Toggle sidebar

Voiko pettämisestä päästä yli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Petetty vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Sitä minäkin olen ihmetellyt ja kysyin sitä toistuvasti mieheltänikin. Hän vastasi aina että se oli parasta mitä hän sai käsiinsä ja että kun se oli niin lähellä ts. helppo nakki omalta työpaikalta. Ei kuitenkaan ihan samalta osastolta onneksi. No enhän minä tuota ihan usko, luulenpa että mies kaipasi ihailua, ylöspäin katsomista, varauksetonta hyväksyntää jne. En minä jaksanut enää vuosien liiton jälkeen jatkuvasti kehua vaikka olisi pitänyt. Hän halusi myös työnsä ihailua, minä kuulemma vain arvostelin. Olin myös vaativa, kuulemma. (Olisinkin tarvinnut tukea lasten yms. hoitoon koska käyn töissä ja mies niin halusi) Seksiäkin kuulemma etsi. Varmasti nainen oli hänestä viehättävä. En olisi ikinä uskonut että hän pitäisi tuon tyyppisistä naisista, koska oli aina korostanut minulle ettei pidä laihoista.
Opinpahan tuntemaan mieheni kunnolla kertarysäyksellä.
 
Minäkin ihmettelen sitä, että jos tuntee vuosienkin jälkeen voimakasta vihaa, niin eikö se ole todella kuluttavaa? Tunteeko sellaisen kokemuksen jälkeen enää onnellisuutta ja iloa pettäneen kumppanin kanssa? Eikö kannattaisi vakavasti harkita jotain toimenpiteitä, jolla saisi onnellisuuden takaisin elämäänsä (esim. terapia)?

Jos ei kykene antamaan anteeksi, niin onko sitten muka onnellinen siitä, kun saa omalla vittumaisella käytöksellään nälviä toisen hengiltä? Onko niillä ihmisillä oikeasti se paras ilo, kun saa nauttia toisen kärsimyksestä?

Siinä tilanteessa minä opettelisin antamaan anteeksi (jos en oppisi, opettelisin sitä terapeutin kanssa) tai jos en haluaisi antaa anteeksi, eroaisin.

Olen ollut pettäjä, koska olin niin epätoivoinen ja henkisesti rikki. Pettämisellä ikään kuin halusin osoittaa miten paska olen. Halusin, että mies jättää mut. Hän antoi anteeksi, kävimme terapiassa ja pääsin jaloilleni. No, lopulta kumminkin suhde päätyi eroon, koska en löytänyt enää rakkautta häneen. Exän kanssa olen tekemisissä lasten kautta ja olen iloinen, että hän on päässyt jaloilleen uuden rakkauden kanssa, joka varmasti on hänelle parempi puolisko kuin mitä itse koskaan olin.
 
Katsos eihän siitä enää kunnon liittoa pettämisen jälkeen tule. Minun tapauksessani oli kyse vähän samasta asiasta kuin sinulla, mies toivoi että olisin jättänyt hänet ja vielä järjestänyt kaikki käytännön asiat, eron, hoitanut lapset ja vielä antanut puolet perinnöstäni (iso)hänelle. Niin hän sen oli ajatellut. Kun sanoin etten missään tapauksessa eroa, että eron hän joutuu nyt hakemaan itse ja vielä vastaamaan lapsistakin kokonaan, erohalut loppuivat siihen. Eihän tämä tilanne kiva ole mutta en minä vihaakaan tai ole edes vihainen enää. Avioehdon sain onneksi häneltä "kiristetyksi" siinä rytäkässä joten ei minulla ole hätää enää, voin erotakin jos haluan. Ehkä siksi voin jäädäkin ja vaikkaa ottaa hänestä irti sen mitä vielä on otettavissa. Onhan tämä hyvä tilanne, nyt voin tehdä mitä haluan. Voin vaikka löytää hyvän miehenkin, mitäs tässä hosumaan. Minä vien, mies vikisee, jos lähtee, menköön.
On ajateltava vähän syyllisyyttäkin, miksi minä tulisin "syntipukiksi" sukulaisten ja lasten silmissä jos mies on tehnyt "väärin". Lapset ja sukulaiset eivät tiedä asiasta mitään, pitävät miestä ihan ihanteellisena.
Ei tässä terapeuttia tarvita.
 
Olen kovasti miettinyt voinko koskaan antaa anteeksi pettämistä. Avomieheni on pettänyt minua seurustelun alkumetreillä exänsä kanssa. Asia vaivasi häntä niin paljon, että erosimme vain muutamien kuukausien seurustelun jälkeen minulle epäselvistä syistä. Kaikki oli kovin vaikeaa ja mies kertoi olevansa sekaisin ja hukassa jne. Olimme erossa puolisen vuotta, tosin pidimme lähes päivittäin yhteyttä. Muutaman kuukauden mietinnän jälkeen päätimme palata takaisin yhteen ja yrittää tällä kertaa oikein tosissaan. Lupasimme menevämme kaikista ongelmista läpi yhdessä ja tukevamme toisiamme. Halusimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Tosin pian selvisi että tämä edellä mainittu exä oli raskaana. Minun oli hieman vaikeaa sulattaa tietoa, vaikka lapsi olikin saanut alkunsa eromme jälkeen.
Kaksi vuotta sitten sain selville, että tämä avomieheni lapsen äiti oli ollut osallisena eroomme. Mies oli pettänyt minua muutamaan kertaan tämän naisen kanssa. Olin järkyttynyt. Mies oli valehdellut minulle pari vuotta sitkeästi, ettei eroomme liittynyt toista naista ja ettei hänen ja lapsen äidin välillä ollut tapahtunut mitään ensimmäisen seurustelumme aikana.
Olen vuorotellen vihannut miestä, lapsen äitiä ja kumpaakin yhtä aikaa. Antanut anteeksi ja tajunnut uudestaan ja uudestaan etten ole vieläkään oppinut luottamaan mieheen. En oleta hänen pettävän minua enää. Hän on katunut ja hyvitellyt ja pahoitellut jne... En teidä mikä minussa on vialla kun en osaa luottaa enää. Nyt olen jo alkanut epäillä olenkohan koskaan edes luottanut. Onko kaikki ollut petosta... Epäilys miehen puuhista oli kuitenkin vahva ennen totuuden kuulemista ja voihan olla että olen vain vakaasti halunnut saada suhteen toimimaan koska rakastan avopuolisoani. Häitä on suunniteltu, taloa, lapsia... Ajoittain olen ainakin jollain asteella onnellinen, haluan suunnitella tulevaisuutta ja perustaa perheen tämän miehen kanssa. Ja sitten tulee romahdus. Haluan pois miehen läheltä. En tunne häntä kohtaan kumppanuutta ja syvää rakkautta, jollaista minun mielestäni kuuluisi tuntea. Viimeaikoina menneisyyden rakkaudet ovat alkaneet tulla mieleeni aina vain useammin. Pelkään tekeväni virheen jäämällä nykyiseen suhteeseen ja epäilen eron olevan väärä ratkaisu. Mies ei kuitenkaan lyö, juo, pahoinpitele henkisesti... Olen tehnyt paljon töitä tämän suhteen eteen. Nyt pelkään tehneeni kaiken turhaan. En ole löytänyt vastausta kysymyksiini... Yksi suurimmista on voinko koskaan päästä petoksesta yli ja todella antaa anteeksi...
 
Pelkään tekeväni virheen jäämällä nykyiseen suhteeseen ja epäilen eron olevan väärä ratkaisu. Mies ei kuitenkaan lyö, juo, pahoinpitele henkisesti.. -pettynyt-
Haloo. Minusta on pahinta henkistä pahoinpitelyä että olet joutunut koko ajan tekemään h-ti töitä suhteenne eteen kun toinen onkin koko ajan käytännössä pitänyt yhteyttä exään. Ja nyt sitten vielä raskaana...
Siis suunnitteletko ihan oikeesti tulevaisuutta ihmisen kanssa johon alitajunta jo sanoo että ei kannata..? Taitaa olla vain niin että on niin kauheaa myöntää käyttäneensä aikaansa ihan väärään ihmiseen ja sitä vaan yrittää ja yrittää.
Näin ainakin itse koin vastaavassa suhteessa jossa olin välillä se ykkönen ja välillä ehkä kolmonen..Minä en päässyt sen yli. Onneksi koska nykyinen suhde on terve ja luottamuksen arvoinen.
 
no tajuat kai itsekin kuinka paljon pettäminen koskee, vikoja etsii aina toisesta naisesta, harvemmin miehestään tai itsestään.
Siksi petetty usein pärjääkin, asettumalla itse tilanteen "yläpuolelle", halventamalla toista, kohdistamalla vihan johonkin muuhun kuin itseensä, ainakaan julkisesti.Yksin ne häpeän kyyneleet vuodatetaan, muille voi parjata toista ja pettäjää,vaikka olisi tse suorastaan ihmishirviö tähän jonka kanssa on petetty..
Fakta on, että jos suhde on kunnossa ei tarvitse pettää. Ja kännin piikkiin ei todella kannata mitään laittaa, ihan tekosyytä koko humala, pääsee itsekin helpommalla kun on joku syy!
 
Ei vaan voi...voihan aina yrittää, mutta aina tule tilanteita, jolloin yrität ravistella itseäsi irti siitä harmaasta, synkästä lyijynraskaasta hunnusta, jonka
petos on harteillesi heittänyt. Vaikka kuinka antaisit anteeksi toisen tietoisesti valitseman erheen, et voi torjua mielestäsi täysin ja lopullisesti kuvia uskollisuuden tuhosta.
Parasta on molemmille osapuolille jättää taakseen suhteen suljettu ovi, ja avata uusi, toivoen ja luottaen sen olevan portti uuteen ja kauniiseen.
 
Kysymys, vaikkei olekkaan minun ketjuni

Miksi mieheni ei antanut anteeksi yhtä erehdystä, vaan laittoi sileäksi koko elämämme, talot lapset jne, miksi mieheni ei voinut vaan antaa anteeksi?
 
Uskomatonta lukea nàità juttuja.. Itse luulin jo olevani epànormaali, kun en ole vielàkààn pààssyt mieheni teon yli.. Myòs minun mieheni lòysi "narttunsa" netistà. Kun sain asian selville (mies ei tunnustanut eikà vielàkààn tàysin tunnusta tekoansa) maailmani murskaantui. En olisi ikinà uskonut ettà joku voi loukata noin pahoin toista. Asiasta on n. vuosi aikaa ja edelleen itken ja voin pahoin asiaa ajatellessani. Olen myòs muuttunut, en ole enàà mustasukkainen ja annan mieheni mennà ja tulla niin kuin tykkàà. En enàà halaa ja suukottele.. En anna enàà samanlaista tukea miehelleni kuin ennen. Voisiko tàmà muutos tarkoittaa nimenomaan sità etten ole antanut anteeksi ja ero on meidàn lopullinen ratkaisumme ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annika:
Uskomatonta lukea nàità juttuja.. Itse luulin jo olevani epànormaali, kun en ole vielàkààn pààssyt mieheni teon yli.. Myòs minun mieheni lòysi "narttunsa" netistà. Kun sain asian selville (mies ei tunnustanut eikà vielàkààn tàysin tunnusta tekoansa) maailmani murskaantui. En olisi ikinà uskonut ettà joku voi loukata noin pahoin toista. Asiasta on n. vuosi aikaa ja edelleen itken ja voin pahoin asiaa ajatellessani. Olen myòs muuttunut, en ole enàà mustasukkainen ja annan mieheni mennà ja tulla niin kuin tykkàà. En enàà halaa ja suukottele.. En anna enàà samanlaista tukea miehelleni kuin ennen. Voisiko tàmà muutos tarkoittaa nimenomaan sità etten ole antanut anteeksi ja ero on meidàn lopullinen ratkaisumme ?
Click to expand...

Joskohan suhteenne on ohi? Kuullostaa aika pahasti siltä ettei teillä paljon jäljellä ole enää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miksi?:
Kysymys, vaikkei olekkaan minun ketjuni

Miksi mieheni ei antanut anteeksi yhtä erehdystä, vaan laittoi sileäksi koko elämämme, talot lapset jne, miksi mieheni ei voinut vaan antaa anteeksi?
Click to expand...

Niinpä, se oli sinun miehesi ratkaisu. Kova rangaistus sinun kokeilustasi. Tuhota on huomattavasti helpompaa, kuin rakentaa.
Varamsti nostaisi pettämisen kynnystä, jos rangaistuksena olisi välittömästi lähtö yhteisestä kodista.

 
Olisikin mielenkiintoinen kysymys, että jos pettämisestä nostetaan tavarat oven ulkopuolelle, niin kauanko menisi eräiden kohdalla, että elämä porraskäytävässä alkaisi kyllästyttää?

Toisaalta olisi kai selventävää sanoa puolisolle, että meillä pettämisestä joutuu pihalle, silloin ei mikään tulisi yllätyksenä.
 
Eihän pettäminen sinänsä kaduta, vaan kiinnijääminen! Miten olisi tilanne "Miksi":n kohdalla, jos kiinnijäämistä ei olisi tapahtunut? Olisiko tuntenut katumusta ja pahaa oloa vai olisiko helpottunut, kun pääsi tilanteesta ilman kiinnijäämistä. Ja tekisikö kenties uusi tilanne jälleen "varkaan"?

Kovaltahan tuo päätös tuntuu, että kaikki yhteinen heitetään pois yhden erehdyksen vuoksi. Monessa, ehkä jopa lähes kaikissa suhteissa luottamus on kuitenkin yksi suhteen peruspilareita ja kun tämä pilari kaadetaan, notkahtaa koko suhde. Uskon, että jokainen tietää kumppaninsa arvot ja jos yhtenä arvona on ehdoton uskollisuus, ottaa pettäjä tietoisen riskin pettäessään, että kaikki saattaa mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli:
Eihän pettäminen sinänsä kaduta, vaan kiinnijääminen! Miten olisi tilanne "Miksi":n kohdalla, jos kiinnijäämistä ei olisi tapahtunut? Olisiko tuntenut katumusta ja pahaa oloa vai olisiko helpottunut, kun pääsi tilanteesta ilman kiinnijäämistä. Ja tekisikö kenties uusi tilanne jälleen "varkaan"?
Click to expand...

Kaduin asiaa ja jättäisin sen tekemättä jos vaan voisin!
Toivoin ettei asia koskaan olisi tullut esille, mutta kuinkas kävikään, asia pomppasi silmille menneisyydestä.
Toivoin pääseväni kuin koira veräjästä, sitä toivoin ja oppineena en olisi tehnyt vastaavaa. Miehelle en koskaan olisi kertonut, koska en haluaisi loukata häntä.

Mies ei ole enää missään puheväleissä minun kanssani, vain pakolliset asiat hoidetaan nopeasti. Olen yrittänyt ottaa puheeksi asian ja kirjoittaa sähköpostia joissa olen selvittänyt tunteitani, mutta mies on sulkenut minut kokonaan ulkopuolelle. Inhottavaa vaikka olemme tunteneet monia vuosia toisemme, toinen on hävinnyt kokonaan minulta. Itsestäni tuntuu että monen vuoden yhdessäolon jälkeen on minulla kumminkin oikeus tulla kuulluksi asian suhteen, muttei mies ota kuuleviin korviinkaan.
Miksi ihmeessä näiltä keskustelupalstoilta voi lukea, tarinoita siitä kuinka on petetty ja kuinka on jatkettu yhdessä eteenpäin ja miksi juuri minun kohdalleni sattui tuollainen mies joka ei kestä yhtä harha-askelta minulta, hänelle soisin vaikka useammankin kunhan vain olisi minun!?
 
"Miksi", millainen oli suhteenne ennen tuota pettämistä? Tuli mieleen, että onko tilanne ollut ääripään suhde, eli mies on rakastanut sinua enemmän kuin mitään tai ketään ja arvostanut sinua 100% ja nyt katkeruus sinua kohtaan ylittää kaiken muun. Vai onko tilanne ollut niin, että arki on ollut tasaista ja tappavaa ja myös mies on ollut tylsistynyt ja kenties miettinyt "pakotietä" pois liitosta. Sinä sitten menit ja annoit sen pakotien tarjottimella, mies saa olla marttyyrina ja lisäksi hän saa kostaa sen, että miehistä ylpeyttä on loukattu.
 
Miksi:

Tiedät varmaankin, että en hyväksy pettämistä, mutta kyllä sinä jouduit aivan kamalan taakan kantamaan virheestäsi, mutta keventäisikö se taakkaasi, että ei vaikuta ex-miehesi olevan aivan empaattisin ja ymmärtäväisin ihminen ja veikkaan, että tuo ehdottomuus olisi tullut suhteessanne eteen, jos ei se siellä jo ollut? Pysähdyt nyt aivan liikaa tuohon pettämisasiaan ja miehen siihen suhtautumiseen. Yritä tosiaankin jäsentää suhdettanne, niin kuin "tuli" sanoi ja ajattele kokonaisuutta. Lopeta itsesyytökset ja hyväksy tapahtunut, mutta älä hyväksy miehen tapaa kohdella sinua ja ajattele niin, että eipä hän käyttäydy nyt oikein.

Voimia, paistaa se päivä vielä risukasaankin:)
 
"Miksi", ymmärrän täysin miestäsi ja sitä, että hän on loukkaantunut. Et ilmeisesti käsitä kuinka paljon pettäminen loukkaa toista. Varsinkin silloin, kun toinen rakastaa. Uskon, että miehesi on rakastanut sinua paljon ja siksi pettäminen loukkasi häntä. Mikäli hän ei olisi koskaan välittänyt sinusta, ei varmaan olisi myöskään välittänyt siitä mitä teit. Minut petettiin enkä millään pääse eroon siitä. Miehellä on uusi ja on nyt ilmeisesti onnellinen. Minä rakastin häntä ja sain itselleni siitä pahan mielen ja murheet. Enkä millään pääse eroon siitä mitä hän teki. Kun rakastaa toista sydämensä pohjasta, ei ero ole helppo eikä unohtaminen tapahdu hetkessä. Se, että rakas ihminen josta on välittänyt enemmän kuin kukaan voi koskaan ymmärtää ja johon on luottanut, menee ja pettää, se sattuu ja se sattuu syvälle. Mietin sitä kun exäni petti ja jätti minut, joka päivä. Yhtenä päivänä saattaa olo tuntua paremmalta, seuraavana se on tuplahuono. Murehdin, mietin, itken, murehdin, mietin, itken jne,vaikka tiedän että minä en ole se joka petti. Ehkä sinun miehesi voi joskus antaa anteeksi, mutta voiko unohtaa koskaan.
 
Pettynyt:

Jokainen tapaus on omanlaisensa: ei niitä voi vertailla. Sinun miehesi petti ja jätti. Kaipaatko todellakin jotakin sellaiselta ihmiseltä?
"Hän on ilmeisesti onnellinen". Voihan varaskin olla onnellinen. Jätä hänet omaan arvoonsa. Maailma on siitä ihmeellinen, että se kyllä opettaa, niin se tekee ex- miehellesikin.
 
Totta kai jokainen tapaus ja jokainen ihminen on erilainen,tiedän kyllä sen. Mutta yllättävän usein, monista tapauksista löytyy kuitenkin yhtenäisiä piirteitä. Kyllä minä kaipaan edelleen häneltä sitä, että puhuisimme asiat selviksi. Että, hän olisi rehellinen ja sanoisi minulle, miksi petti miksi ei vain jättänyt. Hän kun tiesi minun mielipiteeni ja sen, että arvostan rehellisyyttä ja vihaan kieroja, epärehellisiä ihmisiä ja pettäjiä. Meillä jäi monia asioita puhumatta, minua ne vaivaavat nyt ja tulevat vaivaamaan niin kauan aikaa kun elän, mikäli hän ei suostu selvittämään niitä. En ole sellainen ihminen, etteikö hän olisi voinut sanoa minulle ihan rehellisesti, että ei halua enää olla kanssani. En olisi suuttunut, enkä olisi jäänyt roikkumaan häneen kiinni. Mutta nyt se, että hän jätti kaikki auki vaivaa minua. Minulla on kotonani edelleen hänelle kuuluvia tavaroita, mitä hän on joskus tuonut. Laitoin viestiä, että haetko vai mitä niille teen, ei vaivautunut edes vastaamaan. Toivottavasti hän on nyt onnellinen ja saa elämässä sitä mitä haluaa. Ja toivottavasti on löytänyt rinnalleen samanlaisen ihmisen kuin on itse, uskon että siinä on sitten kunnon opetus hänelle.
 
Meillä taas oli riitaa kovasti. Minä en jaksanut miehen jatkuvaa vetäytymistä vastuusta (koti, lapset) ja pakenemista työhön. Uhkailin kaikella mitä keksin jopa erolla. Lopulta mies sitten petti. hän aloitti salaa suhteen, riidan aikana sitten itse paljasti sen ja uhosi sillä.
Minusta se oli järkyttävää. Hän olisi jättänyt lapset ja kaiken ja odotti vain että heittäisin hänet pihalle ja järjestelisin omaisuusasiat ja muut. En tehnyt sitä. Ei hän sitten lähtenytkään, mutta piti vielä pitkään "platonista" yhteyttä ystävättäreensä.
Olen monta kertaa miettinyt lähtöä. Nyt on aikaa kulunut ja lapset aikuisia. Mies on aloittanut taas saman pelin. Töitä töitä töitä ja mökötystä. Alan olla todella kyllästynyt. en viitsisi enää mennä töistä kotiin kun siellä ei ole kuin tyhjät seinät tai mököttävä itseensä ja työhuoliinsa vaipunut mies.
Ilo on kadonnut elämästäni, seksikin on hiipunut.
Ei uskottomuus auta mitään, ei myöskään anteeksi anto. ihmiset eivät muutu. Miehen mielestä minä olin syyllinen kaikkeen.Pitäisikö vain aloittaa iso eroprosessi (jossa mies taatusti tekisi kiusaa niin paljon kuin ehtisi) ja elää loppuelämä yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
Meillä taas oli riitaa kovasti. Minä en jaksanut miehen jatkuvaa vetäytymistä vastuusta (koti, lapset) ja pakenemista työhön. Uhkailin kaikella mitä keksin jopa erolla. Lopulta mies sitten petti. hän aloitti salaa suhteen, riidan aikana sitten itse paljasti sen ja uhosi sillä.
Minusta se oli järkyttävää. Hän olisi jättänyt lapset ja kaiken ja odotti vain että heittäisin hänet pihalle ja järjestelisin omaisuusasiat ja muut. En tehnyt sitä. Ei hän sitten lähtenytkään, mutta piti vielä pitkään "platonista" yhteyttä ystävättäreensä.
Olen monta kertaa miettinyt lähtöä. Nyt on aikaa kulunut ja lapset aikuisia. Mies on aloittanut taas saman pelin. Töitä töitä töitä ja mökötystä. Alan olla todella kyllästynyt. en viitsisi enää mennä töistä kotiin kun siellä ei ole kuin tyhjät seinät tai mököttävä itseensä ja työhuoliinsa vaipunut mies.
Ilo on kadonnut elämästäni, seksikin on hiipunut.
Ei uskottomuus auta mitään, ei myöskään anteeksi anto. ihmiset eivät muutu. Miehen mielestä minä olin syyllinen kaikkeen.Pitäisikö vain aloittaa iso eroprosessi (jossa mies taatusti tekisi kiusaa niin paljon kuin ehtisi) ja elää loppuelämä yksin?
Click to expand...

Vähän samantyylistä meilläkin paitsi että vaimo käyttäytyy noin. Ei ole mitään pettämistä kysymyksessä mutta muuten niin väsynyt koko tilanteeseen. Samoin koko ilo elämästä mennyt kaivoon ja sen mukaan seksikin on hiipunut. Vaimo väittää olevan niin väsynyt ja ei jaksaa, eikä seksikään kiinnostaa häntä yhtään.. Jos yritän saada keskustelu aikaan niin se loppuu melkein aina että riidellään ja vaimo syyttää minut kaikesta että minä olen syyllinen kaikkeen. Pitäisikö jatkaa ja yrittää sinnikkäästi? Mene ja tiedä mitä tässä pitäisi tehdä….
 
Me melkein päästiin yli, pari vuotta jo pitkästä sivusuhteesta. En koskaan oikein alkanut enää luottamaan uudestaan. No, muutama viikko sitten hän päätti taas lähteä leikkimään toisen miehen kanssa, jäi kyllä sattumalta (ja siksi että kun en oikein luottanut niin en uskonut mitä hän sanoi ja sain kiinni muualta) kiinni heti. Tästä ei nyt oikein enää pääse yli mitenkään kun kyseessä on elämäntapa ja luonteenpiirre. Lienen ääliö kun yritin yli siitä edellisestä, tämä nainen tulee aina pettämään.

Molemmilla kerroilla nuo toiset miehet ovat olleet ukkomiehiä (tää uusi saa nyt minun puolestani jatkua ja kukoistaa vaikka vuosia, ei kuule minulle enää..). Toisena naisena oleminen taitaa olla ainoa mihin exäni pystyy. Kuitenkin hän halusi pitää minustakin kiinni ja "sitoutua" kun rakastaa niin paljon ;-)

Eli nyt lähden tästä itseäni etsimään kun monta vuotta tuli hukattua tuollaisen kahjon ämmän kanssa. Olen pettynyt ja surullinen, samalla helpottunut ja välillä infernaalisen vihainen tavasta jolla joku päätti leikkiä elämälläni. Naiset on tuollaisia, ehkei ihan kaikki...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
Ei uskottomuus auta mitään, ei myöskään anteeksi anto. ihmiset eivät muutu. Miehen mielestä minä olin syyllinen kaikkeen.Pitäisikö vain aloittaa iso eroprosessi (jossa mies taatusti tekisi kiusaa niin paljon kuin ehtisi) ja elää loppuelämä yksin?
Click to expand...

Tuo on sinun elämäsi ja voisi tehdä hyvää hankkia siihen jotain vipinää. Jos miehellä on mielestään siihen oikeus, ei mikään sido sinuakaan. Eikä sitä nyt voi pettämiseksi kutsua tuossa tilanteessa, sinä olet vapaa elämään omaa elämääsi. Ainakin sitten tiedän mitä ajattelet, turha uhriutua tilanteeseen joka loppuu tavalla tai toisella kuitenkin. Eroprosessiin lähteminen on raskasta, mutta voithan alkaa elämään omaa elämääsi niin se ei mene hukkaan.

Onko sillä väliä mikä on kenenkin syytä (pettäminen on aina pettäjän valinta, sitten kuulee sitä vinkumista siitä että kun ei luoteta, miksi ihmeessä pitäisi kun toinen ei kerran ole sen arvoinen). Muista elää...


 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa