kohta loppuu voimat

Ollaan mieheni kanssa oltu pian seitsemän vuotta yhdessä,viisi naimisissa.Onnellisia ollaan oltu,rakastan miestäni todella paljon.Meillä on ihana poika 7kk.Olen aina huolehtinut kodista ja huoltanut pyykit,ruoat ym.Nyt on vaan välillä "repsahtanut" vauvan myötä että pyykit saattaa olla telineellä päivän ylim. tai muuta tuollaista pikku juttua.Mieheni haukkuu minua siitä jatkuvasti.En kuulemma enää tee mitään vaan makaan päivät sohvalla (????) vauvan kanssa.Hän ei käsitä sitä että kun vauva nukkuu olisi silloin kiva tehdä jotain muutakin välillä kuin nurkkia jyystää.En jaksa koko ajan olla jotain tekemässä.Minulle jäi lapselta kymmenen ylimääräistä kiloa.Olin kyllä aikaisemminkin vähän ylipainoinen.Yritän käydä jumpalla ja katsoa koko ajan mitä syön.Tämä ei miehelleni riitä,haukkuu vaan koko ajan läskiksi ja rumaksi ja aina katsoo mitä syön.Esim jos otan ruokaa lautaselle hän saattaa sanoa että kyllä se jo riittää tai jos mietin että söisinkö iltapalaa mies huomauttaa olevan parempi olla syömättä.Imetän vielä vauvaa,tuo paska ei tajua ettei silloin voi olla koko ajan syömättä.Pelottaa jo syödä hänen seurassaan kun kyttää koko ajan.En jaksa tämmöistä mutta en haluaisi erotakkaan koska poikamme jumaloi häntä.En voi muuta kuin itkeä :ashamed: itsetunto on nollassa.....tekisi mieli lopettaa koko elämä.En vaan haluaisi sitäkään tehdä,suremaan jäisi rakas poikani ja ihanat vanhemmat.En enää tiedä mitä tehdä.

 

yritähän jaksaa eteenpäin. jospa saisit vaikka hetkeksi vapaata ja jätä lapsukainen miehelles hoitoon päiväksi et näkee et ei se pelkkää löhöilyä ole se arki kotona. sano taksin miehlles ja kerro miltä susta tuntuu kun hän aina valittaa sinulle. voimia sulle eteenpäin.

 

Yritä jaksaa vauvan tähden, ja älä anna miehen musertaa itseäsi ei ole sen arvoista. sitä ei tunnu miehet käsittävän että sellaiset asiat kun vaimon paino ei muutu nipottamalla. Ja olettaako ne että nainen ei itse kärsi asiasta ollenkaan.

Mulla oli esikoisen synnyttyä tilanne se että ylimääräistä oli 25kg ja masennus kova ei sitä jaksanut huushollistakaan silloin oikein huolehtia. Mulla mies ei tosin sanonut mitään kiloista ja sekin kyllä ahdisti ja tunsin itseni jättiläiseksi miehen rinnalla, hän kuuluu miehiin jotka ei liho vaikka söis mitä. Nälkäisenä ei voi laihtua, ja itse lähdin tiputamaan painoa painonvartijoihin. Olin varma että esikoinen jää viimeiseksi lapseksi niin raskaalta silloin tuntui, mutta sain itseni takaisin ja mikä parasta itseluottamus lisääntyi rutkasti.

Siinä vaiheessa kun esikoinen oli 11kk lopetin imetyksen ja sain kilot kuriin suhde muuttui tosi paljon parempaan suuntaan tosin muutosta ei tullut miehen puolelta vaan muutuin itse. Sen olen oppinut että toista ei pysty muuttamaan mutta itseään voi. Mutta se miesten pitäisi käsittää että imettäessäkin hormooni heittelyt on yleisiä ja jos naista silloin likkaa arvostelee voi mennä elämän ilo täysin. Nyt kun odotan kakkosta 36+1 niin tuntuu että mies on kestänyt paremmin kuin esikoista odottaessamme, sanoi että tiesi ryhtyessään toiseen yritykseen että muutun mahd. hirviöksi 1,5v. Kuulun niihin hormooni herkkiin ihmisiin jotka saataa suuttua väärästä sanasta tai alkaa itkeä jos joku sanoo päivää värällä tavalla.

Ohjeeksi voin antaa vain että panosta itseesi niin paljon kuin voit vauvan hyvinvointi on tärkein tehtäväsi ja vauvalla on silloin hyvä olla kun sinulla on hyvä olla. Jaksamisia, toivottavasti tästä sekavasta teksitistä oli edes jotain apua.

T:Heidi81

 

Itse en kyllä tuommoista kuuntelisi. Meilläkin on omat takkumme, kuten varman kaikilla, mutta onneksi mies ei ole uskaltanut alkaa arvostella minua, kodinhoitoa tai syömisiäni. Samoin pyykit voivat olla jopa joskus pesemättä, tai kämppä kuin pommin jäljiltä, mutta jos ne häiritsevät niin paljon että pitää niistä valittaa niin herra on hyvä ja ottaa mopin käteen ja antaa mennä! Onhan se jo armeijassakin opetettu...

Jätä miehesi valitukset omaan arvoonsa, älä siis noteeraa niitä. Teet arvokasta ja vaativaa työtä lapsesi hoitamisessa ja jos mies ei sitä osaa arvostaa, se on hänen häpeänsä. Rohkaise vaikka edes hetkeksi mielesi ja "suomenna" hänelle mikä tilanne on, kerrot kuinka yrität sen minkä jaksat, kuinka hänen sanansa loukkaavat ja että hänkin voisi oman osansa onnenne eteen tehdä. Jos ääni kellossa ei ala muuttua, harkitsisin vakavasti eroa - ei tuollaista ilkeilyä ja julmuutta kuulu kenenkään kestää.

Äläkä missään nimessä edes harkitse elämän lopettamista, se olisi todella ruma teko pienokaisellesi.

 

Itse olisin kysässyt mieheltä,että miksi itse ei ottanut niitä pyykkejä pois kun niin häiritsee.
Ethän sä ole pestautunut miehesi äidiksi ja kotiorjaksi, vaan olet hänelle puoliso ja kumppani. Kumppanuuteen sisältyy myös ystävyys. Näinkö hän kohtelee myös ystäviään??

Älä anna miehesi arvottaa sinua pelkästään kotitöiden tai ulkonäön perusteella. Jätä kotityöt kokonaan tekemättä siihen saakka, että oppii olemaan ihmisiksi. Jos miehesi ei arvosta sinua, ei sinunkaan tarvitse arvostaa häntä - hänhän arvosti sinussa vain kotitöiden suorittamista ja kaunista ulkonäköä. Sano sille, että kaipaat enemmän kannustusta kuin syyllistämistä. Eikä se arvostus sinua kohtaan ja välittäminenkään olisi pahitteeksi.

Ala huomauttelemaan miehellesi luettelonomaisesti mitä kaikkea olet kotona tehnyt kotitöitä päivän aikana. Jos hän kerran niitä niin kovasti arvostaa, hän varmaankin on erittäin kiinnostunut kuulemaan useamminkin kuinka paljon oli pyykkiä ja kuinka likaiset lattiat teillä taas oli ja kuinka olet pessyt ikkunoita niin ja niin monta tuntia. Vertaile sujuvasti itseäsi hänen omaan tekemiseensä. :saint: (Lastenhoidon ohella ja sohvalla makaamisen ohessa olen tehnyt nämä kaikki, ajatellla!!)
Muistuttele tasaisin väliajoin kuinka työelämässä pääsee vähemmällä kuin kotona, on tämä NIIN RANKKAA! Juu, ja työelämässä ei kukaan tule huomauttelemaan ylipainosta tai syömisestä. Puhumattakaan että arvosteltaisiin työntekoa samaan malliin kuin kotielämässä. Jos kuuluu jotain vikinää, muistuta hiukan miestäsi, että aikuismaiseen käytökseen kuuluu vastuunottaminen omista teoistaan ja puheistaan. :saint:
Potut pottuina vaan...Fiksu mies ymmärtää kyllä lopettaa ennen kuin aloittaakaan, mikäli viesti menee perille.

 

\

Itse en kyllä tuommoista kuuntelisi. Meilläkin on omat takkumme, kuten varman kaikilla, mutta onneksi mies ei ole uskaltanut alkaa arvostella minua, kodinhoitoa tai syömisiäni. Samoin pyykit voivat olla jopa joskus pesemättä, tai kämppä kuin pommin jäljiltä, mutta jos ne häiritsevät niin paljon että pitää niistä valittaa niin herra on hyvä ja ottaa mopin käteen ja antaa mennä! Onhan se jo armeijassakin opetettu...
.

Äläkä missään nimessä edes harkitse elämän lopettamista, se olisi todella ruma teko pienokaisellesi.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ

 

Meillä oli sama juttu (lapsi nyt 3 v), mies on huomautellut ylimääräisestä 10 kilosta koko ajan synnytyksestä lähtien. Samalla tavalla vahti syömistä myös. Hermostuin koko hommaan pari kuukautta sitten ja sanoin että kun tämä kerran on tällaiseksi mennyt (miestä ei enää kiinnostanut maata eikä helliä läskiä vaimoa) niin erotaan sitten. Tuli kamala kriisi, nyt ollaan yritetty neuvotella molempia tyydyttävä ratkaisiu. Minä laihdutan ja mies on romattinen ja hellä.

MUTTA tietenkään laihduttaa ei saa imetysaikana!!! Selitä miehelle se ja sano että varmaankin laihdutat sitten myöhemmin jos se hänelle niin tärkeää on... Meillä oli - on se vaan käsittämätöntä.