Voiko narsistin 'yläpuolelle' päästä?

["aloittaja"]

Niin siis mies ei suoranaisesti kiellä sanomalla "et mene" tmv. mutta valittaa ja arvostelee kavereitani joita ei tunne ja jos ehdotan että menen jonnekin, tulee jäätävä hiljaisuus ja hänen kasvonsa valahtaa ärtymyksestä. Sen jälkeen ei huvita mennäkään enää minnekään.

Kotihommiin hän ei liiemmin osallistu mutta en ole kyllä pyytänytkään. Joskus laittaa ruokaa. Lastenhoito on lähes täysin minun vastuulla. Hänellä on vapaapäiviä yleensä keskellä viikkoa kun lapset on pk:ssa/koulussa joten hän menee ja tulee miten haluaa. Minun vapaapäiväni sijoittuvat viikonloppuihin jolloin kaikki lapset ovat kotona.

Kulkemisesta sen verran että kotona viettää kyllä suurimmaksi osaksi vapaa-aikansa mutta sitten kun hän lähtee jonnekin niin ei kerro/kysy/mainitse yleensä mitään minne menee vaan vetäisee vaan kengät jalkaan ja lähtee. Jos sitten kysyn ( en todellakaan syyllistäen enkä naputtaen ) vaan ihan muuten vaan että mihin olet menossa niin hän saa hepulit ja alkaa möykkäämään että "Mitä sillä on väliä! Luuletko että pettämään olen menossa!" Tuonpa jälkeen ei paljoa huvita kysyä senkään vertaan.

Minä taas jos vien vaikka esim. roskapussia, on hän kärppänä ovella kyselemässä mihin menet jne.

Asennemuutoksen paikka minulla todellakin on! Ja sen aion tehdä. En vaan sitten tiedä onko se hyväksi meidän suhteelle vai ei...

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28929294]Niin siis mies ei suoranaisesti kiellä sanomalla "et mene" tmv. mutta valittaa ja arvostelee kavereitani joita ei tunne ja jos ehdotan että menen jonnekin, tulee jäätävä hiljaisuus ja hänen kasvonsa valahtaa ärtymyksestä. Sen jälkeen ei huvita mennäkään enää minnekään.[/QUOTE]

Menet nyt minne haluat ja olet välittämättä miehen ilmeistä. Herrajumala sentään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28929307]Menet nyt minne haluat ja olet välittämättä miehen ilmeistä. Herrajumala sentään.[/QUOTE]

Kun on antanut itsensä valua sinne maton alle niin sieltä ei ole ihan helppo pois nousta. Mutta nyt kun olen asian tiedostanut niin jospa tästä pikkuhiljaa olisi suunta ylöspäin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28929307]Menet nyt minne haluat ja olet välittämättä miehen ilmeistä. Herrajumala sentään.[/QUOTE]

Apn mies on kuin pilalle hemmoteltu lapsi, tottunut siihen että häntä palvellaan ja mielistellään heti kun huuli väpättää

 

["vieras"]

En kyllä minäkään pidä ap:n miestä narsistina tai muutenkaan erityisenä, tavallinen ihminen.

Minkä ihmeen lainen sen puolison pitäisi sitten olla? Kaikissa meissä on sekä hyvät että huonot puolemme. Jos vaadit puolisolta täydellisyyttä niin silloin pitää itsekin olla sellainen. Moniko meistä on? Niinpä.

 

[hyigu]

Pientä ylitulkintaa sulta. Ei pahalla mutta ehkä sun pitäis diagnosoida itseäs, ei toi oo normaalia että kytätään toisen ilmeita ja eleitä jatkuvasti ja päätellään siitä mitä hän on mieltä....

 

[entinen lähis]

Ap:lle paljon voimia ja tsemppiä! Arvosta enemmän itseäsi.
Kuuntele omia tunteitasi ja ala elämään niistä käsin eikä miehen tunteista käsin niin kuin olet tehnyt tähän asti!!!
Lue Tommi Helstenin kirja "Elämän lapsi".
Ansaitset parempaa.

 

["joo"]

no vastaa sama.la tavalla kun lähdet itse seuraavan kerran! Miten joku suostuu tuollaiseen?miten?

 

["aloittaja"]

Pieni esimerkki:

Kävin lapsen kanssa ostoksilla. Meillä meni useampi tunti reissussa ja tultiin hyvällä mielellä kotiin. Kotona odottaa mies naama vääntyneenä ja pahalla päällä. Kun kysyn mikä on niin vastaus on ettei mikään. Myöhemmin kun lapsi ei ole paikalla, alkaa mies puhumaan että ei todellakaan ole lapselle hyväksi opetella tuollaista kaupoissa kiertelyä. Että teini-iässä sitten tulee ongelmia kun opetan sen lapselle näin pienenä ( ikää 6v. ). Siitä syystä että käyn lapsen kanssa kaupassa ( muuallakin kuin ruokakaupassa ), oppii lapsi teininä notkumaan ostareilla, polttamaan ja juomaan.

Toinen pienen pieni esimerkki: Olin hommannut itselleni hieman laadukkaamman kynän kun kirjoitan päivittäin paljon myös ilman konetta. Mies huomasi sen ja kuin itsestäänselvyytenä otti sen itselleen ja antoi tilalle oman vanhan kynänsä ja sanoi että ota tämä, on paljon parempi. Kun naurahdin että miksi antaa paremman kynän vaihdossa niin viskasi molemmat menemään ja alkoi kiroilla kuinka teen kamalan ongelman jostain kynästä. <--- tämä nyt todellakin pikkujuttu eikä meillä tapella mistään kynistä tmv. mutta esimerkkinä siitä kuinka mies olettaa että hänellä on oikeus tehdä/päättää asioista, myös suuremmista. Jos hän haluaa, hän tekee. Jos joku muu haluaa eikä se ome hänen mielee, silloin ei kelpaa.

Ehkä tosiaan vika on vaan mun korvien välissä - en kuitenkaan odota mieheltä mitään täydellisyyttä. Ei kukaan ole.

 

["vieras"]

Ei vika ole sun korvies välissä. Sun miehes on saanut rellestää kuin sika pellossa todennäköisesti koko ikänsä. Keskenkasvuinen lapsi.

Laita rajat sille, miten sinua kohdellaan ja katso miten käy. Jossain vaiheessa tulee uhkailu ja pelottelu, jos hän todellakin on narsisti.

 

["vieras"]

No, kyllä sun korvien välissä on siinä mielessä ollu vikaa kun oot suostunut tuommoseen.

 

["aloittaja"]

Kiitos jälleen vastauksista.

Täytyy siis vaan enemmän tehdä itsetutkiskelua, ehkä se ongelman avain löytyy sieltä.

 

["vieras"]

Minusta tuo miehesi on kuin koulukiusaaja.. En pitäisi minään puhtaana narsistina, sitä vikaa iun on meissä kaikissa enemmän tai vähemmän.

Ymmärrätkö ap, että sinulla on oikeus parempaan parisuhteeseen. Minä jos lähden arkena (olen vielä kotona lasten kanssa) kaupungille päiväksi ja tulen samoihin aikoihin kotiin kun mies tulee töistä niin mies kysyy vain, että oliko meillä kivaa. Samoin voin extempore lähteä piipahtamaan lasten kanssa naapuri kaupungissa kaveriani ja mies saattaa kysyä, että riittääkö tankissa bensa ja pitääkö pissanestettä lisätä kun tulen kotiin. Jos olen lähdössä parin päivän reissulle vaikka mummolaan niin mies tsekkaa auton läpi, että kaikki öljyt yms. on ok.

Ja minun miestäni voisi moni ihan oikeasti pitää jonkin asteisena narsistina ja välillä hän onkin työnarkomaanisuudessaan ja itsekeskeisyydessään raivostuttava. Mutta hän pitää minua ja lapsia kuin kukkaa kämmenellä ja varmistaa, että meillä on hyvä olla. En minäkään ole täydellinen.. nalkutan varmaan liikaa turhista yksityiskohdista ja välillä ohitan mieheni mielipiteet turhina (vaikkei ne sitä ole).. Parantamista siis itsellänikin.

Teeppäs ihan mielenkiinnosta seuraava testi: http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Mitä saat tulokseksi? Kirja on myös hyvin mielenkiintoinen luettava. Suosittelen.

 

[dgi0dg]

Älä nyt lähde siihen että rupeat märehtimään sitten omia mietteitäsi ja reaktioitasi KOKO AJAN. Ensimmäiseksi rupea sanomaan miehelle vastaan. Jos se sanoo ettei lasta pidä viedä kauppakeskukseen, sano ettei se siitä pilalle mene. Jos se 'ilmehtii' kun olet lähdössä kaverille niin sanot että ihmisillä pitää olla kavereitakin ja lähdet etkä jää miettimään sen ilmeitä. jne.jne.

 

["vieras"]

Melko luuseri taidat olla ap.

 

["vieras"]

Mä olin monta vuotta narsistisemman miehen kaa. Piti tapahtua hirveän pahaa, että pääsin lopullisesti irti, mutta mun henkinen kasvu alkoi siitä, kun tajusin ja sisäistin etten ole syyllinen tai vastuussa miehen huonoista valinnoista ja tunteistakin vain hyvin vähän. Aloin tehdä päätöksiä kysymättä mieheltä (elleivät ne suoraan vaikuttaneet häneen) ja se toi mulle hyvän olon

Mut lopeta miettimästä miehesi tunteita: jos häntä kiusaa jokin asia, niin aikuisen pitää osata avata suunsa eikä vain murjottaa!

 

[---*]

Ap:n mies ei kuulosta narsistilta. Ap:n parisuhde sen sijaan kaipaisi terapiaa. Ap itsekin vaikuttaa olevan marttyyriyteen taipuvainen, ongelmainen persoona.

Kirjoitat muun muassa, että miehesi ei osallistu kotitöihin, mutta oikeastaan et ole pyytänytkään osallistumaan. Pitäisikö miehesi lukea ajatuksia? Ja jos olet tossuna ollut jo vuosikausia niin miten yhtäkkiä oletat, että selänpäällä oleva miehesi muuttaisi toimintatapansa itsekseen?

Jos miehesi ilmeilee sinun lähtiessäsi jonnekin niin totea, että "aha" ja lähdet. Mikä on kamalinta, mitä voi tapahtua, jos lähdetkin kaupungille?

 

[Miiu78]

[QUOTE="aloittaja";28929476]Pieni esimerkki:

Kävin lapsen kanssa ostoksilla. Meillä meni useampi tunti reissussa ja tultiin hyvällä mielellä kotiin. Kotona odottaa mies naama vääntyneenä ja pahalla päällä. Kun kysyn mikä on niin vastaus on ettei mikään. Myöhemmin kun lapsi ei ole paikalla, alkaa mies puhumaan että ei todellakaan ole lapselle hyväksi opetella tuollaista kaupoissa kiertelyä. Että teini-iässä sitten tulee ongelmia kun opetan sen lapselle näin pienenä ( ikää 6v. ). Siitä syystä että käyn lapsen kanssa kaupassa ( muuallakin kuin ruokakaupassa ), oppii lapsi teininä notkumaan ostareilla, polttamaan ja juomaan.

Toinen pienen pieni esimerkki: Olin hommannut itselleni hieman laadukkaamman kynän kun kirjoitan päivittäin paljon myös ilman konetta. Mies huomasi sen ja kuin itsestäänselvyytenä otti sen itselleen ja antoi tilalle oman vanhan kynänsä ja sanoi että ota tämä, on paljon parempi. Kun naurahdin että miksi antaa paremman kynän vaihdossa niin viskasi molemmat menemään ja alkoi kiroilla kuinka teen kamalan ongelman jostain kynästä. <--- tämä nyt todellakin pikkujuttu eikä meillä tapella mistään kynistä tmv. mutta esimerkkinä siitä kuinka mies olettaa että hänellä on oikeus tehdä/päättää asioista, myös suuremmista. Jos hän haluaa, hän tekee. Jos joku muu haluaa eikä se ome hänen mielee, silloin ei kelpaa.

Ehkä tosiaan vika on vaan mun korvien välissä - en kuitenkaan odota mieheltä mitään täydellisyyttä. Ei kukaan ole.[/QUOTE]

Olen vielä enemmän vakuuttuneempi ettei miehesi ole narsisti. Hyvä esimerkki narsistista on Auervaara. Miehesi käyttäytyminen on tyypillistä masentuneen ihmisen käyttäytymiseltä. Mielialan laskua, ahdistusta ja asioiden näkemistä vain negatiivisessa valossa = masennus.

Ikävä kyllä tohon auttaa vaan et saat miehesi menemään juttelemaan terapeutin kanssa.

 

[Miiu78]

AP: kannattaa lukea tuo viimeinen (uusin) ¨omaisena kahdelle¨ kommentti. Tunnistatko tuttuja piirteitä sun miehestä?

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...49-psykoosi-kai-miehella-mita-teen/sivu3.html

 

[ohhoh]

Miten te jotkut sanotte että kuulostaa tavalliselta mieheltä? Ei TOD. Jos tavallinen mies on tuollainen, niin teillä kaikilla on itsekeskeinen, teini-ikään jämähtänyt, manipuloiva, ailahteleva mies!!
Esim tuo ilmeily ja tuhahtelu on manipulointia! Hän manipuloi tunteitasi ap! Tietää että jätät menemättä koska et halua haastaa riitaa. Ja tuo tunteiden ailahtelu; hyvällä ja huonolla päällä- on myös manipulointia: hän manipuloi teidän kotinne ilmapiiriä ja käyttäyty kuin teini-ikäinen. Tuollainen mies pitäisi kyllä jättää!
Ei ehkä täysi narsisti, mutta narsistisia piirteitä kyllä; esim se, että hän manipuloi mielipiteitäsi ystävistäsi, jotta jäisit ilman ystäviä, jotta olet täysin hänen tossun allaan! Avaa nyt silmäsi ap, äläkä usko näitä vastauksia että tuollainen on tavallinen mies. EI todellakaan ole!

 

[Echo harmaana]

Ei han tyylipuhtaalta narskulta kuulosta, mulle tulee mieleen pari asiaa:te 2 olette liian erilaisia, mies on supliikki ja virtaviivainen ja vaimo alistuva hiirulainen. Eli kun töissä on mielenkiintoisia, itsevarmuutta uhkuvia ja puheliaita työkavereita, mukavia haasteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia niin oma vaimo tuntuu varsin tylsältä. Mihin olisi ratkaisuna se, että sä alkaisit opetella olemaan iloisen, hyväntuulisen itsevarma myös, ja tosiaan toteuttamaan niitä omiakin juttuja. Plus että harrastaisitte ja tekisitte jotain mukavaa yhdessä. Liikaa sun ei pidä miehen takia muuttua, mutta sä nyt vaan saatat vaikuttaa hänen silmissään vähän...nyhveröltä. Liian kiltit ihmiset voivat olla rasittavia eivätkä kiinnosta ketään, kun heillä ei ole omaa tahtoa laisinkaan.

Toinen mahdollisuus on se, että sun mies on pinnallinen, eli häntä ei ole lapsena totutettu arvostamaan kodin perusarkea eli sitä, että joutuu/saa korjata taaperon pärskimät mustikkasopat pöydiltä ja kasvoista. Tai että hyvä vapaapäivä voi olla sitä, että yhdessä vaikka hoidetaan pihaa. Tai että mahataudissa kaikki vaan nauraa että kenelle perheestä seuraavaksi viedään pesuvati leuan alle.

 

[Echo harmaana]

Enkä halua puolustella nyt sun miestä ja sanoa että kaikki olisi hyvin vain jos sinä muuttuisit. Sun miehessä on paljon lapsellisia piirteitä ja keskenkasvuisuutta.
Mutta oikeasti, kiltit ihmiset käyvät välillä muiden hermoille, ja sun miehesi saattaa olla tuskastunut sun myötäilyysi.

 

[huomiona]

Vaikka joku ois kuinka kiltti ja alistuva niin se ei oikeuta muita hyväksikäyttämään sitä.

 

[Echo]

Vaikka joku ois kuinka kiltti ja alistuva niin se ei oikeuta muita hyväksikäyttämään sitä.

Ei ni, mutta liika kiltteys tuskastuttaa vierellä olijaa.

 

[huomiona]

Ei ni, mutta liika kiltteys tuskastuttaa vierellä olijaa.

Ai, ei minua.
Ja sitäpaitsi siitä voi sanoa rakentavasti.
Mut yleensähän se menee niin että alistuva ja alistaja löytäävät toisensa ja elävät siinä niinkauan kuin alistuja ei enää jaksa.