H
hyyyyyyy
Vieras
Alkuperäisestä kysymyksestä poiketen seuraavaan hajatelmaan.
Länsimaissa tuntuu tosiaan olevan kovin ahdasmieliset ajatukset tatuoinneista ja niiden ottajista.
Ainakin tämä ajatus, että ollaan harkitsemattomia ja säädyttömiä.
Alkuperäiskansoilla on valtaosin tapana tatuoida täysi-ikäsyyden nimissä nainen/mies, jolloin tatuointi kuvaa heimon/kylän hyväksyntää, elämänkatsomusta, urotekoja, menetyksiä jne.
Samalla tavalla me teollistuneissa länsimaissa sitten pyrimme kertomaan kaiken tämän keräämällä tavaraa, pukeutumalla tietyllä tavalla, leikkaamalla hiuksemme, remontoimalla ja sisustamalla kotimme jne. jne.
Itse olen ottanut tatuoinnin edesmenneiden RAKKAIDEN muistoksi ja samalla kyseinen kuva kuvaa minua itseäni, sitä millainen MINÄ olen. Kuva on pieni, piilossa, mutta toisinaan pukeudun niin, että kaikki kansa sen voi nähdä ja jopa vanhat rouvat (jotka ovat tuttuja ja muilta osin hyvin vanhanaikaisia) ovat kehuneet.
Itse en voi ymmärtää miten maailma menee vuosikymmen toisensa jälkeen aina vain ennakkoluuloisemmaksi erilaisuutta kohtaan, yleensä vieläpä yrittämättä tutustua taustoihin sen enempää.
Länsimaissa tuntuu tosiaan olevan kovin ahdasmieliset ajatukset tatuoinneista ja niiden ottajista.
Ainakin tämä ajatus, että ollaan harkitsemattomia ja säädyttömiä.
Alkuperäiskansoilla on valtaosin tapana tatuoida täysi-ikäsyyden nimissä nainen/mies, jolloin tatuointi kuvaa heimon/kylän hyväksyntää, elämänkatsomusta, urotekoja, menetyksiä jne.
Samalla tavalla me teollistuneissa länsimaissa sitten pyrimme kertomaan kaiken tämän keräämällä tavaraa, pukeutumalla tietyllä tavalla, leikkaamalla hiuksemme, remontoimalla ja sisustamalla kotimme jne. jne.
Itse olen ottanut tatuoinnin edesmenneiden RAKKAIDEN muistoksi ja samalla kyseinen kuva kuvaa minua itseäni, sitä millainen MINÄ olen. Kuva on pieni, piilossa, mutta toisinaan pukeudun niin, että kaikki kansa sen voi nähdä ja jopa vanhat rouvat (jotka ovat tuttuja ja muilta osin hyvin vanhanaikaisia) ovat kehuneet.
Itse en voi ymmärtää miten maailma menee vuosikymmen toisensa jälkeen aina vain ennakkoluuloisemmaksi erilaisuutta kohtaan, yleensä vieläpä yrittämättä tutustua taustoihin sen enempää.