Alkuperäinen kirjoittaja nainen:Kyllä täällä on julmia ja ymmärtämättömiä vastauksia. Itsekin olin vielä tuossa iässä herkkä ja hiljainen ja kutsunnat, vanhempien miessukulaisten asenteet ja armeijaan meno olisivat olleet kovia paikkoja minulle. Tuskin olisin saanut suutani auki kutsunnoissa ja olisin ajatellut, että armaijaan on mentävä, koska niin "kuuluu tehdä", vaikka olisin pelännyt kuinka.
Kuitenki minustakin on tullut oikein hyvä ihminen, joka osaa hoitaa omat ja lastensa asiat, vaikka olinkin vielä parikymppisenä todella ujo.Ap:n poika on vielä herkässä ja haavoittuvassa iässä. Katsokaa vaikka suomalaisten nuorten miesten itsemurhatilastoja ja miettikää mikä mättää. Myös armeija-aikana tehdään paljon itsemurhia. Useimmista näistäkin nuorista olisi kasvanut varmasti kunnon miehiä, jos he olisivat saaneet kasvaa rauhassa ilman valtavia paineita siitä minkälainen miehen kuuluu olla, että hän on "oikea mies". Esimerkiksi kiusaaminen jättää valtavat arvet itsetuntoon ja vie vuosia, että ihminen saa kasattua taas itsensä niistä palasista - ja se kyllä onnistuu, jos eivät kanssaihmiset ole jatkuvasti lyttäämässä nuoren ihmisen itsetuntoa uudestaan ja uudestaan.
Ap:lla on varmasti hieno poika. Tue poikaa hänen ratkaisuissaan, äläkä välitä muiden kommenteista. Pojastasi kasvaa hyvä mies, kun hänelle annetaan siihen aikaa ja perhe on hänen tukenaan.
Ja peesi tähänkin kyllä ihmiset osaa olla julmia !!! Ei ihme, että tulee niitä sotia.
