Voiko tästä jäädä "traumoja"?

[vaivaantunut]

Serkkuni kosketteli minua kun olin pieni. Varsinkin yksi tapaus on jäänyt mieleeni kun hän halusi koskea pippelillään mun alapäähän, en ymmärtänyt sitä ollenkaan miksi teki niin. Olin tuolloin ehkä 6-vuotias ja serkku ehkä 12-13v. En kertonut kellekään ja tapaus "unohtui".
Myöhemmin kun olin teini-iässä (14v) tapahtui niin että olin ollut kavereiden kanssa "juomassa" ja törmäsin serkkuuni kadulla. Olin tosi kännissä ja hän vei mut kotiinsa. No, arvaatte ehkä mitä tapahtui..
En ole koskaan kertonut kellekään tästä mut asia vaivaa edelleen 20 vuoden jälkeenkin.
Liiottelenko nyt vaan mielessäni tätä vai pitäskö mun käsitellä tää asia jotenkin? Miten? En halua edelleenkään et kukaan saa tietää tästä.. Vai pitäskö vaan yrittää unohtaa?
Onko kellään kokemusta vastaavasta?

 

["xxx"]

Näköjään voi, ihmiset reagoi yksilöllisesti ja koska kyselet täällä asiasta, asia vaivaa sinua vieläkin. Käsittele asia.

 

[a.p.]

[QUOTE="xxx";23995620]Näköjään voi, ihmiset reagoi yksilöllisesti ja koska kyselet täällä asiasta, asia vaivaa sinua vieläkin. Käsittele asia.[/QUOTE]

Niin, se vaivaa, mutta en tiedä miten sen sitten käsittelis, ilman että tarvis jollekin kertoa.

 

[mieluri]

Kyl se ikäväkyllä menee niin että jos asiat on menny niin että ne pyörii mielessä eikä niitä oikeen voi unohtaakaan vaikka haluais niin puhuminen on se asia mikä saa tunteet vapaaks ja irrottaa niitä patoumia sisuksista. Jos ehdottomasti oot päättäny pitää asian itselläsi niin ehkä voisit kirjoittaa itsellesi asiasta. Tai vaikka kirjotat kirjeen minkä haluaisit osoittaa serkullesi mutta lähettämisen sijaan voit vaikka repiä sen, jos haluat. Mutta usein kun asian pitää sisällään ja yrittää sen kätkeä niin se kasvaakin isommaksi möröksi mistä ei välttämättä mikään totaalinen sekoaminen seuraa mutta voi tulla toistuvasti uniin jne

 

[......]

Päätät ettei tuo sinun elämääsi haittaa. Mulle on tapahtunut ikäviä asioita (raiskaus, pahoinpitely, hirveä suhde alistamisineen ja tappouhkauksineen) ja mä vaan päätin, että ne on menneitä asioita, joille en voi mitään eikä ne nykypäivään vaikuta suoraan. Terapeutin kanssa asioiden kaivelu oli mielestäni aivan hirveää, aivan kuin uusi raiskaus. Ei ne asiat siitä muutu. Toki niitä saattaa mielessään käsitellä pitkäänkin eikä niitä kannata painamalla painaa taka-alalle, mutta kannattaa etsiä oma vahvuus ja tajuta, että ei ne asiat vatvomalla muutu ja niiden ei kannata antaa pilata elämää. Monille on tapahtunut paljon pahempia juttuja.

Kuinkahan kauan tuosta tapahtumastasi on? Onko se rikosoikeudellisesti vanhentunut juttu? Tuohan on lapsiin sekaantuminen jos alle 16 vuotiaan kanssa on...

 

[....]

ohops... tuolla kirjoititkin että se on jo vanha juttu...

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Ei kai asioita voi käsitelläkään oikein niin, että niistä ei puhu. Jos salaisuus on raskas, niin se vain kasvaa sisällä isommaksi ja vaikeammaksi palloksi, joka syö turhaa energiaa. Mutta jos et ole koskaan asiasta puhunut kellekään ja nyt kuitenkin pystyt anonyyminä siitä keskustelupalstalle avautumaan, niin onhan sekin jo yksi iso askel. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.