Voiko lastensuojelu pakottaa vanhemman psykiatriseen arvioon?

Kyseessä tilanne, jossa vanhempi on herkkäsuisena ihmisenä muutaman kerran rähjännyt sosiaalitoimen / lastensuojelun kanssa. Ei mitään isompaa kuitenkaan, mutta kiroillut ja näyttänyt, ettei hyväksy kaikkea, vaan sanonut oman mielipiteensä, jota sos.toimi ei taas näytä hyväksyvän. Nyt lastensuojelusta tuli kirje, jossa lukee "harkitaan psykiatrisen arvion pyytämistä vanhemmasta". Onko tuollaiseen pakko suostua? Vanhempi kuitenkin ns. normaali ihminen, ei mielenterveysongelmia tms. vaan muuten luonteelta kiivas ja herkkäsuinen. Enempää en ala tilannetta avata, vaan toivon selkeää ja totuudenmukaista vastausta kysymykseen.

 

Jotain muutakin ongelmaa ilmeisesti on taustalla, eihän normaalisti ihmiset edes joudu tekemisiin sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa. Lastensuojelusta tarjotaan ensin avohuollon tukitoimia ja vanhempien tulisi olla yhteistyökykyisiä, sillä eihän sitä muuten saada avohuollon toimilla lasten tilannetta parannettua.

Jos kieltäytyy yhteistyöstä ja/tai selvityksistä, voi siitä olla seurauksena lasten huostaanotto. Ei varsinaisesti voida siis pakottaa vanhempaa psykiatriseen arvioon, mutta jos ei suostu, niin voipi olla että lapsensa menettää.

 

Ei ole mitään asianmukaista kiroilla ja korottaa ääntään työntekijöille. Se ei ole mitään "kiivasta luonnetta" vaan itsehillinnän puutetta, impulsiivisuutta, aggressiivisuutta, väkivaltaista uhkaavaa käytöstä,
Jonka takana usein on joku sairaus, mutta kun poskea on aina taputeltu, että ihan on sukuunsa tullut. Jatkossa tapaamiset kohta hoidetaan poliisin valvonnassa uhkaavan käytöksesi vuoksi.

Mut jos tiimiin kuuluu psykiatri, nii eihän se ole kuin puhelinsoitto nii aika on varattuna.

 

Jotain muutakin ongelmaa ilmeisesti on taustalla, eihän normaalisti ihmiset edes joudu tekemisiin sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa. Lastensuojelusta tarjotaan ensin avohuollon tukitoimia ja vanhempien tulisi olla yhteistyökykyisiä, sillä eihän sitä muuten saada avohuollon toimilla lasten tilannetta parannettua.

Jos kieltäytyy yhteistyöstä ja/tai selvityksistä, voi siitä olla seurauksena lasten huostaanotto. Ei varsinaisesti voida siis pakottaa vanhempaa psykiatriseen arvioon, mutta jos ei suostu, niin voipi olla että lapsensa menettää.

Kyllä normaalit ihmiset voi olla tekemisissä lastensuojelun ja sosiaalitoimen kanssa. Tässäkin tapauksessa rahallisten syiden takia. Päivähoitomaksut saa kumottua lastensuojelun avulla.

Aika vakavat syyt tietääkseni pitää olla, että huostaanotto toteutuisi. Ei kai siihen pelkkä kieltäytyminen psyk. arviosta ja yhteistyöhaluttomuus riitä. Ei se kieltäytyminen tarkoita sitä, että olisit kykenemätön hoitamaan lastasi.

 

Lasulla on sen tyyppisen sanktiot käytössään, että se voi pakottaa vanhemman periaatteessa ihan mihin vaan. Lapsiperheillä ei ole Suomessa oikein minkään sortin oikeusturvaa.

 

Lapset sijoitetaan jos vanhempi ei suostu arvioon.

 

Ne rahalliset syyt on voinut olla alkuperäinen syy miksi ehkä itse olette hakeutuneet sinne, mutta ovat huomanneet samalla muutakin.
Kyllä jos sinusta psyk arvioo pyydetään, niin mietitään jo että olet vaaraksi - kenelle kaikille? Aikuisille ainakin, sen olet jo osoittanut, itsellesi ja lapsille?-sen ne ehkä haluais tietää.
Jos sun käytöksen takana on joku sairaus, nii toimet voi olla vähän eri kuin silloin jos täysin ykspuolisesti kieltäydyt ja käyttäydyt aggressiivisesti.

 

Vaikka päivähoitomaksut nyt olis alkuperäinen syy asiakkuuteen, nii heillä on nyt muut huolet teidän suhteen kuin se että saatko maksut maksettua.
Rattaat on nyt niin sanotusti lähteny pyörimään, ja sinä omalla käytökselläsi vain kiihdytät tahtia

 

Kyllä normaalit ihmiset voi olla tekemisissä lastensuojelun ja sosiaalitoimen kanssa. Tässäkin tapauksessa rahallisten syiden takia. Päivähoitomaksut saa kumottua lastensuojelun avulla.

No hei, ei lastensuojelu kustanna päivähoitoa ihan kelle tahansa tavisperheelle, vaan joku syyhän sille on että päivähoitoa tarjotaan lastensuojelun tukitoimena.

Yhdyn myös siihen, että kiroilu ja riehuminen ei ole normaalia käytöstä.

 

Aika vakavat syyt tietääkseni pitää olla, että huostaanotto toteutuisi. Ei kai siihen pelkkä kieltäytyminen psyk. arviosta ja yhteistyöhaluttomuus riitä. Ei se kieltäytyminen tarkoita sitä, että olisit kykenemätön hoitamaan lastasi.

Psyykkisesti epävakaat vanhemmat ovat erittäin painava syy huostaanottoon.

 

Kyllä normaalit ihmiset voi olla tekemisissä lastensuojelun ja sosiaalitoimen kanssa. Tässäkin tapauksessa rahallisten syiden takia. Päivähoitomaksut saa kumottua lastensuojelun avulla.

Mien ihmeessä tämän asian hoitaminen voi johtaa huutamiseen ja räyhäämiseen?

 

[QUOTE="mitä ihmettä";30446251]Mien ihmeessä tämän asian hoitaminen voi johtaa huutamiseen ja räyhäämiseen?[/QUOTE]

Niinpä....

 

Kyllähän ne vittuillessaan voi pelotella ja pakottaa ihmisiä mihin vain. Kannattaa yrittää kuitenkin säilyttää edes jonkinlainen asiallisuus mutta antaa palaa vaan asiallisesti ja tiukkaa tekstiä ja pistää luu kurkkuun ylimielisille ämmille ja ukoille. Se toimii Ja yleensäkin toimiii se että pelaa samoilla korteilla kuin ne, eli jos alkavat uhkailemaan, uhkaa takaisin ja taistelee ovelasti vastaan niin että nille ei jää epäselväksi se että asiakas ei ole a) tyhmä b) heikko c) höynäytettävissä.

 

Jos sellaista arviointia pyydetään siihen on syytä suostua eikä sitä turhaan pyydetä, onegelmia on paljon jo siinä vaiheessa kun aletaan tuollaista arvioo pyytämään.

 

[QUOTE="akka";30447589]Jos sellaista arviointia pyydetään siihen on syytä suostua eikä sitä turhaan pyydetä, onegelmia on paljon jo siinä vaiheessa kun aletaan tuollaista arvioo pyytämään.[/QUOTE]

Höpönlöpön taas. Eipä siinä tarvita kummoisia syitä että ne voi keksiä mitä vain. Niillähän on oikeus lukea vanhempia tai ihmisiä kuin ihmisiä kuin piru raamattua jos haluavat. Joillakin tuntuu tuo todellisuudentaju kadonneen täysin mitä on normaalius ja mitä ei. Ja sitten näiden ämmien omat kakarat saattaakin olla niitä luokan ärsyttävimpiä oppilaita joilla on joku kumman tarve nimitellä ja haukkua muita lapsia. Ja itse ovat niitä kasvattamisen "ammattilaisia", muka Sivusta vaan tuonkin saanut nähdä...

 

Jos kaikki on ok ja kyse vain jostain normaalista kiivastumisesta niin miksi vanhempi ei suostuisi arviointiin? Eikö se olisi helpoin ja yksinkertaisin tapa osoittaa että ongelmaa ei ole ja on vain "kiivas luonteeltaan"?

Ja noin yleensä ottaen, ne ihmiset tekevät työtään, se että kiroilet ja huudat heille on todella epäasiallista ja antaa ehdottoman huonon kuvan.

 

No mistä ne voi tietää, ettei vanhepi menetä samalla tavoin malttiaan lapsen kanssa? Normaalisti ihminen on melko vieraskoree otus, eli käyttäytyy virastossa paremmin kun kotona. Jos virastossa menettää malttinsa ja huutaa ja kiroilee, on syytä epäillä, että kotona käy käsiksi.
Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla asioita hoitaessaan, kyllä silloin on syytä jo itse hakea apua.

 

Kotona huutelu voi olla temperamenttia, mutta virastoissa, kaupoissa ja kouluissa meluaminen ja haistattelu on oire jostakin.

 

No mistä ne voi tietää, ettei vanhepi menetä samalla tavoin malttiaan lapsen kanssa? Normaalisti ihminen on melko vieraskoree otus, eli käyttäytyy virastossa paremmin kun kotona. Jos virastossa menettää malttinsa ja huutaa ja kiroilee, on syytä epäillä, että kotona käy käsiksi.
Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla asioita hoitaessaan, kyllä silloin on syytä jo itse hakea apua.

Tää on just tätä, sun pitäs ruveta sossuks kun oot niin hyvä ihmistuntija ja epäilijä. Olisit hyvää ainesta sinne muitten kaltaistesi sekaan

Ai että aikuisten "kuspäiden" edessä maltin menettäminen ja kiroileminen (hui!) kertoo sitä että vanhempi käy lapsiinsa käsiksi?! Ei hyvää päivää mitä tyyppejä tää maa päällään kantaa

Jokaisen lasussa töissä olevan pitäisi olla hiukan paremmin perehtynyt ihmisten psykologiaan ja käyttäytymiseen. Silloin voisi välttyä kaikelta tuholta mitä lastensuojelu aiheuttaa.

 

Kun keskustelet kusipään kanssa, kannattaa pitää varansa, ettei hän tee samoin...
Se että joku on mulkku ei tee normaaliksi sitä että minä toimin väärin.
Itse olen hakenut apua nimenomaan tuommoiseen "tempperamenttiin" siinä kun ei minusta ollut mitään normaalia ja se vaikeutti asioiden hoitoa. Ahdistuksesta ja stressistä se kertoi, ei suinkaan ollut mitään "luonnetta".
Jos olisit lukenut psykologiaa, tietäisit että yleensä ihminen pyrkii olemaan "ninkuin kuuluu" julkisissa tilanteiisa, jos hänen tunne-elämänsä on kutakuinkin terve.

 

Kyllähän ne vittuillessaan voi pelotella ja pakottaa ihmisiä mihin vain. Kannattaa yrittää kuitenkin säilyttää edes jonkinlainen asiallisuus mutta antaa palaa vaan asiallisesti ja tiukkaa tekstiä ja pistää luu kurkkuun ylimielisille ämmille ja ukoille. Se toimii Ja yleensäkin toimiii se että pelaa samoilla korteilla kuin ne, eli jos alkavat uhkailemaan, uhkaa takaisin ja taistelee ovelasti vastaan niin että nille ei jää epäselväksi se että asiakas ei ole a) tyhmä b) heikko c) höynäytettävissä.

Hetkeäkään en usko, että lastensuojeluviranomaisten yleinen motiivi olisi "vittuilu". Kyllä he ovat lapsen etua ajamassa, joten hyvien vanhempien ja lasu-virkailijoiden motiivit ovat yhteneviä.

Virhearvioita voi tietysti sattua, mutta niiden selvittämisessä ei tarvitse uhkailla eikä raivota. Asiallinen käytös ja yhteistyö ovat varmasti parhaat konstit.

Aloituksessakin on siis kyse siitä, että aloittajan mielestä virkailijat epäilevät turhaan vanhemman mielenterveyden tilaa. No sehän selkenee sitten siinä psykiatrisessa arviossa, miksi sitä pitäisi vastustaa? Jos asia on niin kuin vanhempi uskoo, psykiatrisen arvion avulla virkailijoiden epäilykset poistuu. Ja jos taas mielenterveydessä paljastuu ongelmia, voidaan perhettä tukea ne huomioiden. Joka taas on lapsen etu ja eikös siten myös vanhemman intressi?

Ja aivan tavalliset perheet eivät kyllä ole tekemisissä lastensuojelun kanssa. Vai mistä muka ne virkailijat keksisivät ottaa jonkun hampaisiinsa, jos mitään ongelmia ei ole? Täysin perättömiä lasu-ilmoituksia ei juuri tehdä ja jos joskus tehdäänkin, ne on äkkiä selvitetty eikä mitään vakiasiakkuutta muodostu, jos joku on vaan kiusanpäiten vaikka kostomielessä ilmoituksen tehnyt.

 

Joskus pieni provosointi on jopa psykologien ja psykiatrien keino tuoda esiin todellisuutta pinnan alta. Kun ihminen reagoi ylenmaaraisella ahdistuksella, pelolla ja aggressiivisuudella epamukavuuteen, niin se kertoo paljon, mutta saattaa myos johtaa tahattomasti harhaan. Kaikkien avioerojen ja lastensuojeluasioiden kultainen saanto onkin, etta muistaa sailyttaa maltin joka tilanteessa. Joskus taytyy vaan purra hampaat yhteen.

 

No mistä ne voi tietää, ettei vanhepi menetä samalla tavoin malttiaan lapsen kanssa? Normaalisti ihminen on melko vieraskoree otus, eli käyttäytyy virastossa paremmin kun kotona. Jos virastossa menettää malttinsa ja huutaa ja kiroilee, on syytä epäillä, että kotona käy käsiksi.
Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla asioita hoitaessaan, kyllä silloin on syytä jo itse hakea apua.

Se on aika normaalia että joillekii hemmetin sossuakoille menettää hermonsa. Ja se, että menee niille hermot, ei ole sama asia, että kävis lapseen käsiks, älyhoi! Sulla ei oo varmaan kokemusta sossuista?? Sellasia ämmiä, joiden kanssa ei kannata joutua tekemisiin. Yksikään niistä ei ole siedettävä, oon tavannu aika monia...

Sossut usein kiinnittää huomionsa perheisiin, joiden lapsilla ei ole mitään hätää, mutta sitten kun sattuukin kohdalle perhe, jossa päiväkoti-ikäisiä lapsia ja heidän toista vanhempaa pahoinpidellään toisen vanhemman toimesta, ni sossu ei kiinnitä asiaan mitään huomiota. Eikös sossun pitäs kiinnittää huomiot niihin, joiden lapset eivät ole kotona turvassa? -Ei sossuja sellaset kiinnosta. Kerranpa sossuämmä sanoi lapsensa hakkaajalle(ei liity tuohon ed.jossa isä hakkaa koko perhettä), että vie se sinne(kyse oli laitokseen palaamisesta) vaikka väkisin ja väkivalloin, keinolla millä hyvänsä. (Ja muutenkaan ks.sossuämmä ei kiinnittäny ks.vanhemman toimiin mitään huomiota, KOSKA ks.vanhempi oli sossujen puolella asiassa kuin asiassa ja se lapsi, jota se hakkas oli eri mieltä sossukanojen kanssa.) Sama hirvee sossuämmä teki myös laittomia rajoituksia tuon pahoinpidellyn lapsen ja hänen ei-pahoinpitelevän vanhemman välille, ihan vain siksi koska ei-pahoinpitelijä vanhempi ei ollut samaa mieltä sossun kanssa asioista.

 

Mulla on just päinvastainen kokemus; ei ne todellakaan jaksa vaivautua niin kauan kun asiat on ulospäin suht kunnossa. Niiden resurssit menee niihinlakimääräisten asioiden selvittelyihin, esim. alle 18 vuotiaan liikenneonnettomuudesta tulee aina ls-ilmoitus, joka niiden pitää tarkistaa.
Oma perheemme on todella ollut joskus todellinen katastrofi, mutta lukuisista la-ilmoitukista huolimatta minkäänlaista asaikkuutta ei koskaan syntynyt, koska kun tarkistussoitto tuli niin tokihan kaikki puhuttiin parhain päin.
Mä en ole ikinä törmännyt siihen, et lastensuojelu puuttuis liian helposti, vaan päinvastoin. Vaan kun ne tilanteet on sellasia, että kun itse elää sitä elämää, jossa tukitoimia tarvittais, sen kaiken kieltää ja tekee kaikkensa, jotta kukaan ei vaan huomaa mitään. Oma katkeruuteni kohdistuu lähinnä puuttumisen puutteeseen näin jälkikäteen.

 

Eihän psykiatrisessa arviossa oo mitään pahaa. Ellei sitten pelkää, että sieltä paljastuu jokin sosiopaattinen luonnehäiriö tms.