Voiko kumppanin exien kanssa olla kaveri?

[kyselevä]

Kyseessä on ihan kivoja ihmisiä, jotka ovat jatkaneet kaveruutta mieheni kanssa eron jälkeen. En itse oikein osaa päättää, mikä suhtautumiseni on, ja olisiko parempi olla olematta missään tekemisissä, vai yrittää kaveerata. Omasta puolestani ongelmaksi yleensä muotoutuu se, kun exät puhuvat suhteistaan mieheeni. Minusta jos he haluaisivat vilpittömästi olla minun kanssani kaveri, pitäisi olla sen verran "älliä", ettei minulle kannata koko ajan puhua menneisyydestä. Minusta silloin sen kaveruuden pitäisi perustua meidän kahden välille, ei hänen ja mieheni, vaikka heillä toki yhteiset kaverit ja muistot onkin. Jotenkin minusta ei ole myöskään sanomaan miehelleni että joko ex tai minä. Silti helpointa ja minulle mieluisinta olisi etteivät exät pyörisi kuvioissa lainkaan. Tiedän kuitenkin että ovat yhteyksissä, ja mies vain lopulta salailisi minulta nuo yhteydenotot riitaa välttääkseen. Mitä olen keskusteluja lueskellut niin mielipiteitä on laidasta laitaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että exät pois elämästä lopullisesti, tai sitten ero. Minä en halua menettää rakkaintani sen takia, että rupeaisin kontrolloimaan kenen kanssa hän saa olla kaveri, koska luotan kuitenkin häneen sataprosenttisesti, eli mistään sellaisesta ei ole kyse. Monesti kuitenkin "kärsin" sisäisesti omassa mielessäni noista asioista ja jonkinlainen mustasukkaisuuskin nostaa päätään aina välillä.

 

[wanha neuvoo]

Kyseessä on ihan kivoja ihmisiä, jotka ovat jatkaneet kaveruutta mieheni kanssa eron jälkeen. En itse oikein osaa päättää, mikä suhtautumiseni on, ja olisiko parempi olla olematta missään tekemisissä, vai yrittää kaveerata. Omasta puolestani ongelmaksi yleensä muotoutuu se, kun exät puhuvat suhteistaan mieheeni. Minusta jos he haluaisivat vilpittömästi olla minun kanssani kaveri, pitäisi olla sen verran "älliä", ettei minulle kannata koko ajan puhua menneisyydestä. Minusta silloin sen kaveruuden pitäisi perustua meidän kahden välille, ei hänen ja mieheni, vaikka heillä toki yhteiset kaverit ja muistot onkin. Jotenkin minusta ei ole myöskään sanomaan miehelleni että joko ex tai minä. Silti helpointa ja minulle mieluisinta olisi etteivät exät pyörisi kuvioissa lainkaan. Tiedän kuitenkin että ovat yhteyksissä, ja mies vain lopulta salailisi minulta nuo yhteydenotot riitaa välttääkseen. Mitä olen keskusteluja lueskellut niin mielipiteitä on laidasta laitaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että exät pois elämästä lopullisesti, tai sitten ero. Minä en halua menettää rakkaintani sen takia, että rupeaisin kontrolloimaan kenen kanssa hän saa olla kaveri, koska luotan kuitenkin häneen sataprosenttisesti, eli mistään sellaisesta ei ole kyse. Monesti kuitenkin "kärsin" sisäisesti omassa mielessäni noista asioista ja jonkinlainen mustasukkaisuuskin nostaa päätään aina välillä.

Lue toi pataljoonaketju.

Haiskahtaa tuo sun miesystäväsi kuvio. Nuo naisethan haluaa provosoida ja ärsyttää.

Mitä miehesi reagoi?

Ellei yhteisiä lapsia ole, kannattaa eksien kanssa pelleilyt ja vehkeilyt jättää.

 

[kyselevä]

Lueskelinkin jo tuota kyseistä ketjua, kiitos. Olisi kiva vaihtaa myös näin reaaliajassa mielipiteitä tästä meidän tilanteesta ja onko esimerkiksi sitä toista osapuolta eli exää joka kaveeraa jo uudessa suhteessa olevan ex-miehensä kanssa, antamaan omaa näkökulmaansa asiaan? Minustakin nuo exät tuntuvat provosoivan, mutta en tiedä onko se kuitenkaan tarkoituksellista vai onko ongelmana vain ajattelemattomuus...

 

[kyselevä vielä]

Ja itseasiassa siis oma pohdintani liittyy siihen voisinko siis minä, miehen nykyinen, olla kaveri miehen exien kanssa, onko se keneltäkään onnistunut ilman riitoja..? Miehelle olen kyllä puhunut asiasta ja hän ymmärtää minua, eikä itse pidä aloitteellisesti kehenkään yhteyttä mutta ei myöskään aja pois jos joku kylättelemään tulee ja se nyt toki olisikin epäkohteliasta ja turhaa mielipahaa aiheuttaisi.

 

[kjolk]

Ei toimi. Ei mitenkään päin.
Kokeiltu on ja toista kertaa en kokeile. Onneksi voin itse vetää rajat, jota suhteessani siedän ja jota en. nostin kytkintä.

 

[Ei ehkä onnistu]

Onneksi ei sen enempää miehelläni kuin minullakaan ole sentään exiä monikossa, vaan kummallakin on niitä exiä vain yksi.

Olen joutunut jonkin verran olla tekemisissä mieheni exän kanssa, koska heillä on lapsia. Ex suhtautuu minuun hirvittävän vihamielisesti, enkä ole tekemisissä kuin pakolliset kuviot. Onneksi lapset ovat jo lähes aikuisia, joten kauaa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Ihmettelen hänen suhtautumistaan, sillä heidän erosta on jo pitkälti yli kymmenen vuotta, ero tapahtui exän aloitteesta ja olen tavannut mieheni vasta reilu vuosi heidän eronsa jälkeen.

Minulla ja exälläni ei ole lapsia, joten emme ole käytännössä missään tekemisissä. Jos kadulla törmäämme, moikkaamme ja kenties vaihdamme muutaman sanan, mutta se siitä. En usko, että miehenikään haluaisi exäni kanssa kaveerata. Jos exäni nykyinen olisi mukava ihminen ja haluaisi olla kaveri kanssani, voisin aivan mainiosti olla kaveri, sillä minulla ei ole mitään tunteita exääni kohtaan ja mekin olemme eronneet jo yli kymmenen vuotta sitten. Tämmöinen kaveruus olisi kuitenkin varmasti mahdollista vain sillä tavoin, että olisimme sattuneet ystävystymään tietämättä, että henkilö Y on yhdessä ex-mieheni kanssa. Koska me kuitenkin tiedämme toisemme, pitäisin outona, jos hän erityisesti yrittäisi kaveruuteeni etsiytyä.

 

[ei onnistu]

Ja itseasiassa siis oma pohdintani liittyy siihen voisinko siis minä, miehen nykyinen, olla kaveri miehen exien kanssa, onko se keneltäkään onnistunut ilman riitoja..? Miehelle olen kyllä puhunut asiasta ja hän ymmärtää minua, eikä itse pidä aloitteellisesti kehenkään yhteyttä mutta ei myöskään aja pois jos joku kylättelemään tulee ja se nyt toki olisikin epäkohteliasta ja turhaa mielipahaa aiheuttaisi.

Ei tule onnistumaan. Miehesi elää vielä vanhoissa ajoissa.

 

[Ap.]

No eikä elä, höpö höpö. Johan sanoin etten epäile miehen puolelta mitään, luotan häneen täysin ja menneet on menneitä joista on opittu.

Itsekin yritän miettiä asiaa toisin päin. Mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että exiä kohtaan on aina jonkunlainen erilainen tunne, sen yhteisen menneisyyden takia. En ole enää exiini rakastunut, emmekä ole yhteyksissä, mutta jos sattuisimmekin tapaamaan ja kaveeraamaan, niin joku tunne siellä kuitenkin aina olisi taustalla. Toisaalta ehkä tilanteessa jossa kaveruus on jatkunut jo pitkään eron jälkeen, ja molemmilla on uusi suhde, ne kaikki tunteet on jääneet jo taka-alalle.. Vaikea sanoa. Pitäisi varmaan kysyä mieheltä ihan suoraan, että miksi haluat olla kyseenomaisen henkilön kanssa kaveri. Aika paljon on minusta kiinni, miten tilanne jatkuu. Voisin avata portit ja päästää exät enemmänkin elämäämme, tai sitten sulkea ne kokonaan. Siksi mietiskelen sitä, että voisiko ilman ongelmia kaveerata porukalla jossa on myös exiä mukana.

 

[Voi onnistua]

Ei välttämättä noinkaan. Ei se exä pakosti mikään vihollinen ole. Varsinkaan jos erosta on jo kauemmin eli et ole mennyt kenenkään väliin.

Minun ystävällä (miehellä) on kavereina kaksi exää, ex-avovaimo ja ex-tyttöystävä, ja pyörivät samoissa piireissä koko ajan. Uudet tyttöystävät joutuu ottamaan koko paketin. Nykyisellä tyttöystävällä on joskus jopa tyttöjeniltana mukana toinen exä. Eli ovat ystävystyneet.

Kauna, mustasukkaisuus ja viha syö ihmistä. Parempi olla väleissä, kun pienehkössä kaupungissa asutaan. Tosin kaikilla ei ole niin hyvä itsetunto, että siihen pystyy.

 

[no]

Tulen mukaan ajatusleikkiin. Jos miehellä olisi ex ystävänä, niin se kertoisi miehestä:

-hänen eronsa ei ole ollut riitaisa, mutta se taas kertoo siitä, että suhde ei ole ollut syvä? Jos suhde on ollut rakkaussuhde, niin minusta rakkaussuhteen muuttuessa ystävyydeksi on kysymyksessä hyvin kypsät ihmiset tai sitten rakkaussuhde ei ole täysin haudattukaan? Eli siis sinulla voi olla käsissäsi lottovoitto tai täysi luuseri.

 

[dreamer *]

Tulen mukaan ajatusleikkiin. Jos miehellä olisi ex ystävänä, niin se kertoisi miehestä:

-hänen eronsa ei ole ollut riitaisa, mutta se taas kertoo siitä, että suhde ei ole ollut syvä? Jos suhde on ollut rakkaussuhde, niin minusta rakkaussuhteen muuttuessa ystävyydeksi on kysymyksessä hyvin kypsät ihmiset tai sitten rakkaussuhde ei ole täysin haudattukaan? Eli siis sinulla voi olla käsissäsi lottovoitto tai täysi luuseri.

Ollapa mullakin parit eksät ystävinä joiden kanssa voisin vähän "lounastaa" ja "kahvitella" välillä. Milloin Make, milloin Riku, milloin Kari, ettei kyllästyisi. Vaan ei, olen pitäytynyt uskollisena omassa liitossani.

En suosittele vanhojen hoitojen pitämistä esillä, äkkiä siinä sidupäissään alkaa tehdä kaikenlaista hölmöä. Tai vaikka selvinpäinkin.

 

[Kanteletar]

Kyseessä on ihan kivoja ihmisiä, jotka ovat jatkaneet kaveruutta mieheni kanssa eron jälkeen. En itse oikein osaa päättää, mikä suhtautumiseni on, ja olisiko parempi olla olematta missään tekemisissä, vai yrittää kaveerata. Omasta puolestani ongelmaksi yleensä muotoutuu se, kun exät puhuvat suhteistaan mieheeni. Minusta jos he haluaisivat vilpittömästi olla minun kanssani kaveri, pitäisi olla sen verran "älliä", ettei minulle kannata koko ajan puhua menneisyydestä. Minusta silloin sen kaveruuden pitäisi perustua meidän kahden välille, ei hänen ja mieheni, vaikka heillä toki yhteiset kaverit ja muistot onkin .

Sinusta ei tunnu hyvältä kaveerata exien kanssa. Älä siis kaveeraa. Jos jossain kinkereissä törmäätte, ole ystävällinen, ihan niin kuin kenelle tahansa vieraalle ihmiselle, ei enempää, ei vähempää.

Miehesi kanssa olette (?) sopineet rajat joita suhteessa noudatetaan. Niin kauan kun hän niitä noudattaa, on kaikki hyvin. Älä tee kärpäsestä härkästä, mutta luota vaistoosi -nyt on kaikki hyvin.

 

[Varjotar]

Asia ei ole mustavalkoinen, vaikka yleensä ei toimikaan. Paljon on kiinni myös osapuolista itsestään, millainen asenne on asiaan.
Minä olen nähnyt, että kumppanin exien kanssa voi olla myös kaveri, mutta jos kovin nuorista henkilöistä kyse, exät tuskin ovat kerrasta exiä ja sellaisena pysyviä.

 

[Riippuu ihmisistä]

Itse olin aikoinaan pitempään yhteyksissä miehen exän kuin miehen itsensä kanssa, eli korttien/ kirjeenvaihdossa, kun jo eri paikkakunnalla asuttiin. Tai siis itse asiassa kahdenkin seurustelukumppanin kanssa on käynyt noin. No problem, yksittäisiä, itsenäisiä ihmisiä ja ihmissuhteita he minulle ovat. En ole koskaan voinut käsittää sitä, miksi edeltäjiä tai seuraajia pitäisi jahdata haulikko kädessä tai muutenkaan vihotella - sen ymmärrän, että yhtä aikaa miehen kanssa seurusteleville ei joulukorttia lähetä, mutta kyllä siinäkin tilanteessa sitten suurin ääliö on siinä välissä, jos tuollainen kuvio syntyy.

 

[exä ja nyxä]

No voi hyvänen aika. Mun miehen exä on monesti ollut meillä kyläilemässä ja aina kun he tapaavat, mä olen mukana kuvioissa.
Mun ei todellakaan ole koskaan tullut mieleenikään, että heillä olis vielä jotain muuta kun muistot.
Miten voi kieltää puolison menneisyydestä meidän tapauksessa kahdeksan yhteistä vuotta?
Olen itse niin asian yläpuolella, että en ole tippaakaan mustis. Mustis olen, jos aihetta annetaan ja tiedän, että he ovat suhteensa eläneet jo kauan sitten, ennen mua.
Mua ei häiritse sekään, että he muistelevat yhteistä menneisyyttään. Sitä en minä voi nollata, joten miksi sillä vaivaisin päätäni.

Sen sijaan oman exäni kanssa en edes halua olla tekemisissä, en missään muodossa.
Hänen puolisonsa, jonka kanssa hän rikkoi liittomme sen sijaan on kuulemma kovasti minusta mustis. Ihmettelen kyllä miksi? En ole heidän elämäänsä millään lailla puuttunut eromme jälkeen, en ole exää tavannut edes vahingossa, saatika hänen uutta vaimoaan.
Pikkulinnut vaan ovat lauleskelleet, että edes nimeäni ei siinä huushollissa saa mainita.
Ihan oikein, olen tyytyväinen aikaan saannoksiini, vaikka en ole saanutkaan mitään aikaan. Pelkkä olemassa oloni vaan on mörkö uudelle puoliskolle. Ihan oikein sille luuserille...

Hyviäkin suhteita pilataan turhalla mustasukkaisuudella. Menneisyys on mennytta ja sitä emme voi muuttaa. Tulevaisuus sen sijaan on meistäkin kiinni, parisuhteessa ainakin puoliksi.

 

[tuotanoin]

Sen sijaan oman exäni kanssa en edes halua olla tekemisissä, en missään muodossa.
Hänen puolisonsa, jonka kanssa hän rikkoi liittomme sen sijaan on kuulemma kovasti minusta mustis. Ihmettelen kyllä miksi? En ole heidän elämäänsä millään lailla puuttunut eromme jälkeen, en ole exää tavannut edes vahingossa, saatika hänen uutta vaimoaan..

No kai hän nyt on vihainen jos seurustelit tämän miehen kanssa jos tällä kerta oli jo vaimo! Kannattaa pitätyä sinkuissa jos itsekin on sinkku eikä vokotella varattuja.

Niin hänellä vaihtui tuossa hötäkässä vaimokin jo, en ihmettele.

 

[Ap.]

Minun tapauksessa ei kyse ainakaan ole siitä, ettäkö haluaisin kieltää miehen menneisyyden. Sen ansiosta hän on hyvä (paras) juuri minulle, ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Samoin minullakin on kokemusta erilaisista suhteista. Avainsana on nimenomaan 'asenne'. Minä aistin edelleen exien puolelta jonkin sortin valtataistelu/kilpailuasemaa. He tuovat menneisyytensä mieheni kanssa minulle esille ja olen joutunut kuuntelemaan "neuvojakin". Ehkä siinä ei ole mitään ilkeitä taka-ajatuksia, mutta kuitenkaan kahta eri suhdetta ei voi toiseensa verrata. Ihmiset oppivat virheistään ja uudessa suhteessa voi kaikki olla eri lailla. Ja suhde on aina kahden kauppa. Kiva kuitenkin kuulla myös esimerkkejä siitä, että kumppanin exien kanssa voi tulla hyvinkin toimeen.

 

[Ankelika]

"Kiva kuitenkin kuulla myös esimerkkejä siitä, että kumppanin exien kanssa voi tulla hyvinkin toimeen."

Olen kiitollinen exäni nykyiselle puolisolle miehen erittäin hyvästä huolenpidosta.
Sairaanhoitajana hän on taatusti parempi hoitaja kuin minä olisin.

Miksi vertaisin iteäni keneenkään. Meistä jokainen on ainutlaatuinen yksilö.

 

[fghfdfddf]

Olen kiitollinen exäni nykyiselle vaimolle siitä, että hän on pitänyt tiukasti miehen erillään minusta (ja lapsistamme). Olen kiitollinen myös nykyisen mieheni exälle siitä että ymmärsi viimein lopettaa miehelleni soittelut ja takaisin vonkaamiset ja että hän häipyi kuvioista kokonaan.

 

[kokemus]

Avainsana on nimenomaan 'asenne'. Minä aistin edelleen exien puolelta jonkin sortin valtataistelu/kilpailuasemaa. He tuovat menneisyytensä mieheni kanssa minulle esille ja olen joutunut kuuntelemaan "neuvojakin". Ehkä siinä ei ole mitään ilkeitä taka-ajatuksia, mutta kuitenkaan kahta eri suhdetta ei voi toiseensa verrata. Ihmiset oppivat virheistään ja uudessa suhteessa voi kaikki olla eri lailla. Ja suhde on aina kahden kauppa.

Omalla miehelläni oli suhteeme alussa naispuolinen ystävä, jonka oli jo tuntenut monta vuotta. Mieheni ei koskaan siis ollut seurustellut tämän kyseisen naisen kanssa, seurusteli silloin erään toisen kanssa. Tämä ystävänainen osoittautui sitten kuitenkin todella mustasukkaiseksi (paljon mustasukkaisemmaksi kuin kukaan exä), kun minä tulin kuvioihin. Minulle tuli sellainen olo, että tämä nainen oli toivonut että kun mieheni oli vapaa exästä erottuaan, hänellä olisi tilaisuus napata mies itselleen... Mutta miestä kai ei ollut kiinnostanut, ehti kuitenkin olla sinkkuna puolesta vuodesta vuoteen ennen kuin tapasimme.

Tapasin tämän naisen vain kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla nainen oikein nyhjäsi miehessä kiinni, puhui ainoastaan vanhoista ajoista (kuinka silloin oli niin kivaa, ja mitä kaikkea mukavaa tekivät). Minulle ei pikaisen "hei:n" jälkeen sanonut mitään. Olin itse asennoitunut positiivisesti kuten muihinkin miehen kavereihin joita tapasin, mutta tuosta naisesta jäi todella huono maku. Sanoinkin tästä miehelleni, joka sittemmin katkaisi välit kokonaan tähän naiseen. Totesi ettei hänkään pitäisi siitä jos minussa nyhjäisi joku mies samaan tapaan kiinni. Oli mukavaa että mies osasi asettua minun asemaani ja oli myös sitä mieltä, että naisen käytös ei ollut sopivaa.

Minä ja mieheni olemme molemmat muutenkin sitä mieltä, että exät on menneisyyttä eikä niitä roikoteta mukana. On ihanaa kun ei kummankaan tarvitse miettiä vanhoja ihmissuhdekuvioita. Meillä ei olekaan tuon naispuolisen kaverin lisäksi ollut mitään kitkaa, ja yhdessä ollaan oltu kohta jo seitsemän vuotta.

 

[Luehan uudestaan]

No kai hän nyt on vihainen jos seurustelit tämän miehen kanssa jos tällä kerta oli jo vaimo! Kannattaa pitätyä sinkuissa jos itsekin on sinkku eikä vokotella varattuja.

Niin hänellä vaihtui tuossa hötäkässä vaimokin jo, en ihmettele.

Miten niin hällä oli vaimo? En minä ainakaan tuota tulkitsemaasi tekstiä niin osaa lukea. Kirjoittaja oli se vaimo, ei seurustelukumppani, ja se ulkopuolinen taas, jonka kanssa liitto rikottiin, on nykyään vaimo, kirjoittajalle eli miehen ex-vaimolle mustasukkainen. Tuo nainen siis tuli väliin avioliittoon, eikä suinkaan kirjoittaja!

 

[Täti 35 v.]

Mielestäni kumppanin exän kanssa voi ystävystyä, jos heidän suhteensa on todellakin molemmilta puolilta loppuun käsitelty. Ystävyyden on kuitenkin perustuttava vilpittömään haluun viettää aikaa yhdessä, keskustellen kaikista niistä asioista, mistä muidenkin ystävien kanssa puhutaan. Jos ystävyyssuhde ei tunnu luontevalta, niin silti voi pysyä asiallisissa väleissä!

 

[Marengos]

Jos ei luota kumppaniinsa niin siinä ei ole kyse existä tai miehen kavereista vaan luottamuksesta ja omasta itsetunnosta.

Olkoon joku ihminen exä serkku veli sisko naapuri työkaveri golfkaveri mikälie, ne on miehen kavereita tai tuttuja tai sukulaisia ja jos mies on niiden kanssa tekemisissä niin se on. Et voi rajata keltään ihmissuhteita siksi ettet itse luota mieheen tai et pidä noista ihmisistä itse. Ei ole pakko itse kaveerata jos ei se luonnistu. Mieti kuitenkin etkö pidä jostain ihmisestä siksi mitä hän edustaa (esim miehesi exä, väärä poliittinen näkemys harrastaa mielestäsi typeriä lajeja tms) vai siksi että ette vaan tule juttuun keskenänne.

Mieti itse jos mies alkaisi raakata sulta kavereita, tuttavia tai sukulaisia sen takia ettei hän pidä teidän yhteydenpidostanne. Kuinka loistavan yhteisen tulevaisuuden sillä saisitte.

 

[mutta eikö]

Jos ei luota kumppaniinsa niin siinä ei ole kyse existä tai miehen kavereista vaan luottamuksesta ja omasta itsetunnosta.

Olkoon joku ihminen exä serkku veli sisko naapuri työkaveri golfkaveri mikälie, ne on miehen kavereita tai tuttuja tai sukulaisia ja jos mies on niiden kanssa tekemisissä niin se on. Et voi rajata keltään ihmissuhteita siksi ettet itse luota mieheen tai et pidä noista ihmisistä itse. Ei ole pakko itse kaveerata jos ei se luonnistu. Mieti kuitenkin etkö pidä jostain ihmisestä siksi mitä hän edustaa (esim miehesi exä, väärä poliittinen näkemys harrastaa mielestäsi typeriä lajeja tms) vai siksi että ette vaan tule juttuun keskenänne.

Mieti itse jos mies alkaisi raakata sulta kavereita, tuttavia tai sukulaisia sen takia ettei hän pidä teidän yhteydenpidostanne. Kuinka loistavan yhteisen tulevaisuuden sillä saisitte.

Exien mukana pitäminen ole vähän outoa, jos hyvin tietää, että puoliso ei voi hyväksyä heidän seuraansa. Mikä on tärkeintä?

 

[Riippuu ihmisistä]

Exien mukana pitäminen ole vähän outoa, jos hyvin tietää, että puoliso ei voi hyväksyä heidän seuraansa. Mikä on tärkeintä?

Ystävät ovat ensin. Ja exä voi olla ystävä. En pysty millään käsittämään oikeaksi sitä, että joku myöhemmin elämään tuleva seurustelukumppani saisi rikkoa kumppaniltaan jotain ennestään olemassaolevia ystävyyssuhteita. Nehän eivät ole samalla tontilla mitenkään!

Eri asia sitten, jos ruvetaan SEURUSTELEMAAN kahden kanssa, eli ei osata päättää, kumpi on ja kumpi ei. Mutta silloin ei olekaan kyse ystävyydestä.

Marengosin tekstin viimeinen kappale oli täyttä asiaa! Samoin "Voi onnistua" -teksti. Jos vie toiselta ystävät, kylvää jo ihan turhan katkeruuden siemenen kumppaniin.