Voiko parisuhteessa olla yksin onnellinen?

Tästä syntyi kaverin kanssa kiivas väittely. Hän siis oli sitä mieltä, että kyllä voi ja minä että ei voi. Hänen mies on pitkään ollut, oikeesti, masentunut ja stressaantunut ja vaikka mitä. Mä sitten kaverille sanoin, koska on aina niin iloinen ja reipas, että ei tarvi esittää vaan voi näyttää myös omaa pahaa oloa. Niin hän sanoi ettei sellaista ole! Siis, että kaikesta huolimatta hän on ihan aidosti onnellinen tässä elämäntilanteessa

Tämä siis johti siihen, että kaverin mielestä olen liian miehessäni kiinni koska miehen paha olo vaikuttaa myös mun oloon. Jos mieheni on surullinen, stressaantunut, väsynyt, pahalla tuulella, niin kyllä se vaikuttaa munkin oloon! En osaa olla onnellinen ja tyytyväinen jos näen, että toisella on paha olla Tottakai, yritän olla positiivinen ja reipas ja näyttää iloista naamaa, mutta en siis oikeesti ole onnellinen. Hmm, ehkä vähän vaikeaa selittää :/

Ymmärsittekö kuitenkin mitä tarkoitan? :ashamed:

 

No ei todellakaan voi olla yksin onnellinen, eihän siinä suhteessakaan yksin olla Jos äljäkkeellä on paha olla tms, niin ei mua naurata kun mietin lähinnä miten saan sen piristymään. Eli mä en nyt kyllä kans ymmärrä tota :/

 

ymmärsin joo. oon sun kaa samoilla linjoilla mutta sitten taas onhan noita joilla empatiakyky niin nollassa ettei toisten paha olo vaikuta. semmosen fiiliksen saan usein kun mietin omaa parisuhdettani. :|

 

ymmärsin joo. oon sun kaa samoilla linjoilla mutta sitten taas onhan noita joilla empatiakyky niin nollassa ettei toisten paha olo vaikuta. semmosen fiiliksen saan usein kun mietin omaa parisuhdettani. :|

:hug: Just sama tuli mullekin mieleen, että puuttuu empatiakyky. Ei kai sitä voi aidosti olla onnellinen jos ihminen josta välittää ja rakastaa, voi huonosti? Jotenkin toivon, että kaveri vaan huijaa muita tai itseään tai jotain, siis niin että onkin oikeesti kanssa surullinen, koska jollain tavalla se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun tuo, että olisi vaan niin kylmä ihminen :ashamed:

 

ymmärsin joo. oon sun kaa samoilla linjoilla mutta sitten taas onhan noita joilla empatiakyky niin nollassa ettei toisten paha olo vaikuta. semmosen fiiliksen saan usein kun mietin omaa parisuhdettani. :|

:hug: Just sama tuli mullekin mieleen, että puuttuu empatiakyky. Ei kai sitä voi aidosti olla onnellinen jos ihminen josta välittää ja rakastaa, voi huonosti? Jotenkin toivon, että kaveri vaan huijaa muita tai itseään tai jotain, siis niin että onkin oikeesti kanssa surullinen, koska jollain tavalla se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun tuo, että olisi vaan niin kylmä ihminen :ashamed:

jos se on semmosta että kun pyyhkii ongelmat maton alle niitä ei oo. kieltäminen on tapa suojaa ittensä. ehkä.

 

Mut pitääkö sitten olla itsekin masentunut jos toinen on ollut pitkään. Ei kai siinä ole muita vaihtoehtoja kun yrittää elää niin hyvin siinä tilanteessa kun vaan pystyy. Kyllä mäkin kotona tunnen p.askaa oloo jos miehellä asiat huonosti mutta ei se silti tarkota etten vois olla muuten onnellinen. Ja jos mua masentaa niin en vaadi ettei mies saa olla silti onnellinen ja iloinen. Aika mustavalkosta ajattelua täällä TAAS.

 

ymmärsin joo. oon sun kaa samoilla linjoilla mutta sitten taas onhan noita joilla empatiakyky niin nollassa ettei toisten paha olo vaikuta. semmosen fiiliksen saan usein kun mietin omaa parisuhdettani. :|

:hug: Just sama tuli mullekin mieleen, että puuttuu empatiakyky. Ei kai sitä voi aidosti olla onnellinen jos ihminen josta välittää ja rakastaa, voi huonosti? Jotenkin toivon, että kaveri vaan huijaa muita tai itseään tai jotain, siis niin että onkin oikeesti kanssa surullinen, koska jollain tavalla se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun tuo, että olisi vaan niin kylmä ihminen :ashamed:

jos se on semmosta että kun pyyhkii ongelmat maton alle niitä ei oo. kieltäminen on tapa suojaa ittensä. ehkä.

Toivottavasti se ei vaan joskus sitten väsy tai pimahda loppullisesti :/ Mutta kiva tietää, että on muitakin samoilla linjoilla enkä ihan yksin tämän ajatuksen kanssa. Jotenkin aloin epäillä jos mä olenkin sitten se outo

 

Tommonen masennus on varmaan pitkäaikainen juttu. Ei kai sitä helpota jos molemmat vajoo alas. Mun mielestä se että ihminen pystyy nauttimaan elämästä, auttaa sitä suhdetta jatkumaan. Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Parisuhteessa lastenkin takia toisen pitää jaksaa vaikka toinen on sairas. Pitää nauttia siitä mitä on vaikka se ei olisi sitten sitä mitä haluaa. Tajuaakohan kukaan mitä yritän sanoa. Hyvä että osaa olla onnellinen vaikka toinen sairastaa kun ei itse pysty parantamaan.