Voiko synnytyksestä saada trauman?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei ole helppoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei ole helppoa

Vieras
Siis voiko? Se pyörii mielessä jatkuvasti, niin unissa kuin valveilla ollessa. Synnyts ei ollut helpoimmasta päästä ja olen aikas ns. herkkänahkainen immeinen. Tuntuu, että pääkoppa on mennyt vähän sekaisin... onko muilla vastaavia kokemuksia? Jos oli, niin mikä auttoi unohtamaan?
 
ei itselle tullut traumoja mutta pitäiskö sun mainita asiasta neuvolassa? onko synnytys miten tuore muistikuva? meinaan vaan jos neuvolassa osaisivat ohjata eteenpäin keskustelemaan esim. pelkopolille.
 
Puhu ehdottomasti asiasta neuvolassa. Siellä ovat ammattilaisia. Et todellakaan ole ainoa, jolla on vastaavia kokemuksia, synnytyksen jälkeinen masennus on melko yleistä ja hoitamattomana sillä voi olla suuri vaikutus koko perheeseen.
 
Aika. Kirjoitin oman synnytykseni jälkeen sen kamaluudesta lehteen (en muista oliko tämä vai Vauva ) ja palautetta tuli: kirjoitukseni palkittiin kai sen kk:n "osuvimpana" tjsp ja sain tosi paljon kirjeitä. Monissa kirjeissä äidit kertoivat, että helvetillisen synnytyksen takia he eivät hanki toista lasta. - Mutta siis rohkenen veikata, että aika auttaa sinunkin tapauksesasi, ap. Itse kuvailin (ja voin kuvailla edelleenkin, vaikken enää muista tapahtuman kauheutta ) synnytystäni monin verroin Helvettiä kamalampana ja etten siksi pelkää lainkaan kuoleman jälkeista helvettiin joutumista pätkääkään. - Voitko kertoa, tapahtuiko synnytyksessä jotakin erityistä, mihin et osannut varautua vai oliko se (kuten minulla) aivan tavallinen normisynnytys?
 
No tuo kuopuksen synnytys oli aika raju ja se kummittelee vielä päässäni,poika täyttää 25.10 2v.
En tiedä miten sen voisi unohtaa.Aion kyllä pyytää käyntiä pelkopolilla seuraavassa raskaudessa.
 
Voi ja helposti. Riippuu synnyttäjästä, synnytyksestä, kätilöstä ja/tai lääkäristä. Kun noissa kaikissa osa-alueissa jotain mättää niin traumanhan siitä voi saada. :|
 
Siis aikaa on nyt vuosi synnytyksestä ja loppukesästä alkoi kummittelemaan mielessä. Luulen, että en osannut sitä aiemmin edes käsitellä, vaan nyt vasta. Synnytys oli käynnistetty ja synnytyksen loppupuolella painoivat lopulta lapsen vatsan päältä ulos, kun ei omat voimatkaan enään riittäneet. Supistukset olivat aikas rajuja ja lapsella oli napanuora kaulan ympäri, niin syntyi sellaisena velttona/sinertävänä... täytynee puhua neuvolassa seuraavalla kerralla. Vaikuttaa aikas paljon siihen, ettei pysty edes harkitsemaan toista lasta vähään aikaan.
 

Yhteistyössä