Voiko "helpon" lapsen äiti ymmärtää "vaativan" lapsen äitiä?

minä en edes tiedä mikä on "helppo" vauva. Minun kumpikin vauva-aika on ollut sellaista huutamista, nukuttamista, yövalvomista, heiluttelua, sylittelyä ja kantamista, että ihan hirvittää muistella. Onneksi aika kultaa muistot.

 

Mikä sitten lasketaan "vaikeaksi" ja mikä "helpoksi" lapseksi ? Vanhemmissakin on eroja, jotkut jaksaa kuunnella huutoa ja kiukuttelua paremmin kuin toiset.
En kuitenkaan tarkoita että olisi vanhempien vika jos lapsi/vauva on "vaikea", jo pienellä on temperamentti.

Niinpä, en sanoisin että vauva on vaikea jos hän huutaa vatsavaivojaan, ne on aikansa ja yleensä viimestään 1 vuotiaana mennyttä elämää, eli mikä on vaikea vauva???

 

minä en edes tiedä mikä on "helppo" vauva. Minun kumpikin vauva-aika on ollut sellaista huutamista, nukuttamista, yövalvomista, heiluttelua, sylittelyä ja kantamista, että ihan hirvittää muistella. Onneksi aika kultaa muistot.

En miekään. Vissiin sellanen joka syö ja nukkuu, ei vaadi mitään systeemejä että nukahtaa jne.

 

Mikä sitten lasketaan "vaikeaksi" ja mikä "helpoksi" lapseksi ? Vanhemmissakin on eroja, jotkut jaksaa kuunnella huutoa ja kiukuttelua paremmin kuin toiset.
En kuitenkaan tarkoita että olisi vanhempien vika jos lapsi/vauva on "vaikea", jo pienellä on temperamentti.

Niinpä, en sanoisin että vauva on vaikea jos hän huutaa vatsavaivojaan, ne on aikansa ja yleensä viimestään 1 vuotiaana mennyttä elämää, eli mikä on vaikea vauva???

Minä kuuntelin huutoa yötä päivää monta vuotta.

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

siis 6 kk vauvoista..

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

Onko sulla ollut paljon itkevä vauva?

 

Mikä sitten lasketaan "vaikeaksi" ja mikä "helpoksi" lapseksi ? Vanhemmissakin on eroja, jotkut jaksaa kuunnella huutoa ja kiukuttelua paremmin kuin toiset.
En kuitenkaan tarkoita että olisi vanhempien vika jos lapsi/vauva on "vaikea", jo pienellä on temperamentti.

Niinpä, en sanoisin että vauva on vaikea jos hän huutaa vatsavaivojaan, ne on aikansa ja yleensä viimestään 1 vuotiaana mennyttä elämää, eli mikä on vaikea vauva???

Minä kuuntelin huutoa yötä päivää monta vuotta.

Minä kuuntelin niin kauan, että sain lapselleni pätevän allergologin. Liian kauan kuuntelin myös neuvoja vuorokausirytmeistä, hälinään totuttamisesta, relatipoista, vyöhyketerapiasta, cuplatoneista, suihkutisseistä, koliikista... :kieh: :headwall:

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Tiedätkös, että sulla on kyllä aika helpon temperamentin lapsi jos yhdessä päivässä luovutti... meillä käytiin tuota taistelua 3 kuukautta, 9 kk-1v välinen aika. Sitten luovutin ja siirryttiin olkkariin miehen kanssa nukkumaan ja vauva sai makkarin itselleen, sitten alkoi vähitellen sujua. Enkä tosiaan ole opettanut että lapsi päättäisi miten meillä nukutaan, mutta kun on itsepäinen kuin muuli ja niin temperamenttinen että jaksaa raivota tuntikausia niin turha kuvitella että yhdessä illalla asettuisi, vaikka olisi kuinka viisas superäiti. Enkä mä pidä tuota lasta haastavana, on vaan omapäinen luonne.

En nyt oikein ymmärtänyt sun ongelmaa, meidän ongelma oli se että tyttö ei olisi antanut mun poistua katsomaan telkkaria yms. kun oli itse jo asettunut nukkumaan yötä varten. Kyllä lapsi nukkuu perhepedissä muuten ihan vaivatta.

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

moni koliikki on vaan koliikkia ja sellaisen jolla ei ole koliikkivauvaa, on helppoa sanoa että nälkäinen se varmaan on / väsynyt / kylmissään / kuumissaan jne... sain varmaan kymmeniä neuvoja "paremmin tietäviltä" koliikkiaikana, mutta eipä niistä mikään auttanut, koliikki hävisi lopulta yhdessä yössä 4 kk iässä.

Tuohon toiseen juttuun, lapsentahtisuus ei tarkoita että mentäisiin siitä mistä aita on matalin. Pientä vauvaa ei voi "kouluttaa kestämään", sen aika on myöhemmin.

 

Mietiskelin tässä, kun kaverillani on ollut hyvin helppohoitoinen vauva: aina iloinen, nukkuu hyvin, viihtyy itsekseen leikkimässä jne. Kaverini juuri sanoi, että hänen ei ole koskaan tarvinnut lastaan kanniskella, jotta vauva rauhoittuisi.

Meidän lapsemme on taas se toinen ääripää: erittäin huono nukahtamaan/nukkumaan, koliikki, ei viihdy muualla kuin sylissä, saa kantaa jatkuvasti.

Kaverimme kanssa juttelemme paljon lasten hoidosta, ja välillä tulee vähän olo, että hän ajattelee, että on minun "vikani" että lapsemme on ns. suuritarpeinen. Mietinkin, voiko äiti, jolla on helppohoitoinen lapsi, ymmärtää miten raskasta on joskus suuritarpeisen vauvan hoitaminen.

Jokainen lapsi on erilainen. Ei ole helppoja ja vaikeita.

Totta. Tarpeet ovat erilaisia ja persoonat. Yhteen tehoaa yksi ja toiseen toinen, kolmanteen ei mikään.

Juuri näin. Jokaiselle on omat keinonsa ja helppo vauva voi olla vaikea murrosiässä jne.
Tosin on joitakin, joille jää jostan syystä päälle "vaativan" toitottaminen. Olisiko sitten jotain pätemisen tarvetta.

 

En usko että kukaan pystyy täysin ymmärtämään toisen vauvan ja koko arjen vaativuutta. Kuitenkin kysymys on laajemmistakin asioista kuin miten yöt sujuvat. Ns. helpolla lapsella saatttaa olla muita ongelmia ja huolia miltä vaikean lapsen äiti on välttynyt. Tai toisen äidin elämässä on muita rankempia asioita mitkä tekevät joa itsessään helpon lapsen kanssa arkea raskaammaksi.

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja jollain on varmasti parempi kyky ymmärtää toisten ihmisen tilanteita mitä jollain toisella. Joku ei vaan näe kuin sen oman elämänsä ja ratkaisunsa ja peilaa kaikkea siihen. "Kun tämä onnistui meidän vauvalla näin niin pitäähän sen onnistua naapurinvauvallakin, on vain äidin yrittämisestä kiinni kun heilla on niin vaikeaa." tai pitää vastaavasti kaikkea onnistunutta merkkinä omista taidoistaan.

Onneksi on kuitenkin ihmisiä jotka uskovat että tilanteet ja vauvat voivat olla erilaisia ja naapurin vauva nyt ei nuku eikä syö kunnolla vaikka kuinka ovat yrittäneet kaikki samat keinot mitä me omallamme.

 

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei voi. Ei todellakaan voi edes arvata! Esikoiseni oli vauvana äärimmäisen helppo, siis oikeasti maailman helpoin tapaus. Kuvittelin hormoneissani, että kyseessä ei ole vain vauvan ominaistemperamentti vaan myös minun loistavat kasvatustaidot. Ihmettelin muiden tuskailua vauvojensa kanssa ja "tiesin" aina, miten asiat oikeasti pitäisi hoitaa niin ei varmasti olisi ongelmia. Sitten syntyi kuopus... Kuopus on ollut kaikkea sitä, mitä esikoinen ei koskaan ollut. Esikoisen aikana kertynyt itsetietoisuus kasvattajana on karissut aivan totaalisesti. En todellakaan ymmärtänyt vaativaa temperamenttia ennen kuin sain kuopuksen.

Tähän peesausta.
Ihan hävettää välillä omat ajatukset n. 4v sitten.
Meidän kuopus on saanut varmaan luonteensa siksi, että minäkin avaisin silmäni =)

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Tiedätkös, että sulla on kyllä aika helpon temperamentin lapsi jos yhdessä päivässä luovutti... meillä käytiin tuota taistelua 3 kuukautta, 9 kk-1v välinen aika. Sitten luovutin ja siirryttiin olkkariin miehen kanssa nukkumaan ja vauva sai makkarin itselleen, sitten alkoi vähitellen sujua. Enkä tosiaan ole opettanut että lapsi päättäisi miten meillä nukutaan, mutta kun on itsepäinen kuin muuli ja niin temperamenttinen että jaksaa raivota tuntikausia niin turha kuvitella että yhdessä illalla asettuisi, vaikka olisi kuinka viisas superäiti. Enkä mä pidä tuota lasta haastavana, on vaan omapäinen luonne.

En nyt oikein ymmärtänyt sun ongelmaa, meidän ongelma oli se että tyttö ei olisi antanut mun poistua katsomaan telkkaria yms. kun oli itse jo asettunut nukkumaan yötä varten. Kyllä lapsi nukkuu perhepedissä muuten ihan vaivatta.

Meillä lapsi heräili ja halusi seuraa, leikkiä yms. pitkin yötä. Eli pohjimmiltaan sama juttu, halusi määrätä mitä yöllä tehdään eikä se ollut ainakaan nukkumaan ryhtymistä.

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

Niin niin...sanoppa tuo mun pojalle kun sitä ei saanut kukaan nukkumaan eikä millään keinolla :kieh: Ei tienny lääkäri, ei neuvola, ei kukaan mitä sille ois pitäny tehä. Nälkä ei ollu pojalla, kaikki koitettu ja yks huutaa....Totta hemmetissä sillon tekee MITÄ vaan että se vauva nukkuu edes jotenkin. Menin siitä mistä aita matalin ja nyt tuo taapero on erilainen eikä oo kierteisiin jääny.

 

Ja tässä ketjussa sen huomaa että aina löytyy joku joka tietää miten on oltava sen perusteella miten oma lapsi/lapset on olleet.

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

Onko sulla ollut paljon itkevä vauva?

Esikko superhelppo, päiviä ettei itkenyt lainkaan.. kakkonen huusi 2 ekaa kuukautta mutta sen olisi moni voinut tulkita vaikka koliikiksi, todellisuudessa oli nälkää.

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

Onko sulla ollut paljon itkevä vauva?

Esikko superhelppo, päiviä ettei itkenyt lainkaan.. kakkonen huusi 2 ekaa kuukautta mutta sen olisi moni voinut tulkita vaikka koliikiksi, todellisuudessa oli nälkää.

Ei se kuitenkaan kaikilla tarkoita nälkää, vaikka se teillä oli.

 

En nyt oikein ymmärtänyt sun ongelmaa, meidän ongelma oli se että tyttö ei olisi antanut mun poistua katsomaan telkkaria yms. kun oli itse jo asettunut nukkumaan yötä varten. Kyllä lapsi nukkuu perhepedissä muuten ihan vaivatta.

Meillä lapsi heräili ja halusi seuraa, leikkiä yms. pitkin yötä. Eli pohjimmiltaan sama juttu, halusi määrätä mitä yöllä tehdään eikä se ollut ainakaan nukkumaan ryhtymistä.

Ok, meillä isompi lapsi oli sellanen että saattoi valvoa aamuyöstä jostain syystä monta tuntia, ite silloin vielä olin töissä ja vieläpä raskaanakin, että oli kiva mennä töihin, hän kyllä nukkui normaalisti omassa huoneessa mutta tuolloin tuli sitten väliin pyörimään.

 

Ollaan jälkeenpäin siunattu hyvää onneamme miehen kanssa, kun ensin tuli se vaativampi ja sitten se superhelppo. Nimittäin oikeesti jos olis menny toisinpäin, en olis tiennyt vauvan kanssa olosta yhtikäs mitään - tai en ainakaan niitä negatiivisia puolia! Nyt kun meni näin, niin varauduin pahimpaan toista odottaessani ja yllätyin iloisesti: varsinkin kun ikäeroa oli 1v8kk ja olin jo kuvitellut, miten suunnilleen puolikuolleena raahustan, ja sitten elämä olikin mitä ihaninta!

 

Meillä oli vaikeeta aikaa vauvana mutta nyt ns."helppo" ollu 3 v lähtien. Tai siis mikä nyt on helppo ja helppo.... Mua kyllä on siunattu ,kun lapsi 90 % kiltti aina ja kiukunpurkaukset kovia äärettömän harvoin. :saint:

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

Onko sulla ollut paljon itkevä vauva?

Esikko superhelppo, päiviä ettei itkenyt lainkaan.. kakkonen huusi 2 ekaa kuukautta mutta sen olisi moni voinut tulkita vaikka koliikiksi, todellisuudessa oli nälkää.

Ei se kuitenkaan kaikilla tarkoita nälkää, vaikka se teillä oli.

Ei tietenkään vaan yllättävän paljon jopa lääkärit tulkitsee koliikiksi vaikka olisi VAIN nälkää.. on tälläkin palstalla tullut esille.
Kaikilta kun sitä maitoa ei tule tarpeisiin asti mutta kuvitellaan kun suositukset on täysimettää että tokihan pitää riittää = miksi se itkee..

 

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei voi. Ei todellakaan voi edes arvata! Esikoiseni oli vauvana äärimmäisen helppo, siis oikeasti maailman helpoin tapaus. Kuvittelin hormoneissani, että kyseessä ei ole vain vauvan ominaistemperamentti vaan myös minun loistavat kasvatustaidot. Ihmettelin muiden tuskailua vauvojensa kanssa ja "tiesin" aina, miten asiat oikeasti pitäisi hoitaa niin ei varmasti olisi ongelmia. Sitten syntyi kuopus... Kuopus on ollut kaikkea sitä, mitä esikoinen ei koskaan ollut. Esikoisen aikana kertynyt itsetietoisuus kasvattajana on karissut aivan totaalisesti. En todellakaan ymmärtänyt vaativaa temperamenttia ennen kuin sain kuopuksen.

hehheee oli kuin minun suustani........täytyy sano, että taas oppi pitämään suun kiinni ja näkemään asiat laajemmin.

Oikeasti yhden lapsen äiti ei tiedä mistään vielä paljon mitään......kokemuksesta ja ainakin itse voin allekirjoittaa täysin.
Toki sillon kun oli vaan yksi lapsi kumosin tämän väitteen kuuluvasti sata kertaa.

Olen joskus miettinyt oliko minussa yhden lapsen äitinä joku "vika", kun en ajatellut noin. :ashamed:

Siis meillä esikoinen oli sinällään helppo vauva, rauhallinen ja hyvän tuulinen, syömään opittuaan söi hyvin, kiinteätkin maistuivat alusta asti, yöt nukkui hyvin jne. Kiva kaveri mukana reissussa kun vaan hymyili ja nauroi kaikelle.

En kuitenkaan koskaan osannut ajatella että tuo olisi minun ansiotani tai että ne äidit kenen vauvat huusivat kurkku suorina, eivät syöneet eivätkä nukkuneen jne, olisivat tehneet jotain väärin. Päinvastoin, oli pikemminkin olo etten tiedä mistään mitään kun minulla ei ole mitään käsitystä noista ongelmista. Keskusteluissa muiden äitien kanssa tunsin itseni lähinnä tyhmäksi ja kokemattomaksi.

Kuopuksen myötä sitten alkoi tuokin maailma aueta pikkiriikkisen ja pystyin jo itsekin jotain kommentoimaan...

 

Toki on eri tempperamentteja mutta uskon myös että suurimmalla osalla vauvoista on esim. edellytykset nukkua koko yö.. ja moni koliikki on nälkää itseään.
Mutta vaativan vauvan äideillä voi jäädä myös vaativuus päälle.. on itse esim. niin väsynyt että menee siitä mistä aita on matalin.. pieneen inahdukseen annetaan rintaa/pulloa että olisi hiljaa ja kierre on jo valmis.. päivällä käämit palaa helposti huonosti nukutun yön jälkeen joka menee vauvan uniin..

moni koliikki on vaan koliikkia ja sellaisen jolla ei ole koliikkivauvaa, on helppoa sanoa että nälkäinen se varmaan on / väsynyt / kylmissään / kuumissaan jne... sain varmaan kymmeniä neuvoja "paremmin tietäviltä" koliikkiaikana, mutta eipä niistä mikään auttanut, koliikki hävisi lopulta yhdessä yössä 4 kk iässä.

Tuohon toiseen juttuun, lapsentahtisuus ei tarkoita että mentäisiin siitä mistä aita on matalin. Pientä vauvaa ei voi "kouluttaa kestämään", sen aika on myöhemmin.

Onhan sitä koliikkia.. en sitä tarkoita vaan ihmettelen että joskus tulkitaan koliikiksi eikä edes anneta lisämaitoa jotta varmistuttaisi ettei nälästä kyse.
6 kk voi jo tassutella..

 

Eiköhän tähän käy vastaukseksi vastakysymys: Voiko toinen nainen ymmärtää toista naista?
Naisethan saa riidan ja eripuran aikaiseksi mistä vain.