Toggle sidebar

voiko masentunut muuttaa vain asennettaan ollakseen iloinen ja hyväntuulinen? masennus vai asennevamma...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ahdistus

Vieras
Olen ollut jo pitkään ailahtelevainen. Päivä voi alkaa hienosti, mutta ei tarvi olla isokaan juttu kun hermoan ja ahdistun. stressin sietokyky on olematon. negatiivisia yllätyksiä en kestä, voivat aiheuttaa suurta ahdistusta/ puran kiukun äänekkäästi miehelle huutamalla. suuret omantunnon tuskat heti sen jälkeen, mikä vain lisää ahdistusta. lannistun helposti,että jään töistäkin kotiin. mikään ei sillä hetkellä tunnu miltään. olen huomannut kun iloisiakin asioita tapahtuu niin minussa ei nykyään herätä iloa kun aiemmin. olen turta.

tuntuu että menen olen joko tooodella hyvällä tuulella tai ihan pohjalla. riidan aikana tulee usein itsetuhoisia ajatuksia ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. pinna usein kireällä, en osaa järkeillä asioita vaan räjähdän pienistä. asiat huolettavat paljon. mies on mahtava, lapset on mahtavia. mun pää tekee mulle kepposia, mikä hankaloittaa perhe elämäämme suuresti. muita ongelmia ei ole.

mies väittää kiven kovaan että en todellakaan täytä masentuneen tunnus merkkejä kun kykenen työhön ja olen myös iloinen. asenteessa on vaan parantamisen varaa. itsestä kun tuntuu etten enää hallitse tätä, olen ihan vuoristorataa koko nainen. en syö hormoniehkäisyä, kun se vielä lisäsi tätä.
voiko masentunut olla ajoittain iloinen ?

anteeksi vuodatus, tämä kyllä hieman helpotti :)
 
Mun mielestä tuo ei kyllä ole masennusta...

Mulla samankaltaista, diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriöksi (tai jotain sinnepäin..). Mutta oon alkanut sitäkin epäilemään...

Tai voihan olla että sitäkin on ollut, mutta tää ailahtelevaisuus vaan on jotenkin mun luonteessa.. Sellainen joku dramaqueen-geeni?

Mulla on tosin taustalla tosi ahdistava lähisuku ja lapsena kohdeltiin suht tylysti ym. Sen jälkeen kun laitoin välit poikki kaikkiin, olen alkanut jotenkin tasoittumaan tämän luonteeni kanssa.
 
mulle lääkäri sanoi että masennukseen kuuluu tuo ailahtelevuus, että on välillä hyviäkin päiviä. Ei varmaan tosin sit enää kovin usein jos on vakavasta masennuksest kyse. Kävisin sinuna lääkärissä. Jos tuo olis vaan asenteesta kiinni, ei se herättäisi sinussa itsessäsi huolta vaan pystyisit korjaamaan asian.
 
Ei ainoa mielialahäiriö ole masentuneisuus. Niitä on vino pino erilaisia. Voi olla, ettei diagnoosisi ole masennuns, mutta se ei tarkoita, ettetkö tarvitsisi hoitoa. Masennnustakin on montaa erilaista, ei se ilmene kaikilla samoin. Tosin, voi olla, että kyse onkin vain asenteesta, mutta senhän voi sinulle kertoa lääkäri. Kaikelle ei ole diagnoosia, vaikka tämä aikamme näyttää sitä vaativan. Itse-diagnoosit ovat kuitenkin vain haitaksi ja spekulointi mielentervesyasioista turhaa. Tietynlaiset tunne-elämän ailahtelut ja olot kuuluvat normaaliin elämään, on hyviä hetkiä ja heikkoja hetkiä, mutta jos on kyse jostain muusta, tarvitset asianmukaista hoitoa. Ota yhteyttä neuvolaan/ lääkäriin.
 
No, samanmoisella touhulla sain just diagnoosin vaikea masennus...
Mulla ei ole toimintakyky kadonnut, pystyn nauramaan jne. Mutta sitten on myös erittäin synkkä toinen puoli...
 
No mulla sanottiin ihan aluksi psykologisissa testeissä, että jos mistään ei kykene iloitsemaan, mikään ei tuota mielihyvää, eikä suoriudu arjen askareista vaan ne tuntuu ylivoimaisilta (niihin kuuluu myös työ), se on masennusta. Mulla diagnosoitiin masennuspainotteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sillä hetkellä oli masennusjakso, se oli tollaista, mutta oli myös maniavaiheita, eli ei ollut pelkkä masennus.

Negatiivinen elämän asenne ja kaimesta valittaminen ei ole masennusta. Jos huomaa omaavansa sellaisen, siitä voi pyrkiä eroon. Masennus taas on sairaus mihin tarvitsee ammattiapua.
 
tein netistä äsken huvikseen beckin masennustestin, tulos 32....yli 30 muka vaikea masennus. kai sen saa päivä toisensa jälkeen uskoteltua itselleen että huomenna on parempi päivä, eikä sitten hae apua...tosi suurelta kynnykseltä tuntuis lähteä lekuriin tästä kertomaan. omalääkärilläkin olen viime aikoina juossut vaikka minkä vaivan takia että tuntuu että se jo tuntee mut liian hyvin. harmi kun ei ole rahaa yksityiseen...
 
Kyllä tuo voi masennustakin olla. Asennevamma tuskin. Kipaisepas lääkäriin, saat apua jota tarvitset. Minulla hiukan samanlaista ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. En oikein ymmärrä miksi miehesi sanoo kaiken johtuvan asenteesta. Onko hänellä jotenkin kumma suhtautuminen mielenterveyden ongelmiin?
 
kai mua itseänikin pelottaa että mitä mulla todetaan, toisaalta hyvä jos tälle mielen vuoristoradalle löytyy selitys. elämä ei todellakaan ole näin elämisen arvoista. todella surullista että puitteet onnellisuudelle on muuten kunnossa, oma pää vaan ei nyt voi hyvin. mietin vain että miten kerron sille ajanvaraus hoitajalle mun syyn mennä lääkäriin? sanonko vaan että epäilen olevani masentunut, tarvitsen lääkärin arvion...vai miten?
 
No ei voi. Se oliskin helppoa kun asennetta vaihtamalla kaikki olis vaaleenpunasta ja linnut laulais.

Tottakai masentuneilläkin voi olla ilosia päiviä, ainakin sillon kun lääkitys on kohdillaan, ja on niin kuin sillä "normaalitasolla" niin kuin "muutkin ihmiset".
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minulla pisti silmään tuo: "omalääkärilläkin olen viime aikoina juossut vaikka minkä vaivan takia".

Itse pääsin aikoinaan hoitoon masennuksen takia siten, että olin ollut useaan otteeseen hakemassa lyhyitä sairaslomia monien erilaisten syitten takia, ja sitten eräällä kerralla terveydenhoitaja kysyikin minulta että voisiko tässä olla jotain muuta taustalla. Ja minä romahdin ja aloin itkemään enkä pystynyt lopettamaan.

Itse olen ollut aina sellainen, että pystyn usein skarppaamaan ja vaikuttamaan suht iloiseslta välillä, ja ihmisten on ollut vaikea uskoa että voisin olla masentunut.

Diagnooseja minulla on vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja vaikea unihäiriö. Eli jotain oli sitten kuitenkin vialla muutakin kuin asenteessa...

Suosittelisin sinulle lääkärikäyntiä. Suosittelen myös, että mietit etukäteen mistä haluat puhua, kirjoitat ne ylös ja otat lapun mukaan. Yllättävän helposti käy niin, että paikan päällä ei muista kaikkia asioita, tai ei jostain syystä muka kehtaa ottaa niitä puheeksi.

Tsemppiä sinulle näin masentavan aurinkoisena kevätpäivänä ;)
 
mitäs ne lääkärit sillä eka käynnillä sitten "tekee"? antaavatko jotain mömmöjä jo mukaan vai varataanko aikaa eteenpäin? miten pitkään joutuu odottelee että saa apua?
 
No se vaihtelee paljon, riippuen paikkakunnasta ja siitä, mihin menet, ja lääkäristä. Itselläni tosiaan terveydenhoitaja lähetti mielenterveystoimistoon, jonne sai ajan kahden viikon päähän. Siellä menin ensin sairaanhoitajalle, ja sitten pääsin siitä kolmen viikon päästä lääkärille. Lääkäri kirjoitti mielialalääkereseptin. Myöhemmin pääsin terapiaan, mutta se oli kyllä aika hankalaa.

Nämä asiat monesti etenevät aivan liian hitaasti, pitää yrittää jaksaa sitä apua hakea, vaikka iskisi turhautuminen ja ajatus, että ei tämä tästä etene. Tai vaikka välillä tuntuisi että ehkä tämä tästä. Siksi suosittelinkin sitä että miettii asiat etukäteen, ettei sitten ainakaan käy niin, että kun pääsee lääkäriin niin on ns parempi päivä, ja vähättelee omia ongelmiaan.

Avun hakeminen ei ole häpeä! Eihän kukaan sano jos on joku fyysinen sairaus, että tsemppaa nyt vähän niin kyllä se reumakin siitä.
 
saattaa siis aika hitaasti edetä homma....mietin vaan että soittaisinko suoraan jonnekin mielenterveystoimistoon, kun meinaa omalääkäri olla vähän sellanen en tiedä-tyyppi..ja välinpitämättömän oloinen.
 
Jos sinne pääsee ilman lähetettä yleisterveydenhuollon puolelta, niin minusta kannattaa soittaa suoraan. Nihkeä yleislääkäri ei oo luultavasti kauhean hyödyllinen tällaisessa tapauksessa, itselläni ainakin tulee sellaisen kanssa asioidessa vaan morkkis et täällä mä kulutan terveydenhuoltojärjestelmän rajallisia resursseja... Jännä miten se masentunut mieli kääntää asiat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahdistus:
mitäs ne lääkärit sillä eka käynnillä sitten "tekee"? antaavatko jotain mömmöjä jo mukaan vai varataanko aikaa eteenpäin? miten pitkään joutuu odottelee että saa apua?
Click to expand...

Mä sain lähetteen Jorvin psykiatriselle osastolle. Siellä kävin juttelemassa kahden tädin kanssa. Lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Olen käynyt polilla terapiassa ja polin erikoislääkäri vaihtoi napit toiseen merkkiin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa