Voimat lopussa taaperon kanssa :(

Olen täysin uuvuksissa meidän 2v5kk ikäisen tytön kanssa. Hän on olut aina eloisa ja vilkas tapaus, mutta nyt meno on ihan mahdotonta. Omaa väsymystä lisää muutaman kuukauden ikäinen vauva ja se, että tämä isosisko on jättämässä päiväunia pois.

Tyttö on tosiaan tullut aivan mahdottomaksi. Hän ei usko yhtään mitään. Olemme pääasiassa täällä kotona, joka ehkä selittää sen että kerhossa tms. meno hänen kanssaan on aivan mahdotonta. Hän tönii, repii lelut muiden kädestä ja keksii kaikenlaista puuhaa mitä ei saisi tehdä. Minulla on vauva myös hoidettavana, joten hänen aisoissa pitäminen kerhossa on hyvin vaikeaa.
En tiiä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.. Muiden lasten seura tekisi hyvää, mutta ei tuommoisen elohopean kanssa tee mieli mihinkään lähteä. Toisaalta hän on aivan suloinen ja fiksu tyttö, mutta tuo toinen puoli :\|
Olen ajatellut, että olen varmaan tosi surkea kasvattaja kun en saa tyttöä käyttäytymään. Hermot on tosi kireällä ja valitettavasti tulee liikaa huudettua hänelle, mutta kun puhe ei mene perille.

Onkohan tämä vain normaalia uhmaa? Mitä tässä pitäisi tehdä? :/

 

Uhmaltahan tuo kuulostaa. voimia vaan sulle! Tee lapselle selväksi että huonosta käytöksesta seuraa jotakin ikävää, esim jäähyä tai lelun menettäminen kaappiin päiväksi. ja joku hoitamaan lapsia että saat nukkua kunnolla, sitä unta sinäkin tarvitset.

 

Veikkaisin, että on mustasukkainen vauvalle ja reagoi muutenkin muuttuneeseen tilanteeseen. Koeta olla huutamatta, vaikka se on välillä äärettömän vaikeaa. Ja koeta antaa esikoiselle mahdollisimman paljon ihan omaa huomiota. Lähtekää vaikka kaksistaan kauppaan kun mahdollista.

 

Joo on se uhmaa, meilläkin vaikka tyttö on päivät perhepvhoitajalla, niin illat on melkoista riehumista ja kaikki on välillä ei ei ei !! Aiemmin oli niin kiltti tapaus, nyt se opettelee itsenäisyyttä ja rajojaan ihan tosissaan.. Teille suosittelisin, että joku tuttava tai vaikka joku perhepvhoitaja hoitaisi tyttöä edes parina päivänä viikossa, niin saisit sinä levätä ja olla vähän rauhassa sen vauvan kanssa. Huomiota haluaa nämä isommat lapset kauheasti nyt ! Hohhoijaa.. Milloinkahan tämä uhmaikä loppuu.. :/

 

En halua ärsyttää ketään, mutta tuli tästä ketjusta mieleen, että tajuatteko kuinka suuri muutos uuden vauvan tulo on isommalle sisarukselle. Varsinkin 2-vuotias on melestäni kaikkein pahin ikäero tässä mielessä. 2-vuotias tajuaa paljon asioita, mutta ei vielä osaa ajatella tarpeeksi laajasti ja loogisesti, ymmärtääkseen, miksi tilanne on muuttunut niin erilaiseksi. Entinen ainoa lapsi onkin yhtäkkiä tietyssä mielessä kakkonen, kun vauva kuitenkin vie äidin huomiosta osan. Sen ajan ei tarvitse edes olla pitkä ja lapsi jo kuvittelee, että vauva on tärkeämpi kuin hän. Ei 2-vuotias osaa ajatella, että esim. eilen äiti touhusi kanssani melkein koko päivän. Hän elää juuri sitä hetkeä. Jossain vaiheessa hän tottuu tilanteeseen, mutta kyllä ensimmäiset kuukaudet tai jopa vuosi on hänelle todella rankkaa aikaa. Esikoisen kanssa vauva tarvitsi kaiken huomion, mutta minun mielestäni toisen lapsen kanssa korostuu juuri se isompi lapsi. Vauvaa voi hoitaa jo rutiinilla, eikä vauvan tarpeet ole niin suuret. Isompi tarvitsee todella paljon huomiota, rakkautta ja muistutuksia siitä, kuinka ainutlaatuinen ja erinomainen on vanhemmilleen.

Aika usein kun jossakin netissä äiti valittaa mahodotonta taaperoa tai leikki-ikäistä, paljastuu suoraan tai rivien välistä, että perheessä on myös pieni vauva. Itsekin olen tuon ajan elänyt ja voin sanoa, että edelleen kaduttaa se, etten tajunnut, kuinka paljon sitä esikoista olisi pitänyt huomioida. Esikoinen jo koululainen, mutta vieläkin kuvittelen, että näen hänessä haavoja siitä ajasta.

 

Aivan kuin omaa tarinaani lukisin eli meillä myös vauva ja esikoinen nyt 2 v 9 kk. Esikoinen oli alussa parina päivänä viikossa päiväkodissa, mutta siitä ei tullut mitään. Löi ja töni päiväkodissa toisia lapsia ja lopulta sekä pk että itse oltiin sitä mieltä, että parempi esikoisen olla kotona. Mutta, tätä uhmaa ja mustasukkaisuutta on nyt jatkunut 8 kk ja mun voimat alkaa myös olla lopussa. Mies joutuu tekemään pitkää päivää ja tulee illalla 8-9 aikaa kotiin eikä ketään ole, joka voisi tulla auttamaan mua. Välillä tuntuu,että en todellakaan tiedä, mitä esikoisen kanssa tulisi tehdä. Toivottavasti pian edes vähän helpottaisi. Me käydään yhdessä kerhossa kerran viikossa, mutta sekin on aina vaikeeta esikoisen kanssa. Tuntuu välillä, että on tosi huono äiti, kun tämä on tällasta.

 

Ihan ensimmäiseksi; sinun tulisi "kasvattaa" itsesi eroon tuosta huutamisesta. Kun huudat lapsellesi, ei hänen tajuntaansa mene se MITÄ huudat, vaan MITEN huudat ja kuinka hurjalta ja pelottavalta näytät. Ota uusi taktiikka; huomioi esikoistasi enemmän, kyllä se vauva pärjää välillä itsekseenkin. Pikkuisen nukkuessa, pelatkaa, piirtäkää, lukekaa yhdessä. Tai vaikka lepäätte yhdessä, ja lepertelette. Päikkäreitten poisjättäminen ei välttämättä ole kyseessä, vaan tuo uhma tuo tullessaan myös tällaisen yrityksen; lapsi pysyttelee väkisin hereillä, kun sen taidon on juuri oppinut. Kyllä se menee ohi, kun päättäväisesti laitat hänet LEPÄÄMÄÄN aina samaan aikaan joka päivä. Tuonikäiselle riittää kyllä, kun edes lepää sen tunnin vähintään. Kerro se hänelle, että "kun menet kiltisti lepäämään, niin äiti antaa sinun tulla pois sitten tunnin päästä, ei tarvitse nukkua jos uni ei tule..." Tuo huomion ja läheisyyden antaminen uhmaikäiselle on tärkeintä ja parasta mitä voit hänelle tarjota. Kun sen jaksat tehdä, huomaat viikon-kahden kuluttua että elämänne on hieman rauhoittunut. Kun siivoat, anna esikoiselle oma pölyrätti ja ehkä lakaisuvälneet tai leikki-imuri? Anna positiivista palautetta, kun lapsi tekee asioita oikein ja osallistuuu ja kuuntelee. Kerro hänelle, että kun toimii kerhossa oikein, saa mennä sinne ensi kerrallakin. Jos riehuu, ette sitten mene seuraavalla kerralla. Ja kerrot sen lapselle. laita hänelle vaikka tarravihko, johon saa kivan tarran, joka kerta kun kerhossa menee hyvin. Kun on vaikka 5 tarraa kasassa, lapsi saa vaikka lelun tai muun yllärin. Anna hänelle pientä vastuuta, siivota omaa huonetta esim. Tehkää se yhdessä että hän oppii miten se tehdään. Ja kiitä ja kannusta aina kun siihen on mahdollisuus/aihetta. Kun viikkaat pyykkiä, anna lapsenkin osallistua yms. Osta hänelle vaikka oma silitysrauta. Ja vauvanukke, jota voi hoivata samoin kuin sinä hoivaat omaasi Hänkin voi vaihtaa vaippoja, ruokkia, kylvettää pukea ym. Ehkä saisit vauvallekin hoitajan joskus, ja voisit viettää vapaasti aikaa esikoisen kanssa, ilman keskeytyksiä? Menette vaikka uimaan tai puistoon tai sinne kerhoon, ihan kaksin? Jotta äiti jaksaisi hoitaa lapsiaan ja olla hyvä äiti, tulee hänenkin saada levätä ja ihan sitä omaa aikaa, vaikka sitten kannonnokassa istuisi tunnin silloin tällöin, kuulemassa omia aatoksiaan... Miehesi on saatava asia ymmärtämään, koska muuten on vaara, että sinä palat loppuun ja tapahtuu jotain peruuttamatonta. Tai väsyt niin, että miehesi on pakko ottaa vastuu kaikesta. Aloita uudella asenteella esikoistasi kohtaan, jatka keskustelemalla miehesi kanssa. Jos hän ei ole vastaanottavainen, niin käänny perheneuvolan puoleen. Sieltä saat neuvoja ja apua, tarpeen mukaan. Mieti jo nyt, kehen voisit luottaa lapsen vahtina. tarvitsette myös kahdenkeskistä laatuaikaa ilman aikatauluja miehesi kanssa. Tehkää siitä säännöllistä, vaikka yksi päivä/ilta/vrk/vkonloppu kuukaudessa. Myös sinun omalle ajalle on saatava oma aika, eli jos haluat käydä jumpassa tms. Varaat sen ajankohdan miehesi kalenterista, myös hänen on osallistuttava perheen elämään, jotta olisitte se perhe, nyt ja jatkossa. Voimia Sinulle, ja jaksat kyllä, kunhan saat hieman apua ensi alkuun tuohon asioitten uudelleen järjestelyyn. Perheneuvolasta saat tarvittaessa apua myös esikoisen kanssa esille tulleisiin kasvatusasioihin jotka tuottavat ongelmia. Kaikke hyvää :hug:

 

\

Olen täysin uuvuksissa meidän 2v5kk ikäisen tytön kanssa. Hän on olut aina eloisa ja vilkas tapaus, mutta nyt meno on ihan mahdotonta. Omaa väsymystä lisää muutaman kuukauden ikäinen vauva ja se, että tämä isosisko on jättämässä päiväunia pois.

Tyttö on tosiaan tullut aivan mahdottomaksi. Hän ei usko yhtään mitään. Olemme pääasiassa täällä kotona, joka ehkä selittää sen että kerhossa tms. meno hänen kanssaan on aivan mahdotonta. Hän tönii, repii lelut muiden kädestä ja keksii kaikenlaista puuhaa mitä ei saisi tehdä. Minulla on vauva myös hoidettavana, joten hänen aisoissa pitäminen kerhossa on hyvin vaikeaa.
En tiiä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.. Muiden lasten seura tekisi hyvää, mutta ei tuommoisen elohopean kanssa tee mieli mihinkään lähteä. Toisaalta hän on aivan suloinen ja fiksu tyttö, mutta tuo toinen puoli :\|
Olen ajatellut, että olen varmaan tosi surkea kasvattaja kun en saa tyttöä käyttäytymään. Hermot on tosi kireällä ja valitettavasti tulee liikaa huudettua hänelle, mutta kun puhe ei mene perille.

Onkohan tämä vain normaalia uhmaa? Mitä tässä pitäisi tehdä? :/

Tämä on suoraan kuin mun suusta. Meillä on samanlainen meno. Lasta ei kiinnosta omat lelut esim. palapelit. Hän yrittää koko ajan testata rajoja.
Voimia sulle!

 

Kuinka tärkeää oma aika on? Itse en ole ollut meidän vajaa 3v kuin pari yötä erossa kun kävin synnyttämässä. Olen pitkää päivää yksin lapsien kanssa koska mies tekee pitkää työpäivää. Mies ei yksinään ulkoile lasten kanssa edes viikonloppuisin. neuvolassa suositeltiin että täytyisi tehdä isomman lapsen kanssa kahdestaan jotain, mutta vaikeaa se on koska mihin laitan vauvan. Tuntuu, että olen melkein yksinhuoltaja. Alkuvuosi on ollut rankkaa koska isompi lapsi ei nuku päikkäreitä ja isovanhemmat asuvat kaukana. Meillä onneksi nukutaan hyvin yöt.

 

\

Kuinka tärkeää oma aika on? Itse en ole ollut meidän vajaa 3v kuin pari yötä erossa kun kävin synnyttämässä. Olen pitkää päivää yksin lapsien kanssa koska mies tekee pitkää työpäivää. Mies ei yksinään ulkoile lasten kanssa edes viikonloppuisin. neuvolassa suositeltiin että täytyisi tehdä isomman lapsen kanssa kahdestaan jotain, mutta vaikeaa se on koska mihin laitan vauvan. Tuntuu, että olen melkein yksinhuoltaja. Alkuvuosi on ollut rankkaa koska isompi lapsi ei nuku päikkäreitä ja isovanhemmat asuvat kaukana. Meillä onneksi nukutaan hyvin yöt.

on kaikille tärkeää; äideille, isille, lapsettomille. Lapsen etu on hyvin vioivat ja levänneet vanhemmat. Vanhemmat, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja ymmärtävät antaa toisilleen tilaa ja aikaa. Äidistä voi (yli-tunnollisesta..) tuntua siltä, ettei halua/tarvitse omaa aikaa. Mutta väsynyt ja rasittunut äiti ei pysty olemaan "hyvä" äiti. Hän ei siinä olotilassaan pysty antaamaan lapsilleen sitä, mitä he tarvitsevat. Jos välität lapsistasi, välitä itsestäsi!

 

\

Kuinka tärkeää oma aika on? Itse en ole ollut meidän vajaa 3v kuin pari yötä erossa kun kävin synnyttämässä. Olen pitkää päivää yksin lapsien kanssa koska mies tekee pitkää työpäivää. Mies ei yksinään ulkoile lasten kanssa edes viikonloppuisin. neuvolassa suositeltiin että täytyisi tehdä isomman lapsen kanssa kahdestaan jotain, mutta vaikeaa se on koska mihin laitan vauvan. Tuntuu, että olen melkein yksinhuoltaja. Alkuvuosi on ollut rankkaa koska isompi lapsi ei nuku päikkäreitä ja isovanhemmat asuvat kaukana. Meillä onneksi nukutaan hyvin yöt.

aihetta keskustella vakavasti. Ei siitä mitään tule, että lapset ovat pelkästään äidin kontolla. Jos häne ei viikolla ehdi lasten kanssa touhuamaan, ota viikonloppu omaksi ajaksesi, lähde uimahalliin, leffaan ystävän kanssa. Tai vaikka ulos syömään? Lenkkeily, pallopelit, tai joku muu harrastus säännölliseksi varatuksi omaksi ajaksi. Yhtenä päivänä olisi hyvä viettää koko perheen yhteistäkin aikaa :attn:

 

Meillä kanssa 2,5v ja vauva sekä isompi lapsi. Kerhoissa saan olla tarkkana tuon keskimmäisen kanssa koska repii toisten kädestä leluja ja heittelee yms. Kerhoissa käynti kuitenkin onnistuu,vauva roikkuu kainalossa ja olen hyvin skarppina just tuon keskimmäisen kanssa. Ei pidä liikaa hautautua sinne kotiin vaikka se muualla olo saattaa olla vaikeaa,kyllä se siitä helpottuu,meillä ehkä se vaikein aika oli,kun keskimmäinen oli 2v. Nyt liikutaan jo sujuvasti tällä katraalla paikassa kuin paikassa.

 

Muistelen aikaa kun esikoinen oli pieni, vilkas, energinen elohopea, itsepäinen ja uhmakas oli uupunut ja helisemässä hänen kanssaan.

Vauva syntyi kun esikoinen oli 3 v.

Minua haukuttiin oikein molempien sukujen voimin huonoksi äidiksi, se pahensi tilannetta, miksi lapsi tottelisi kun ei minua tarvitse, teen väärin koko ajan, en ole vakavasti otettava kun muutkin aikuiset haukkuu...

Huudettua tuli turhan paljon.

SILTI lapsi oli kiltti; ei kiusannut, ei repinyt leluja, ei töninyt tms., osasi olla muiden kanssa ja ryhmässä..

:\|

 

\

Muistelen aikaa kun esikoinen oli pieni, vilkas, energinen elohopea, itsepäinen ja uhmakas oli uupunut ja helisemässä hänen kanssaan.

Vauva syntyi kun esikoinen oli 3 v.

Minua haukuttiin oikein molempien sukujen voimin huonoksi äidiksi, se pahensi tilannetta, miksi lapsi tottelisi kun ei minua tarvitse, teen väärin koko ajan, en ole vakavasti otettava kun muutkin aikuiset haukkuu...

Huudettua tuli turhan paljon.

SILTI lapsi oli kiltti; ei kiusannut, ei repinyt leluja, ei töninyt tms., osasi olla muiden kanssa ja ryhmässä..

:\|

Itsepäinen ja uhmakas = "kiltti"