Tuo on sinun elämäsi ja voisi tehdä hyvää hankkia siihen jotain vipinää. Jos miehellä on mielestään siihen oikeus, ei mikään sido sinuakaan. Eikä sitä nyt voi pettämiseksi kutsua tuossa tilanteessa, sinä olet vapaa elämään omaa elämääsi. Ainakin sitten tiedän mitä ajattelet, turha uhriutua tilanteeseen joka loppuu tavalla tai toisella kuitenkin. Eroprosessiin lähteminen on raskasta, mutta voithan alkaa elämään omaa elämääsi niin se ei mene hukkaan.
Onko sillä väliä mikä on kenenkin syytä (pettäminen on aina pettäjän valinta, sitten kuulee sitä vinkumista siitä että kun ei luoteta, miksi ihmeessä pitäisi kun toinen ei kerran ole sen arvoinen). Muista elää...
[/quote]
Tänään taas yritin saada yhteyttä mieheen aamulla. Hän on hiljainen, ynseän tuntuinen, ei puhu mitään. Keittää kyllä kahvit ja touhuaa normaalisti, mutta kaikesta näkyy että häntä tympii. Puhuin pahasta olostani, sanoin että näköjään hän on taas kehräämässä kokoon jotain vipinää itselleen. Siihen hän ei edes vastaa. Sanoin että kaikesta huomaa ettei hän välitä enää minusta. Hän vastaa korkeintaan ja useimmiten että "kaikki on sinusta kiinni". Tai hän vastaa että meidän yhteinen harrastuksemme on hänen haukkumisensa. Useimmiten hän ei sano mitään. Korkeintaan sanoo että taas minulla on tuo "kohtaus"
Päätän aina aloittaa tuon "oman elämän", mutta on kulunut niin kauan etten enää tiedä miten se tapahtuu.
En ymmärrä edes mitä mies tarkoittaa. Jos en puhu mitään, olemme ihan hiljaa tai sitten katsomme yhdessä jotain tv-ohjelmaa tai luemme. Useimmiten ainoa yhteinen puheenaiheemme on miehen työ tai lapset. Silloin siis kun mies on kotona. Useimmiten hän tulee n. klo 19-22 välillä kotiin. Aina hän onkin töissä mutta hänen työnsä on sellaista että siinä on koko ajan väkeä ympärillä ja "kova meno päällä". Minä odotan kotona - tyhjää. Minun työni loppuu säännöllisesti n. klo 17.
Työmenoihin joissa tarvitaan puolisoa kyllä kelpaan, samoin pitkille esim. hiihtomatkoille Lappiin tai mökkimatkoille, etupäässä ruokaseuraksi. Muuten hän ei ole seurassani vaan joko hiihtää tai touhuaa ulkona yksin. Iltaisin hän nukahtaa heti, siitä paikasta.
Tämä elämä ei käy enää minulle kun lapsia ei ole tuomassa vaihtelua.
Miehelle on HYVIN tärkeää se ettei HÄN itse ole se joka lähtee. Hänet on kasvatettu niin ja hän ei halua rikkoa moitteetonta ulkokuortaan tuttaviensa silmissä.
Hän on aina ollut se hyvä ja tunnollinen poika jolla on ollut kova kuri kotona. Suorittaja. Hän ei halua pettäjän ja jättäjän leimaa otsaansa, toisen pitää se kantaa. Noista hänen suhteistaankaan ei tiedä kukaan muu kuin minä. Tai hän luulee niin, hyvä ystävättäreni miehineen kyllä tietää, mutta ovat lojaaleja minulle. Onkin joskus ollut vaikeita (hassujakin)tilanteita joissa olemme tavanneet perheittäin ja mies on uhonnut kunnollisuuttaan.
Hänen tuttavansa ovat aina sanomassa minulle kuinka luotettava hän on. P-a on piilossa, hän itse piilottaa sen. Hän korostaa aina miten hänellä ei esim. ole mitään nuoruuden "erehdyksiä". "Kännissä, en minä vaan muut. Suhteita, enhän nyt minä. Enhän minä olisi uskaltanut. Ei siinä mitään ollut...jne."
Ei hän lähde mihinkään, kiusaa vain että minä lähtisin. Ne naiset jotka hänelle kelpaisivat pysyvästi, eivät huoli häntä ja ne joita hän saa eivät kelpaa hänelle. Niinkin se on. Mutta jos riittävän kaunis, varakas, menestynyt nainen sattuisi kohdalle, silloin hän voisi harkita eroa, kuten hän edellisellä kerralla sanoi. Nainen vain ei ollut varakas (ja vielä kaksi lasta)joten hänen taloutensa olisi seonnut.
Joskus olen ajatellut että onko tuo nainen vieläkin taustalla. Nyt hänenkin lapsensa alkavat olla aikuisia.
Seksiä ei ole enää muuta kuin minun aloitteestani. Silloinkin niin vaisusti ettei paljon huvita. Siinäkin hän sanoo että se on sinusta kiinni.
Oletteko samaa mieltä kanssani ettei hän välitä? Tämä kuvio on nyt sellainen että näen kuin kaleidoskoopista ja palaset eivät astu kohdalleen kuvioksi.