Voiko pettämisestä päästä yli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Petetty vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pakko vielä tarkentaa, että toisaalta ei kannata lähteä pettämään, koska se pienentää pettäjän syyllisyyttä, mutta kaikenlainen oman elämän eläminen on suotavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli:
"Miksi", millainen oli suhteenne ennen tuota pettämistä? Tuli mieleen, että onko tilanne ollut ääripään suhde, eli mies on rakastanut sinua enemmän kuin mitään tai ketään ja arvostanut sinua 100% ja nyt katkeruus sinua kohtaan ylittää kaiken muun.

Suhteemme oli tavallinen, arkea ja sitä yhteiset asiat, teatteri, matkat ja konsertit. Mies arvosti ja rakasti sekä helli minua paljon, meidän suhteessamme oli säkenöintiä. Ja sitten piti käydä näin.

Mies:
Mieheni oli järkähtämätön, kovapäinen mutta vain ulospäin, hän piti perheemme puolta. Hän on rehellinen ja ymmärtäväinen ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan mistä vaan, joka tuntuu nyt pahalta että hän on rajannut minut pois perheestä / elämästään.

Epäilen, erästä kaveriani joka tietää samaisesta tapahtumasta, että hän on kertonut miehelleni, koska tästä oli jo kulunut aikaa ja uskoin selviäväni.

Päivä kerrallaan tämä tästä
 
Tuo on sinun elämäsi ja voisi tehdä hyvää hankkia siihen jotain vipinää. Jos miehellä on mielestään siihen oikeus, ei mikään sido sinuakaan. Eikä sitä nyt voi pettämiseksi kutsua tuossa tilanteessa, sinä olet vapaa elämään omaa elämääsi. Ainakin sitten tiedän mitä ajattelet, turha uhriutua tilanteeseen joka loppuu tavalla tai toisella kuitenkin. Eroprosessiin lähteminen on raskasta, mutta voithan alkaa elämään omaa elämääsi niin se ei mene hukkaan.

Onko sillä väliä mikä on kenenkin syytä (pettäminen on aina pettäjän valinta, sitten kuulee sitä vinkumista siitä että kun ei luoteta, miksi ihmeessä pitäisi kun toinen ei kerran ole sen arvoinen). Muista elää...


[/quote]

Tänään taas yritin saada yhteyttä mieheen aamulla. Hän on hiljainen, ynseän tuntuinen, ei puhu mitään. Keittää kyllä kahvit ja touhuaa normaalisti, mutta kaikesta näkyy että häntä tympii. Puhuin pahasta olostani, sanoin että näköjään hän on taas kehräämässä kokoon jotain vipinää itselleen. Siihen hän ei edes vastaa. Sanoin että kaikesta huomaa ettei hän välitä enää minusta. Hän vastaa korkeintaan ja useimmiten että "kaikki on sinusta kiinni". Tai hän vastaa että meidän yhteinen harrastuksemme on hänen haukkumisensa. Useimmiten hän ei sano mitään. Korkeintaan sanoo että taas minulla on tuo "kohtaus"
Päätän aina aloittaa tuon "oman elämän", mutta on kulunut niin kauan etten enää tiedä miten se tapahtuu.
En ymmärrä edes mitä mies tarkoittaa. Jos en puhu mitään, olemme ihan hiljaa tai sitten katsomme yhdessä jotain tv-ohjelmaa tai luemme. Useimmiten ainoa yhteinen puheenaiheemme on miehen työ tai lapset. Silloin siis kun mies on kotona. Useimmiten hän tulee n. klo 19-22 välillä kotiin. Aina hän onkin töissä mutta hänen työnsä on sellaista että siinä on koko ajan väkeä ympärillä ja "kova meno päällä". Minä odotan kotona - tyhjää. Minun työni loppuu säännöllisesti n. klo 17.
Työmenoihin joissa tarvitaan puolisoa kyllä kelpaan, samoin pitkille esim. hiihtomatkoille Lappiin tai mökkimatkoille, etupäässä ruokaseuraksi. Muuten hän ei ole seurassani vaan joko hiihtää tai touhuaa ulkona yksin. Iltaisin hän nukahtaa heti, siitä paikasta.
Tämä elämä ei käy enää minulle kun lapsia ei ole tuomassa vaihtelua.
Miehelle on HYVIN tärkeää se ettei HÄN itse ole se joka lähtee. Hänet on kasvatettu niin ja hän ei halua rikkoa moitteetonta ulkokuortaan tuttaviensa silmissä.
Hän on aina ollut se hyvä ja tunnollinen poika jolla on ollut kova kuri kotona. Suorittaja. Hän ei halua pettäjän ja jättäjän leimaa otsaansa, toisen pitää se kantaa. Noista hänen suhteistaankaan ei tiedä kukaan muu kuin minä. Tai hän luulee niin, hyvä ystävättäreni miehineen kyllä tietää, mutta ovat lojaaleja minulle. Onkin joskus ollut vaikeita (hassujakin)tilanteita joissa olemme tavanneet perheittäin ja mies on uhonnut kunnollisuuttaan.
Hänen tuttavansa ovat aina sanomassa minulle kuinka luotettava hän on. P-a on piilossa, hän itse piilottaa sen. Hän korostaa aina miten hänellä ei esim. ole mitään nuoruuden "erehdyksiä". "Kännissä, en minä vaan muut. Suhteita, enhän nyt minä. Enhän minä olisi uskaltanut. Ei siinä mitään ollut...jne."
Ei hän lähde mihinkään, kiusaa vain että minä lähtisin. Ne naiset jotka hänelle kelpaisivat pysyvästi, eivät huoli häntä ja ne joita hän saa eivät kelpaa hänelle. Niinkin se on. Mutta jos riittävän kaunis, varakas, menestynyt nainen sattuisi kohdalle, silloin hän voisi harkita eroa, kuten hän edellisellä kerralla sanoi. Nainen vain ei ollut varakas (ja vielä kaksi lasta)joten hänen taloutensa olisi seonnut.
Joskus olen ajatellut että onko tuo nainen vieläkin taustalla. Nyt hänenkin lapsensa alkavat olla aikuisia.
Seksiä ei ole enää muuta kuin minun aloitteestani. Silloinkin niin vaisusti ettei paljon huvita. Siinäkin hän sanoo että se on sinusta kiinni.
Oletteko samaa mieltä kanssani ettei hän välitä? Tämä kuvio on nyt sellainen että näen kuin kaleidoskoopista ja palaset eivät astu kohdalleen kuvioksi.
 
Yksin kaksin, miksi ihmeessä sinä odotat, että miehesi nöyryyttää sinua lähtemällä kauniimman ja rikkaamman matkaan? Lähde itse ja ala elämään omaa elämääsi. Luovuta marttyyrin viitta suosiolla miehellesi, jos se hänet onnelliseksi tekee. Viis kulisseista tai siitä kuka jätti kenetkin ja mitä muut ajattelee. Mieti tilanneta viisi vuotta eteenpäin, miehesi lähtee jonkun kuvailemasi naisen matkaan, jättää sinut yksin. Siinä vaiheessa sinä luultavasti "heräät" ja katkerana ihmettelet, "miksi en itse lähtenyt aiemmin".
 
Yksin kaksin: Kuulostat läheisriippuvaiselta. Joo, miehesi ei välitä, ja sinä et mielenkiintoa lisää siinä roikkumalla. Ei sun tarvitse mieltä osoittaa tai vaatia häneltä kunnioitusta tai välittämistä, jos ei tule niin ei tule. Lakkaa elämästä hänen ehdoillaan, lakkaa palvelemasta häntä, lakkaa kuuntelemasta hänen mielipiteitään sinun velvollisuuksistasi. Hanki harrastuksia, lopeta toivominen. Siitä alkaa se tulevaisuuden ajatteleminen kun hautaa turhat toiveet. Sä et tarvitse miehesi hyväksyntää ja arvostusta mihinkään, se pitää löytyä sun omien korvien välistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miksi?:
Kysymys, vaikkei olekkaan minun ketjuni

Miksi mieheni ei antanut anteeksi yhtä erehdystä, vaan laittoi sileäksi koko elämämme, talot lapset jne, miksi mieheni ei voinut vaan antaa anteeksi?

Kokeile suussasi tälläista lausetta sen jälkeen kun toinen on pettänyt: "Mulle ei vaan tehdä näin - ansaitsen parempaa kohtelua". Joillain (harvoilla) on niin hyvä omanarvontunto että osaavat vetää sen rajan heti ja lopullisesti. Yleisempää on se että annetaan anteeksi ja jäädään odottamaan sitä seuraavaa paska-annosta itseluottamus riekaleina.

Pettäjä viestii että hän ei kunnioita puolison tunteita. Miksi ihmeessä sitä pitäisi sietää ihmisen joka arvostaa itseään?

Ja tosiaan: pettämiseen liittyy ne valheet - jos ne menevät läpi, alkaa halveksimaan kuulijaa, jos jää kiinni voi halveksia vain itseään. Opi jotain, älä ihmetteli miehesi "jyrkkyyttä".

 
Lähinnä ihmettelen noita miehen kommentteja: "se on sinusta kiinni" jne. Mikä siinä on takana? Mitä hän yrittää sanoa? Mitä hän ei saa sanotuksi?
Kyllä minä alankin luoda omaa elämää. Tänä iltana pitäisi mennä yhdessä yhteen työtapahtumaan (miehen). En kyllä mene. Tuon aamukeskustelun jälkeen saa jäädä menemättä.
Täytyy ottaa onni omiin käsiin. En enää edes muista minkälaista on olla iloisen sympaattisen ja välittävän miehen kanssa.
 
Vielä kysyisin neuvoa. Miten sanoisin hänelle sen että en lähde tänään niin että hän ymmärtäisi miksi en lähde? Hän tulee yleensä kotiin juuri kun pitäisi lähteä niin että meikkaan ja laitan itseni kotona, sitten hän pyyhkäisee paikalle viime tipassa ja niin mentiin. Sekin on hyvin loukkaavaa. Olen sanonut siitäkin ja silloin hän sanoo että ei sitten mennä.
Olen varmaan aivan tossu.
 
Miia; ei ole sinullakaan ihan kaikki kohdallaan. Kovasti sinun pitää itseäsi nostaa toisen naisen yli. Hän 'laiha riuku' (=hoikka ja vetävä), minä naisellinen (=ylipainoinen pullero). Jos sinulla on kaikki hyvin, miksi kehuskelet täällä itseäsi ja nautit toisen mollaamisesta. Jaa'a niin, olisiko luonteessasi kenties jotain 'vikaa', että miehesi hakee seuransa muualta.
 
Minä petin vaimoani, kun en saanut suhteesta tarpeeksi seksiä ja vaimo vain mäkättää minkä ehtii. Seksin haku ja vieras nainen oli "piristysruiske" minulle ja toisaalta kaikki oli vaimoni syytä. Ottaisin mielelläni uudestaan rakastajattaren. Tämä edellinen vieras nainen kun rakastui minuun ja kertoi itse vaimolleni kaiken, kun huomasi ettei minua omakseen saisi. Soitteli pitkään, että olisin tullut hänen luokseen takaisin. Luuli että vaimoni jättäisi minut hänen takiaan ja saisi siten minut helposti. Kävikin päinvastoin.
 
Niinpä niin, _kaikki_ oli vaimon syytä. Vaimo ei anna, vaimo mäkättää... Sen sijaan, että alat etsiä uutta rakastajatarta, niin yrittäisit luoda suhdetta vaimoosi. Kohdista se energia ja liehittely häneen, siinäpä sinulle haastetta! Kuinka monta kertaa luulet, että vaimosi sinut ottaa takaisin?
 

Yhteistyössä