Nyt on pakko ojentaa käsi, jospa joku auttaisi? Oon ihan puhkipoikkiväsynyt, syy:
-avomies on ollut sairaslomalla leikatusta jalastaan nyt 9 kk ja on ensinnäkin laiskistunut ja lihonnut ihan silmissä, toiseksi alkaa tuo kalja maistumaan vähän turhan usein ja suurissa määrin
-laiskuutensa vuoksi joka ainoa kotihomma jää mun kontolle, minä pyykkään, tiskaan, siivoan, hoidan kissojen hiekat ja ruokinnat, korjaan miehen jäljet siltä mihin hän ne jättää ja mies kehtaa vielä napista että "voi voi ku on sotkuista ja voi voi ku on paljon roskia" ja nyrpistelee nenäänsä kun "joku" ei ole TAASKAAN hoitanut kissojen hiekka-astiaa.
-äijä makaa sohvalla päivät pitkät eikä eväänsäkään liikauta. Ainoa paikka mihin on aina aikaa ja intoa, on kalaan lähteminen, ihan vaikka päivittäin jos antaisin sen mennä.
Nyt on voimavarat loppu, kaikkeni olen antanut ja yrittänyt hemmotella, suostutella, uhkailla, lahjoa ja kiristää miestä osallistumaan IHAN MIHIN TAHANSA kotitöihin sinä aikana kun itse olen töissä ma-pe 7-15. Mikään ei ärsytä mua enemmän kuin se, että kotiin tullessani alkaa sen päiväinen narina et "hitto ku on tiskejä taas keittiössä" ja "mitä ruokaa tänään on" ja "mul on nälkä, mitä mä söisin" ja "kissat on taas käyny astialla" ja voitte kuvitella loput.
Kaljan juomisesta ei missään nimessä saa sanallakaan sanoa, silloin se on nalkuttamista. Mikä kauheinta, jos meillä on rahat tiukassa, mies laskee arvokkaita eurojaan kasaan "kuinka monta kaljaa näillä saa". Pullot kun viedään kauppaan, niin sillä rahalla aina pakko saada jokunen kalja.
Hauskinta tässä kaikessa on se, että minä olen raskaana, ja vauvan on tarkoitus tulla taloon maalis-huhtikuussa.
Millä mä saan hakattua jotain ton äijä paksuun ja laiskaan kalloon, et alkais ottamaan itteään niskasta kii ja reipastumaan ja auttamaan mua kotitöissä?! Ainoa mitä hän on ilmoittanut voivansa vapaaehtoisesti tehdä, on imurointi, kaikkia muita kotitöitä inhoaa..
Ei jaksa enää :'(
-avomies on ollut sairaslomalla leikatusta jalastaan nyt 9 kk ja on ensinnäkin laiskistunut ja lihonnut ihan silmissä, toiseksi alkaa tuo kalja maistumaan vähän turhan usein ja suurissa määrin
-laiskuutensa vuoksi joka ainoa kotihomma jää mun kontolle, minä pyykkään, tiskaan, siivoan, hoidan kissojen hiekat ja ruokinnat, korjaan miehen jäljet siltä mihin hän ne jättää ja mies kehtaa vielä napista että "voi voi ku on sotkuista ja voi voi ku on paljon roskia" ja nyrpistelee nenäänsä kun "joku" ei ole TAASKAAN hoitanut kissojen hiekka-astiaa.
-äijä makaa sohvalla päivät pitkät eikä eväänsäkään liikauta. Ainoa paikka mihin on aina aikaa ja intoa, on kalaan lähteminen, ihan vaikka päivittäin jos antaisin sen mennä.
Nyt on voimavarat loppu, kaikkeni olen antanut ja yrittänyt hemmotella, suostutella, uhkailla, lahjoa ja kiristää miestä osallistumaan IHAN MIHIN TAHANSA kotitöihin sinä aikana kun itse olen töissä ma-pe 7-15. Mikään ei ärsytä mua enemmän kuin se, että kotiin tullessani alkaa sen päiväinen narina et "hitto ku on tiskejä taas keittiössä" ja "mitä ruokaa tänään on" ja "mul on nälkä, mitä mä söisin" ja "kissat on taas käyny astialla" ja voitte kuvitella loput.
Kaljan juomisesta ei missään nimessä saa sanallakaan sanoa, silloin se on nalkuttamista. Mikä kauheinta, jos meillä on rahat tiukassa, mies laskee arvokkaita eurojaan kasaan "kuinka monta kaljaa näillä saa". Pullot kun viedään kauppaan, niin sillä rahalla aina pakko saada jokunen kalja.
Hauskinta tässä kaikessa on se, että minä olen raskaana, ja vauvan on tarkoitus tulla taloon maalis-huhtikuussa.
Millä mä saan hakattua jotain ton äijä paksuun ja laiskaan kalloon, et alkais ottamaan itteään niskasta kii ja reipastumaan ja auttamaan mua kotitöissä?! Ainoa mitä hän on ilmoittanut voivansa vapaaehtoisesti tehdä, on imurointi, kaikkia muita kotitöitä inhoaa..
Ei jaksa enää :'(