Voiko toisen kanssa elää ja olla onnellinen jos ei rakasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaif
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On pareja, joilla on tuota huumaa vanhainkodissakin eli ei toi väistämätöntä ole.

Erityisesti ihanille naisille toivoisi tämän tason suhteita, mutta enemmistö taitaa vaan kituutella. Musta suhteessa kuuluu olla yhtä aikaa uskollisuutta ja kauniita asioita. On erikoista, kuinka jotkut _suomalaisnaiset_ erottavat nämä kaksi toisistaan.

Muuten olis ollut ihan ok-kommentti, mutta miks pitää sitten pilata koko hoito noin typerällä sormenosoittelulla. Eiköhän tämä ilmiö kosketa joitakin suomalaisia miehiäkin, ja suomalaisten lisäksi ihan kaikenmaalaisia. -.-
 
Samankaltaisia murheita. Ei vaan ole edes niitä lapsia. Kaikki periaatteessa ok järjellä ajateltuna, tunnetta vaan ei ole ja se raastaa. Mutta kuvittelenko ja haluanko vain liikoja kun toivoisin ja haluaisin, että edes jonkinlainen kipinä säilyisi pitkässäkin parisuhteessa.
 
Elin 11vuotta lapsen isän kanssa, josta suurin osa meni huonosti. Ajattelin aina, että pitää kestää lapsen takia. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen. Ei ollut seksiä enää vuosiin. Ei ollut tunteita toista kohtaan. Kumpikin eli kuin omaa elämäänsä ja vuorotteli lapsen hoitajana työvuorojen mukaisesti. Eräänä päivänä vain sain paniikkikohtauksen siitä ahdistuksesta missä elin. Revin itseni irti ja erosin. Sain mieheni ja hänen sukunsa vihat niskaani. Mutta koin vain olevani vihdoin vapaa. Elin yksin tai siis tyttäreni kanssa, mutta en parisuhteessa, reilun vuoden kunnes tapasin nykyisen mieheni. Olemme olleet yhdessä useamman vuoden. Perhe-elämä toimii tasapainoisesti. Seksielämä on virkeää vuosien ja yhden raskaudenkin ja vauva-arjenkin jälkeen. Arki on astunut suhteeseemme, mutta pyrimme ajoittain ottamaan aikaa vain meille. Ja joskus iltaisin kun katsomme vaikka kahdestaan tv:tä niim pidämme vain kädestä kiinni. Tässä avioliitossa kumpikin haluaa olla onnellinen ja että toinenkin osapuoli on onnellinen. Ja sen eteen tehdään töitä. Ja otetaan toinen huomioon pienissäkin asioissa. Näin meillä. Enkä enää ikinä suostuisi elämään tyhjässä liitossa edes lasten takia. Lapset huomaavat kyllä jos vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä.
 

Yhteistyössä