Voiko yli 25v muka olla enää täysipäiväinen opiskeija?

["vieras"]

Miksi pitäisi tehdä töitä sairaanhoitajana,kaupan kassana tai raksamiehenä jos ei sitä halua? Mitä järkeä on opiskella ammattiin josta ei pidä? Töissä vietetään kolmasosa hereilläoloajasta,kyllä se mun mielestä on aika hemmetin tärkeää että siellä myös viihtyy. Ei kenenkään pitäisi joutua pyytelemään anteeksi sitä että haluaa opiskella lääkäriksi lähihoitajan sijaan.

 

["vieras"]

Minä olen 40v täyspäivänen opiskelija, tosin opiskelen pitkälle kotona ja saan ansiosidonnaista päivärahaa siitä hyvästä. Käyn kyllä siellä missä muutkin opiskelijat, olen meidän luokalla sellasta keski-ikää, osa on lähemmäs parikymppistä ja osa on päälle 50v. Justiin oltiin Naisten juoksussa ja hauskaa oli, oltiin jopa yötä hotellissa, ajattele!

 

[ap:n äiti]

Mitä mieltä? Siis jos on vaikka 27v, perheetön, yksinasuva aikuinen nainen. Minusta tuon ikäisen kuuluu jo käydä töissä ja kantaa vastuuta elättämisestään eikä enää elellä vain tuilla ja vanhempien rahoilla. Nuorille lukiosta päässeille opiskelu on varmasti työtä ja täysipäiväistä, mutta on jotenkin hassua jos noin vanha sanoo olevansa täysipäiväinen opiskelija

Itse olen 28v, opiskelen ja elän normaalia perheenäidin ja aikuisen elämää. Tutustuin tuollaiseen kuvailemaani tapaukseen ja kyllä vaan huvitti, kun itse kuitenkin on jo vastuussa kahdesta pienestä, asuntolainat ja aikuisten jutut, oma elämä ja sitten toinen elää lähemmäs kolmekymppisenä vielä kuin 20v. Ei käy töissä kuin satunnaisesti, pyörii bileissä ja harrastaa.

Itse en myöskään vietä aikaani yliopistolla tai missään bileissä, sillä yliopisto on opiskelupaikka. Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan. Jännä vaan, että miten pitkä opiskeluaika/myöhään aloitetut opinnot voivat viivästyttää aikuistumista kovasti.

Korjattakoon nyt myös, että silti mielestänoi jokaisella on oikeus elää haluamallaan tavalla. Mutta ei tuo minusta normaalia ole. 27v ei ole enää teini ja on jo elämäkokemusta.

"Aikuisuus" on sitten tuonut mukanaan tällaisen ylimielisen asenteen niitä kohtaan jotka eivät toimikaan juuri kuten sinä haluaisit?

 

[LaMamanMorbid]

Itse olin vielä nelikymppisenä täysipäinen opiskelija.

 

["jeps"]

puhuit heti alussa itsesi jo pussiin, kysyt että voiko 25v. olla täysipäiväinen opiskelija, mutta olet sitä itsekkin 28vuotiaana? Lapset eivät mielestäni liity tuohon millään tavalla, toisella vain on aikaa enemmän koulun ulkopuolella hoidella omia juttujaan kun toisella taas on ne omat jutut ja piltit siihen lisäksi.


Itse olen 28v. täysipäiväinen opiskelija, jolla 2 lasta, vaihdan alaa. Silti mulla on aikaa harrastaa, käyd'ä välillä bilettämässä opiskelukavereiden kanssa ja muutenkin vain hengailla.

kurjaa jos elämän täytyy olla niin kamalan "aikuista" ja vakavaa .

 

[Pin]

Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan.

Aika pelottavaa, pidän kyllä kiinni tästä(...eh teinimäisyydestä?), että mulla ON aikaa aina kahvitteluille, liikunnalle ja oluen ottamiselle. Ihan niin vanhaksi en halua muuttua että eläisin vain lapsille. Hetken kun sitä harrastaa, alkaa iskea masennusta kun ei ole mitään omaa. Älä sinä nuori ihminen taannu miksikään marttyyriksi, ihan hyvin sinulla on aikaa kun vain vähän mietit.

Miten sulla ei muka ole aikaa käydä kahvilla?!

 

[voi voi]

Mä oon kohta (toivottavasti) 31-vuotias opiskelija... En tosin päätoiminen, ja lapsiakin on ja töissä täydellä listalla, mutta opiskelija kuin opiskelija.

 

[purjosipuli]

Hii oon 27v ja opiskelen ekaa ammattiani. Pakko sanoa ettei koskaan oo tuntunu siltä et olisin saanu tarpeeks motivaatiota jne kouluun. Itelle oli loistava ratkaisu ootella näinkin pitkään et mitä haluaa tehdä.

 

[kepsis]

Ei helvetti näitä "ei ole normaalia" aloituksia. Ei ole normaalia asettaa itseään muiden yläpuolelle tämmöisillä aloituksilla.

 

["jaa"]

Entäpä jos aloittaa ne opinnot vasta yli 25-vuotiaana? Voi myös tehdä töitä koulun jälkeen ja joidenkin vuosien päästä sitten huomata, että hei, mä haluankin opiskella. Sittenkö ei enää saisi olla täysipäiväinen opiskelija?

Sitä paitsi, itse ainakin olen suurinpiirtein onnistunut elättämään itseni myös täysipäiväisenä opiskelijana. Kesät voi tehdä kesätöitä ja talvellakin tuurata aina toisinaan. Opintolainaa jouduin jonkin verran nostamaan ja välillä sain vanhemmilta vähän apua.

 

["jaa"]

Ja varmaan sillä opiskelukaverillasi on paremmin aikaa käydä kahvilla, oluella, ryhmäliikunnassa tai ihan missä vaan ihan senkin takia, että hän on lapseton ja sinkku. Mutta täytyy sanoa, että itse tunnen myös kolmekymppisiä töissäkäyviä perheellsiiä opiskelijoita, joilla edelleen on toisinaan aikaa käydä kahvilla, oluella ja ryhmäliikunnassa. Ehkä sullakin olis, jos niin haluaisit?

 

["tre"]

Ap:n kaltaisten takia käsitykset mammoista jotka on olevinaan NIIIN paljon parempia kuin muut vaan vahvistuu. Rupes oikein etomaan kuin luin noita ap:n kirjoituksia. Käsittämättömän ahdasmielistä ja nurkkakuntaista ajattelua, itsensä ylentämistä ja suoranaista typeryyttä! Eikö järkiparka riitä ymmärtämään, että ihmisillä ei kaikki mene aina ihan samalla tavalla kuin muilla, kaikki ei halua asuntolainaa ja lapsiperhe-"idylliä" automaattisesti? Itse valmistuin kun olin 26, aikaisemmin en olisi voinut valmistua, kun paiskin töitä ja etsin alaani. 27v muutin ukomaille, 29 takaisin. Jos olisin ap:n lailla pyöräytellyt muksuja tuohon ja hommannut asuntolainan, olisi aika paljon jäänyt multa kokematta.
Joo ja nyt 35 mulla on ihan menestyvä yritys, mies, hyvä asunto (EI okt, koska en sellaista halua) ja kaiken lisäksi kouluttaudun hiukan alani vierestä muihin hommiin näin vanhoilla päivilläni. Lapsia ei ole, eikä tule. Huuuu....