Voiko elää suhteessa vain lasten takia?

Ilmeisesti...Eihän tää helppoa ole aina ollut,joskus ollaan kuin pari konsaan,mutta 99 % ollaan vain kämppiksiä...

 

Mä jaksaisin tätä vaikka kuinka pitkään, jos elämä olisi vain tylsää ja ankeaa.

Vaan kun ahdistaa. Niin, ettei tiedä miten istuisi. Mitä tekisi. Minne menisi. (kun ei oikeastaan minnekään saa mennä ) Kenelle kertoisi (kun sitäkin oikeastaan vahditaan), minä katoan täällä olemattomiin.

 

Jos molemmat pystyvät elämään omaa elämäänsä tuon kulissin takana niin mikä siinä sitten. Lasten iästä ei ollut puhetta mutta ei ne pienet(kään) lapset ihan torveloita ole. Ymmärrän että lasten takia halutaan pitää yllä ns. ehjää perhettä.

 

EXn kans oltiin raukkaudettomassa suhtessa muutaman vuoden, tai minä inhosin... ex sanoi et saan mennä ja tulla miten haluan, kunhan en muuta pois lasten kanssa...
ekaks ehkä se miten pärjään kahden lapsen kanssa omilla huonoilla tuloilla ja toinen teko syy lähdöttömyyteen oli saamattomuus... olin töissä ja sit ex:n masennus vei kaikki mehut...
onneks sit loppujen lopuksi häivyin. 6v. olen ollut erossa siitä kuvotuksesta, enkä kuuna päivänä ole katunut eroa.

 

Vähän aikaa pakko...

 

Minä en voi ymmärtää miksi tuollaista pitäisi tehdä!
Ei se mitään elämää ole :/

Samaa mieltä. Pilataan se yksi ja ainoa elämä.Ei voi ymmärtää.

Minusta se juuri on sitä elämää! Elämän ei tarvitse olla aina ITSELLE onnea ja mielihyvää tuottavaa. Se voi olla myös välillä toooodella tylsää ja ankeaa. Nykyään vallitsee ajatus, että on vain yksi elämä ja se pitää elää täysillä....ettei vain pilattaisi sitä yhtä ja ainoaa... Siinä ohessa olis hyvä muistaa, että lapsillakin on vain se yksi ainoa lapsuus ja yksi ainoa äiti ja isä. Aikuiset vois yrittää selvittää ongelmansa kypsästi ja miettiä, miten yhteiselo toimisi kaikkia tyydyttävällä tavalla hajoittamatta perhettä lapsilta.

Mä olen tässä asiassa samaa mieltä ja olen yrittänyt puhua miehelleni ja saada häntä lähtemään vaikka terapiaan,tai että hän olisi lasten kanssa,ym.
Mutta kun tässä seinille vain puhuu eikä mitään muutosta asiaan tule niin, niin ei tälläista jaksa yksin kantaa.
Mä haluaisin olla PERHE ja omalla tavallani rakastan vielä miestäni ja toivoisin että tekisimme asioita perheenä,mutta aina vain minä ja lapset touhuamme yhdessä.
Miestä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta ja mä en jaksa enää yrittää saada muutosta tähän.
kyllähän nuo lapset tuosta kasvavat ja tilanteet heidänkin kanssaan muuttuvat,mutta en tiedä jaksanko enää olla edes hyvä äiti jos voin pahoin tässä tilanteessa.

 

me ollaan just aloittamassa tällaista elämää. saa nähdä onnistuuko se vai ei.

 

Meillä ainakin yrityksestä huolimatta lapset voivat pahoin tuossa tilanteessa. Kotona ei ollut riitoja tms. Silti vauvallekin tuli paha paha ihottuma, jota maitoallergiaksi luultiin. Kun mies muutti pois, ihottuma katosi sen siliän tien. Herkkiä vaistoamaan kaikenlaista nuo lapset.

Jos lasten koti on se vanhempien suhde, niin se lasten koti voi olla joskus parempi rakentaa niin, että vanhemmat ovat hyvissä väleissä keskenään, mutta eivät enää parisuhteessa. Harvoin lasten paras on vanhempien onneton ja toimimaton liitto.

 

Jos tällä tarkoitetaan sitä, että puolisot elävät kuin ystävät keskenään ja lastensa vanhempina, niin kyllä minä luulen, että voisin. Jos siis kumpikaan ei haluaisi jotain muuta. Mutta useinko sellaisia tapauksia sitten on.

 

Ei todellakaan! minusta jos suhde ei tosiaan toimi..niin nmenomaa pitää erota LASTEN takia. e ymmärrä tuota että ollaan yhdessä lasten takia..kuka hitto noinkin on keksinyt että se on hyväksi lapselle..ei tosiaankaan ole..päinvastoin.

 

Tuo lasten takia yhdessä olo on typerää! Siis jos ollaan yhdessä "kulissina", mutta muuten ei mitenkäään. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuinen uskoo ja lapsethan saavat ihan väärän kuvan parisuhteestakin. Siis ainakin minä voin ylpeänä sanoa että meillä lapset oppivat rakastamaan, hellimään ja näyttämään tunteensa. Sillä ainakin minusta on lapsen paras kasvaa aidossa ympäristössä!