Voimat loppuu..

[Yksinäinen]

Alan olla jo itse aivan lopussa ja ei ole ketään oikein kenelle puhua..siksi päätinkin kirjoittaa tänne! Olen siis aivan maassa ja masentaa todella paljon. Oikein mikään ei kiinnosta ja jatkuvaa väsymystä vain koko ajan! Syy on siis se että mieheni on muuttunut! Koko ajan mennään vain huonompaan suuntaan! Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja koiranpentu. Jos lapsellamme on jatkuvaa kiukuttelua tai koira pissailee koko ajan sisälle, niin johan lähti miehen hermot. Mulle valittaa kun ei saa yhtään omaa aikaa..ei sitä omaa aikaa oikein kummallakaan ole! Ja suurin syy siihen on varmasti se etten malta jättää oikein tyttöä hoitoon! En oikein luota kuin omiin vanhempiini ja siitähän mies sitten taas suuttuu! Syy siihen etten mielelläni lasta hänen kotiinsa vie, on se kun minun ja anopin välit ei oo koskaan olleet mitkään mailman parhaat.. Silloin on lasta vaikea viedä sinne! Mutta mies kääntyy tässäkin asiassa minua vastaan! Myös mieheni sisko on muuttunut itseäni kohtaan..huomaan hyvin mitä nykyään minusta ajttelee! Myös tästä en uskalla miehelle puhua! Emme pysty mistään puhumaan! Jatkuvaa tappelua koko ajan! Ei intohimoa, syleilyä, rakkauden tunnustuksia..ei mitään mitä kaipaan! Olen yrittänyt puhua mutta joka kerta mies "pakenee" paikalta ja luulee että hetken poissaolon tai mykkäkoulun jälkeen kaikki on taas hyvin! Mutta kun ei ole! En enää tiedä mitä tehdä!? Muhun sattuu ja paljon..en enää tiedä sattuisiko se ero enemmän!? :'(

 

[KUKKA]

Tilanteesi kuulostaa raskaalta, jaksamista sinulle =) !
Varmasti jokaisessa parisuhteessa tulee välillä huonompiakin aikoja, jolloin miettii suhteen kestävyyttä. Toivottavasti saatte kaikki asiat selvitettyä! Luulen, että kannattaa vielä yrittää antaa miehelle mahdollisuus.
Toivottavasti aamulla kaikki näyttää jo paremmalta, yöllä on taipumus synkistää asioita!

 

[Solmu]

Ootko kokeillu sanoa suoraan että nyt riitti, jos ei puhuminen kiinnosta niin voi pakata laukkunsa ja tavata lastansa joka toinen viikonloppu? Meillä se ainakin tehosi. Tosin ei riidelty, mutta mies ei autellut kotona juuri yhtään vaan omat menot oli tärkeempiä hänelle. Ei se erokaan aina ratkasu ole, vaikkei kaikkee tarvi sietääkään. Jokanen tietää ite missä oma sietokyvyn ja jaksamisen raja menee. Joka tapauksessa jaksamista siulle! :hug:

 

[Tammihärkä]

Oletko kokeillut lähestyä miestäsi kirjeellä jossa kerrot tuntemuksistasi?
Mikäli miehellesi puhuminen tuottaa vaikeuksia tai hän kokee sinun puheen aloituksesi hyökkäyksenä itseään vastaan ehkä kirje voisi toimia. Kirjeen hyvä puoli on siinä että miehesi voi tutustua siihen rauhassa ja selkiyttää omat ajatuksensa ennen vastaustaan ja jos hän vastaa kirjeellä tällöin ei ole vaaraa joutua "verbaaliseen taistoon" josta syystä miehesi voi olla ehken avoimempi sinua kohtaan. :x
Vaikea sanoa meitä on niin moneks..
Joka tapauksessa jaksamista sinulle ja vilpittömästi toivon että saatte solmut auki. :hug:

 

[vierailija_]

Meillä ei myös ole tyttöä viety hoitoon koskaan vaikka on jo yli kaksi vuotta, mies on kyllä joskus ehdottanut että tehtäis jotain kahdestaan mutta mä olen sanonut että joka ilta kun tyttö menee nukkumaan talvella 7:ltä ja kesällä 8:lta on meillä illat aikaa tehdä kotona juttuja kahdestaan. Olen sanonut että enempää en minä kaipaa ja reissuun ei tulisi pieneen mieleenkään lähteä ilman tyttöä. Meillä on nyt lapsi ja pitää elää sen mukaan. Mies kyllä on ymmärtänyt oppinut itsekin nauttimaan kahdenkeskeisitä kotiilloista tytön nukkuessa ei sitä aina tarvitse tehdä juttuja kodin ulkopuolella... ehtiihän niitä sittenkin kun lapset on isoja

 

[Äiskäpäiskä]

\

Oletko kokeillut lähestyä miestäsi kirjeellä jossa kerrot tuntemuksistasi?
Mikäli miehellesi puhuminen tuottaa vaikeuksia tai hän kokee sinun puheen aloituksesi hyökkäyksenä itseään vastaan ehkä kirje voisi toimia. Kirjeen hyvä puoli on siinä että miehesi voi tutustua siihen rauhassa ja selkiyttää omat ajatuksensa ennen vastaustaan ja jos hän vastaa kirjeellä tällöin ei ole vaaraa joutua "verbaaliseen taistoon" josta syystä miehesi voi olla ehken avoimempi sinua kohtaan. :x
Vaikea sanoa meitä on niin moneks..
Joka tapauksessa jaksamista sinulle ja vilpittömästi toivon että saatte solmut auki. :hug:

tää on hyvä idis! Mä oon ite paristi käyttäny tätä menetelmää ja hyvällä menestyksellä. Koen vaikeaksi puhua miehelle tunteista varsinkin kun se aika vaivautuneesti kuuntelee kun alan vuodattamaan. Kirjeeseen voi laittaa rauhassa kaiken mikä päässä pyörii ja muotoilla lauseet juuri sellaisiksi kuin ne on tarkoittanutkin. Mies sitten lukee ajan kanssa ja saa rauhassa miettiä lukemaansa.