T
Tukehdun
Vieras
Kysymyksessä siis nainen. Itse olen myös nainen. Ystäväni on siis lesbo.
Olemme tunteneet n. 4 vuotta, koko tämän ajan tämä... sanotaan vaikka "Mari", on ollut enemmän ja vähemmän ihastunut minuun. Itse olen koko ajan ollut yhdessä mieheni kanssa, joten jo siksi oli alusta asti selvää, etten voi alkaa hänen kanssaan mihinkään. Toiseksi olen hetero, enkä oikein millään muotoa voi kuvitella olevani naisen kanssa.
Niin, ongelma on siis se, ettei tämä "Mari" millään suostu uskomaan asiaa, hän yrittää saada minut olemaan kanssaan melkein väkisin. Tämä alkaa käydä jo liian stressaavaksi.
Välillä on kausia, jolloin menee ihan hyvin, jutellaan asiat selväksi, selvitän kerta toisensa jälkeen etten voi olla hänen kanssaan, sovimme olevamme vain kavereita ja se on hänelle ok... Mutta EI, aina jonkun ajan päästä se sama vihjailu ja kysely alkaa. Hän aloittaa aina samalla kyselyllä, olenko millään muotoa kiinnostunut hänestä. Heittelee puolihuolimattomasti lauseita jos me olisimme yhdessä niin sitä ja tätä. Tapaamisemme ovat alkaneet ahdistaa minua, koska se sama virsi alkaa aina.
Viikonloppuna tapasimme, olimme kaveriporukalla ja alkoholi kuului kuvaan. Jossain vaiheessa jäimme sitten "Marin" kanssa kahden, kun loput porukasta lähtivät vessaan ja ties minne. "Mari" sitten aloitti taas hiillostamisen oikein toden teolla. Kyseli, emmekö voisi edes yrittää jne, sanoin olevani varattu, hän totesi "ei haittaa" Sain siinä sitten jotenkin vaihdettua puheenaihetta todettuani etten voi antaa hänelle hänen toivomaansa vastausta.
Hetken kuluttua yritti sytyttää tupakkaa, "Mari" nappaa minulta sytkän ja sanoo ettei anna sitä takaisin ennen kuin saa pusun. Aikani siinä sitten vaadin sytkää takaisin ja hän edelleen inttää pusua ja alkaa tulla koko ajan lähemmäs. Annoin sitten nopean pusun ja nappasin sytkäni.
Seuraavana päivänä juttelimme netin kautta, ja "Mari" kummasteli minulle "mikä tässä meidän jutussa oikein on, kun ei päästä toisistamme eroon, kyllä tässä jotain on meidän välillä" Totesin että minulla ei ole hänen suhteensa yhtään mitään ongelmaa, kaveri tahtoisin olla edelleen mutta se alkaa tuntua mahdottomalta kun hänen käytöksensä alkaa suorastaan ahdistaa, eikä hän millään suostu tajuamaan etten voi olla hänen kanssaan. Noh, niin kuin aina ennenkin, hän vain totesi että täytyy mennä ja katosi. Viesteihin hän vastaa parilla sanalla. Kohta taas sovimme ja jatkamme ystävinä, kunnes sama show alkaa taas ties kuinka monennen kerran.
Mitä ihmettä tämän asian kanssa täytyy tehdä? Minulla ei ole kovin paljon ystäviä, joten välien katkaisu on siinä mielessä ongelmallinen ratkaisu. Minusta hänen käytöksensä on ahdistavaa, tuo pusujen vaatiminen jne, olen alkanut vältellä tapaamasta häntä. Hän ei vain suostu uskomaan enkä käsitä miksi
Olemme tunteneet n. 4 vuotta, koko tämän ajan tämä... sanotaan vaikka "Mari", on ollut enemmän ja vähemmän ihastunut minuun. Itse olen koko ajan ollut yhdessä mieheni kanssa, joten jo siksi oli alusta asti selvää, etten voi alkaa hänen kanssaan mihinkään. Toiseksi olen hetero, enkä oikein millään muotoa voi kuvitella olevani naisen kanssa.
Niin, ongelma on siis se, ettei tämä "Mari" millään suostu uskomaan asiaa, hän yrittää saada minut olemaan kanssaan melkein väkisin. Tämä alkaa käydä jo liian stressaavaksi.
Välillä on kausia, jolloin menee ihan hyvin, jutellaan asiat selväksi, selvitän kerta toisensa jälkeen etten voi olla hänen kanssaan, sovimme olevamme vain kavereita ja se on hänelle ok... Mutta EI, aina jonkun ajan päästä se sama vihjailu ja kysely alkaa. Hän aloittaa aina samalla kyselyllä, olenko millään muotoa kiinnostunut hänestä. Heittelee puolihuolimattomasti lauseita jos me olisimme yhdessä niin sitä ja tätä. Tapaamisemme ovat alkaneet ahdistaa minua, koska se sama virsi alkaa aina.
Viikonloppuna tapasimme, olimme kaveriporukalla ja alkoholi kuului kuvaan. Jossain vaiheessa jäimme sitten "Marin" kanssa kahden, kun loput porukasta lähtivät vessaan ja ties minne. "Mari" sitten aloitti taas hiillostamisen oikein toden teolla. Kyseli, emmekö voisi edes yrittää jne, sanoin olevani varattu, hän totesi "ei haittaa" Sain siinä sitten jotenkin vaihdettua puheenaihetta todettuani etten voi antaa hänelle hänen toivomaansa vastausta.
Hetken kuluttua yritti sytyttää tupakkaa, "Mari" nappaa minulta sytkän ja sanoo ettei anna sitä takaisin ennen kuin saa pusun. Aikani siinä sitten vaadin sytkää takaisin ja hän edelleen inttää pusua ja alkaa tulla koko ajan lähemmäs. Annoin sitten nopean pusun ja nappasin sytkäni.
Seuraavana päivänä juttelimme netin kautta, ja "Mari" kummasteli minulle "mikä tässä meidän jutussa oikein on, kun ei päästä toisistamme eroon, kyllä tässä jotain on meidän välillä" Totesin että minulla ei ole hänen suhteensa yhtään mitään ongelmaa, kaveri tahtoisin olla edelleen mutta se alkaa tuntua mahdottomalta kun hänen käytöksensä alkaa suorastaan ahdistaa, eikä hän millään suostu tajuamaan etten voi olla hänen kanssaan. Noh, niin kuin aina ennenkin, hän vain totesi että täytyy mennä ja katosi. Viesteihin hän vastaa parilla sanalla. Kohta taas sovimme ja jatkamme ystävinä, kunnes sama show alkaa taas ties kuinka monennen kerran.
Mitä ihmettä tämän asian kanssa täytyy tehdä? Minulla ei ole kovin paljon ystäviä, joten välien katkaisu on siinä mielessä ongelmallinen ratkaisu. Minusta hänen käytöksensä on ahdistavaa, tuo pusujen vaatiminen jne, olen alkanut vältellä tapaamasta häntä. Hän ei vain suostu uskomaan enkä käsitä miksi