mun pitäisi tuon ihmisen kanssa tehdä / toimia?

 

Älä puhu mun asioista täällä.

 

Älä puhu mun asioista täällä.

 

Tartun tietenkin siihen mihin pystyn tai ainakin luulen niin.
Eli miten olet mitannut tuon henkisten voimavarojen putoamisen 95% tuonne 50%:iin?
Siihenhän sinulla on varmastikin tieteellisesti pätevä mittari?

 

Mun anoppi valittaa jatkuvasti. Sen seurauksena ei kauheasti olla tekemisessä, ja valittaa tietysti siitäkin, mutta kun muutenkin valittaa asioista niin sama se sitten mistä, en mä jaksa sitä kovin usein kuunnella. Ja kaikki on aina toisten syytä, tapahtuu mitä hyvänsä.

 

Mun anoppi valittaa jatkuvasti. Sen seurauksena ei kauheasti olla tekemisessä, ja valittaa tietysti siitäkin, mutta kun muutenkin valittaa asioista niin sama se sitten mistä, en mä jaksa sitä kovin usein kuunnella. Ja kaikki on aina toisten syytä, tapahtuu mitä hyvänsä.

Oisko molemmissa vikaa?
Ei tieteenkään

 

Tartun tietenkin siihen mihin pystyn tai ainakin luulen niin.
Eli miten olet mitannut tuon henkisten voimavarojen putoamisen 95% tuonne 50%:iin?
Siihenhän sinulla on varmastikin tieteellisesti pätevä mittari?

Ei ole tieteellistä, sen vaan tuntee ja näkee

 

Mun anoppi valittaa jatkuvasti. Sen seurauksena ei kauheasti olla tekemisessä, ja valittaa tietysti siitäkin, mutta kun muutenkin valittaa asioista niin sama se sitten mistä, en mä jaksa sitä kovin usein kuunnella. Ja kaikki on aina toisten syytä, tapahtuu mitä hyvänsä.

Niinpä, eikö näille tämmösille ammattivalittajille käy raskaaksi ihan vaan elää itsensä kanssa? Jos olisin noin negatiivinen niin olisin varmaan ihan vakavassa masennustilassa kokoajan.

 

Läheiselläni on tällainen ongelma, koko elämä on hänestä yhtä tuskaa ja ongelmasta toiseen siirtymistä. Yöunet voi menettää hankkimattomien talvirenkaiden takia, siis tähän vuoden aikaan...
Tai vaikka siitä , että sataako juuri huomenna kun pitäisi ajaa 100km... Tämä ihminen teki asiasta niin suuren numeron että koko kyläilyn ajan päivitteli että ”hänen tuurillaan pääsee taas johonkin vesisateeseen ajamaan” ja tuo tulee niin tuskaiseen äänensävyyn kuin olla ja voi. Loppujen lopuksi todellisuudessa kävi niin , ettei koko matkalla satanut ollenkaan ja itse lähinnä ajattelen, että mitä sitten vaikka sen ajomatkan sataa... Sanoin tästä tälle ihmiselle, että ei ikinä kannata manata jo valmiiksi itselleen jotain epäonnea jos sitä ei tulekaan, niin kuin tuo vesisade, keli voi muuttua silmän räpäyksessä eikä mitään sadetta tulekaan.
Talvella kesto valituksen aihe on lumisade/pakkanen/loska ja kaikki ilmaston muutokset .
Usein tuntuu että saa olla vain ikuisena terapeuttina tälle itseäni paljon vanhemmalle ihmisille, itse eletään ruuhkavuosia ja on ”erityislapsia” ja kaikkia muita perus arjen haasteita ja vauva tulossa... Niin usein tuntuu etten vain jaksaisi enempää , kun tämä kävelevä katastrofi kyläilee meillä hyvin usein ja kaataa ongelmansa meidän päälle...
Noh, lähinnä tässä mietin että onko tuo negatiivisuus hänellä ikään kuin tapa vai onko jo kyseessä masennus tai jokin mielialahäiriö... Ahdistuneisuushäiriö?
Semmonen tunne aina tulee tästä ihmisestä että kun mun voimavarat henkisesti on 95% kun hän tulee, niin lähtiessä pois tämä ihminen on imenyt 50% . Vaikka yritän kasvattaa sellaisen suojan itselleni että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin silti tämä ihminen vaan vie voimia.
Tietenkin haluaisin auttaa tätä ihmistä pääsemään pakon omaisesta murehtimisesta, mutta nyt vaan tuntuu että takki on tyhjä.
Jos jollain on kokemusta vastaavasta, niin jokin vertaistuki tai vastaava olisi ihan kiva... Tai mitä mun pitäisi tuon ihmisen kanssa tehdä / toimia?

Onko sillä ihmisellä töitä tai perhettä? Nuo 2 on aika tehokkaita laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei jaksa pienistä rutista.
Onko sillä liikaa aikaa miettiä ongelmiaan?

Mä en autoa ajaessani aina ees rekisteröi, sataako vettä. Sittenpähän sataa.

 

Onko hän aina ollut tuollainen negatiivinen vai onko hän muuttunut sellaiseksi?
Vaihdevuodet? (miehilläkin on todettu olevan sellaiset)
Krooninen rahapula tai särky?
Alkava muistisairaus mitä ulkopuoliset ei vielä huomaa, mikä stressaa itseään, kun kaikki ei toimi entiseen malliin?
Jäänyt yksin tyhjään pesään tai eronnut tai jäänyt eläkkeelle, jolloin elämästä on kadonnut suuri osa entisestä sisällöstä?
Alkoholiongelma?

Osin voi olla peruspessimistnen luonne, joka nyt oikein korostuu. Käyttää sitä small-talkinaan tajuamatta, miten negatiiviselta kuulostaa. Jos vaikuttaa, että elämän sisältö on hävinnyt, uudet harrastukset voisi auttaa.

 

Älä puhu mun asioista täällä.

Hyvä trollaus ulkopuoliselta

Mutta leikitään, että olet "kyseinen":

Ole kiitollinen kun palstalaiset haluaa auttaa sua Ja ilmaiseksi

Heittäydy ulkopuoliseksi, mene sitten itseesi, ja mieti, kuinka turhaa, typerää, rasittavaa tutuillesi käytöksesi on. Ja ennenkaikkea se on rankkaa omalle psyykellesi!!! Ja ihmissuhteillesi.
Onko sinulla paljon entisiä ystäviä, jotka vaan pikkuhiljaa katosivat pois?

 

Tunnen pari ihan vastaavaa tyyppiä. Ja oman sepkulointini mukaan tämä on etenkin vanhemman ikäpolven ongelma. Ovat ehkä eläneet kohtuullisen vaikeaa elämää, kohdanneet vastoinkäymisiä ja jo kotoa saaneet kasvatuksen, jossa korostetaan kaikkeen varautumista ja sellaista hiljaa osaansa tyytymistä.

Mutta joo, ihan hirvittävän raskasta olla tuollaisten ihmisten seurassa. Voi melkein tuntea, kuinka energia virtaa pois kehosta. Kaikki on niin negatiivista.

 

Onko sillä ihmisellä töitä tai perhettä? Nuo 2 on aika tehokkaita laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei jaksa pienistä rutista.
Onko sillä liikaa aikaa miettiä ongelmiaan?

Mä en autoa ajaessani aina ees rekisteröi, sataako vettä. Sittenpähän sataa.

Ja tuo liika aika on varmasti yksi iso tekijä. Liikaa aikaa yhdistettynä negatiiviseen luonteeseen, niin kaiket päivät vain mietitään joko mitä kamalaa voi sattua tai mitä kamalaa on sattunut. Siitä lähtee sellainen negatiivisuuden kehä pyörimään päässä, että vaikea päästä ulos.

 

Ei ole tieteellistä, sen vaan tuntee ja näkee

Sen todellakin tuntee. Ja jos pidempään on tällaisen ihmisen seurassa, niin siihen helposti lähtee itsekin mukaan. Alkaa valittamaan sen toisen kanssa yhdessä kaikesta ja kaikista, joka asiassa on jotain huomauttamista, kukaan muu ei osaa/tiedä mitään kuin itse jne. jne..

 

Onko anoppi?!?

 

Älä puhu mun asioista täällä.

Sama tuli mieleen, mut missä olette töissä

 

Onko sillä ihmisellä töitä tai perhettä? Nuo 2 on aika tehokkaita laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei jaksa pienistä rutista.
Onko sillä liikaa aikaa miettiä ongelmiaan?

Mä en autoa ajaessani aina ees rekisteröi, sataako vettä. Sittenpähän sataa.

Vaarallinen tyyppi ratissa

 

Onko sillä ihmisellä töitä tai perhettä? Nuo 2 on aika tehokkaita laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei jaksa pienistä rutista.
Onko sillä liikaa aikaa miettiä ongelmiaan?

Mä en autoa ajaessani aina ees rekisteröi, sataako vettä. Sittenpähän sataa.

Ei ole tällä hetkellä töitä, lähinnä odottaa eläkkeelle pääsyä .. tässä ollaan kaksi päivää oltu karussa kylässä ja milloin missäkin tätä ihmistä
Sillon kun kävi töissä niin se valitus liittyi myös töihin ja siellä vasta tuntuikin, että oli aina niin uupunut työmäärästä ja kaikesta.. Nyt sitten käyttää kaikki päivänsä kotinsa jynssäämiseen ja ihmettelee miksi ei saa aikaseksi käydä missään kylässä...
Paitsi meillä hyppää varmaan joka toinen päivä kaatamassa kaatopaikka lastinsa meidän niskaan... Jos ehdotan tälle ihmiselle jotain harrastusta niin mikään ei ole hyvä, mielummin sitten vain yksikseen jynssää nurkkiaan joka päivä ja menettää yö unensa milloin minkäkin asian takia.

 

Onko anoppi?!?

Ei mutta melkein

 

Onko hän aina ollut tuollainen negatiivinen vai onko hän muuttunut sellaiseksi?
Vaihdevuodet? (miehilläkin on todettu olevan sellaiset)
Krooninen rahapula tai särky?
Alkava muistisairaus mitä ulkopuoliset ei vielä huomaa, mikä stressaa itseään, kun kaikki ei toimi entiseen malliin?
Jäänyt yksin tyhjään pesään tai eronnut tai jäänyt eläkkeelle, jolloin elämästä on kadonnut suuri osa entisestä sisällöstä?
Alkoholiongelma?

Osin voi olla peruspessimistnen luonne, joka nyt oikein korostuu. Käyttää sitä small-talkinaan tajuamatta, miten negatiiviselta kuulostaa. Jos vaikuttaa, että elämän sisältö on hävinnyt, uudet harrastukset voisi auttaa.

No tuota muistisairautta minä kans mietin joskus, kun tämän henkilön äidillä oli vastaava vaiva myös...
on juuri jäämässä eläkkeelle, mutta en ymmärrä sitä että vaikka tällä ihmisellä on aina ollut suht ok elämä ja nytkin asuu omassa omistus asunnossa eikä mistään ole toisaalta puutetta... niin silti keksii aina jotain valittamista. Että vaikka aina hänenkin asiansa on järjestynyt tavalla tai toisella niin, silti jaksetaan valittaa yhä uudelleen ja uudelleen samoista asioista...Ja on vielä niin kova päinen ettei usko vaikka kuinka vakuuttelisi jotain asioita , että kyllä ne menee hyvin eikä voi tuolla tavalla käydä...

 

Tunnen pari ihan vastaavaa tyyppiä. Ja oman sepkulointini mukaan tämä on etenkin vanhemman ikäpolven ongelma. Ovat ehkä eläneet kohtuullisen vaikeaa elämää, kohdanneet vastoinkäymisiä ja jo kotoa saaneet kasvatuksen, jossa korostetaan kaikkeen varautumista ja sellaista hiljaa osaansa tyytymistä.

Mutta joo, ihan hirvittävän raskasta olla tuollaisten ihmisten seurassa. Voi melkein tuntea, kuinka energia virtaa pois kehosta. Kaikki on niin negatiivista.

Jep, mulla on henkisesti välillä ihan semmonen kuivaksi puristettu rätti olo... Usein en enää lähde tuohon negatiivisuuteen mukaan, mutta joskus sitä sitten keksii jonkun valituksen aiheen ikään kuin seuraksi ...

Ja sitten kun sen huomaa, jos tämä ihminen lähtee jonnekin ”lomalle”, että on poissa vaikka viikonkin niin mun on helpompi hengittää.
Nytkin se on keksinyt yhden syyn miksi pääsee käymään meillä, sen täytyy saada marjansa tuotua meille koska hänellä ei itsellään ole pakastin päällä siinä pelossa että tulee sähkölaskua! Eikä tämä uskalla käydä ikinä omassa sähkösaunassakaan kun tulee pian niin hirveät sähkölaskut, sellainen elämästä nauttiminen on jäänyt kokonaan pois siinä pelossa että mitä jos... tuleekin iso sähkölasku, tai mitä jos sataa, tai mitä jos joutuukin sitä tätä tai tuota... ei se nauti edes ruuasta, kun pelkää saavansa moitteita verensokerinsa takia! Kun sillä on hieman koholla olevat verensokeriarvot ja niillä arvoilla pelkää joutuvansa jo pistoksia saamaan... niin kyllä elämä on vaikeaa, ei voi muuta sanoa.

 

Jep, mulla on henkisesti välillä ihan semmonen kuivaksi puristettu rätti olo... Usein en enää lähde tuohon negatiivisuuteen mukaan, mutta joskus sitä sitten keksii jonkun valituksen aiheen ikään kuin seuraksi ...

Ja sitten kun sen huomaa, jos tämä ihminen lähtee jonnekin ”lomalle”, että on poissa vaikka viikonkin niin mun on helpompi hengittää.
Nytkin se on keksinyt yhden syyn miksi pääsee käymään meillä, sen täytyy saada marjansa tuotua meille koska hänellä ei itsellään ole pakastin päällä siinä pelossa että tulee sähkölaskua! Eikä tämä uskalla käydä ikinä omassa sähkösaunassakaan kun tulee pian niin hirveät sähkölaskut, sellainen elämästä nauttiminen on jäänyt kokonaan pois siinä pelossa että mitä jos... tuleekin iso sähkölasku, tai mitä jos sataa, tai mitä jos joutuukin sitä tätä tai tuota... ei se nauti edes ruuasta, kun pelkää saavansa moitteita verensokerinsa takia! Kun sillä on hieman koholla olevat verensokeriarvot ja niillä arvoilla pelkää joutuvansa jo pistoksia saamaan... niin kyllä elämä on vaikeaa, ei voi muuta sanoa.

Tuo äärimmäinen säästäminen on kyllä monien iäkkäämpien ongelma. Ja sinänsä ymmärrettävää, kun heidän lapsuudessaan on monessa perheessä jouduttu säästämän ihan kaikesta, eikä resurssit ovat olleet varsin rajalliset, mutta silti se ärsyttää.
Kun mitään ei voi tehdä (turhaa ajanhukkaa), mitään hyvää ei voi syödä (kaurapuurollakin pärjää), mitään ei saa ostaa (ilmankin pärjää) ja mitään ei saa kuluttaa (kun ei ikinä tiedä, mihin sitä rahaa tarvitsee).
Aaaargh

 

Tuo äärimmäinen säästäminen on kyllä monien iäkkäämpien ongelma. Ja sinänsä ymmärrettävää, kun heidän lapsuudessaan on monessa perheessä jouduttu säästämän ihan kaikesta, eikä resurssit ovat olleet varsin rajalliset, mutta silti se ärsyttää.
Kun mitään ei voi tehdä (turhaa ajanhukkaa), mitään hyvää ei voi syödä (kaurapuurollakin pärjää), mitään ei saa ostaa (ilmankin pärjää) ja mitään ei saa kuluttaa (kun ei ikinä tiedä, mihin sitä rahaa tarvitsee).
Aaaargh

Jep... tuo säästäminen on ihan sairasta, vaikka mä tiedän sen rahattomuudenkin tuskan... Mutta yleensä näillä ihmisillä ei todellisuudessa ole vaaraa minkäänlaiseen köyhyyteen.
Tässä taannoin menehtyi yksi pihi myös ja jätti jälkeensä monen sadantuhannen omaisuuden, eikä nauttinut itse niistä rahoista ikinä itse mitenkään... Samat vanhat 30vuotta vanhat vaatteet päällä kulki ja autokin oli aina jokin satavuotta vanha...

 

Nytkin se on keksinyt yhden syyn miksi pääsee käymään meillä, sen täytyy saada marjansa tuotua meille koska hänellä ei itsellään ole pakastin päällä siinä pelossa että tulee sähkölaskua!

Tuohon auttaa se, että hankit pakastimesi täyteen ja ilmoitat ko. henkilölle, että tarvitset tilaa itse. Meille yksi kuskasi aina omia pakasteitaan, kun "ei viitsi pitää omaansa päällä" muutaman tavaran takia. Lopulta ne muutamat täytti meidän pienen jääkaappipakastimen niin, ettei sinne saanut oikein omaa jäätelöpakettia mahtumaan. Vähänkö otti nokkiinsa, kun ilmoitin, ettei mahdu ja pitäisi saada jotain hänen pakasteitaan pois, että saamme omamme sinne. Meillä oli siis pieni jääkaappipakastin-yhdistelmä, mihin ei ylipäätään paljoa tavaraa mene.

 

Älä anna aikaasi tuollaisille henkilöille tai käytä se aika piilo-leikkimielisesti. Keksi joku veruke, että pääset irti, esim. pakastin-asiassa: Sano, että voit kyllä vuokrata hänelle tilaa, mutta hänen täytyy maksaa ennakkoon, kuten muidenkin.

Väistele tuollaisia ihmisiä rauhanomaisella keinolla millä vaan hyvänsä niin pitkään, että he väsyvät yrittää saada sinulta ylimääräistä apua ja huomiota.
Joissain maissa tällaisia ihmisiä nimitetään vampyyreiksi.

Tee jokaisesta asiasta, josta hän valittaa, iloinen asia. Hän ei halua ajaa vesisateessa sataa kilsaa: Vastaa hänelle, että sinusta on niin ihkuu ja romanttista ajaa vesisateessa, kuunnella samalla klassista musiikkia tms. ja ....hehkuta, hehkuta, keksi mitä vaan ihkuu ja voimaannuttavaa vesisateessa ajamisesta" Puhu siitä vesisateen ihanuudesta hänelle niin paljon, että hän vaihtaa aihetta.