voiko armeijaa välttää

[Kärsii sivussa koko perhe]

pojalla ois inttiin lähtö heinäkuussa, eikä TODELLAKAAN halua sinne.
on asian takia valvonut useita öitä ja se vaivaa nyt meidän kaikkien elämää, koska ei ole kiinnostunut mistään, kun intti ajatus vie kaiken ajan.
tää on tosi rankkaa, auttakaa

 

pojalla ois inttiin lähtö heinäkuussa, eikä TODELLAKAAN halua sinne.
on asian takia valvonut useita öitä ja se vaivaa nyt meidän kaikkien elämää, koska ei ole kiinnostunut mistään, kun intti ajatus vie kaiken ajan.
tää on tosi rankkaa, auttakaa

Sinne vaan. Mammanpoikana tosin tulee luultavasti viikon sisällä maitojunalla takaisin.

 

[hyytikyppynen]

Tiän yhen jota ahisti kovasti armeijaan meno, kävi jossaki terapiassa ja ylitti ittensä, siellä se heiluu isona herrana nykyään... :xmas:

 

[??]

No jos ei halua ja on vrma asiastaan niin sitten on vaihtoehtona siviilipalvelus.
Sinne sitten, miksi tehdä ongelma tällaisesta asiasta?

 

[Pomppiva Pallokala]

Mitkä ovat syyt siihen, ettei halua sinne? Se kannattaa ensin selvittää perin pohjin.

 

[Mamma]

Joo. Kyllä ne kotiin passittaa sellaset kenestä ei sinne ole. Olisi sanonut kutsunnoissa että menee sivariin kun ei kestä puolta vuotta armeijassa.

 

[Vieras]

Syyneissä asennen paljastuu, ja vapautetaan henkisen kyvyttömyyden vuoksi. Jos ei, niin maitojuna pelastaa. Ei siellä keritä eikä haluta henkisesti kykenemättömiä pallutella - niillähän voi naksahtaa päässä, kun kovat on piipussa, ja sitä intti ei halua.

 

[joi]

No jos poju ny ensiksi yrittäis vähän vaihtaa asennettaan... Minkä hän kokee siinä niin vaikeaksi? Pelkääkö uusia ihmisiä vai sitä, ettei äiti tulekaan joka ilta peittelemään?

 

[plörö]

Ja jos eivät laita mammapoikana maitojunalla heti takasin niin sitten saa luultavasti hullun paperit ja saa vapautuksen rauhan ajaksi koko intistä :attn:

(muokkasin viestiä,tuli vahingossa väärä hymiö :ashamed: )

 

[Äiskä]

pojalla ois inttiin lähtö heinäkuussa, eikä TODELLAKAAN halua sinne.
on asian takia valvonut useita öitä ja se vaivaa nyt meidän kaikkien elämää, koska ei ole kiinnostunut mistään, kun intti ajatus vie kaiken ajan.
tää on tosi rankkaa, auttakaa

Sinne vaan. Mammanpoikana tosin tulee luultavasti viikon sisällä maitojunalla takaisin.

Olipas kiva kommentti. Jos ei osaa kysmykseen vastata parempi olla hiljaa.

 

[Kowalski]

Voi. Siviilipalvelus on myös vaihtoehto Suomessa.

 

[ap]

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

 

[hyytikyppynen]

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

Ei sitä kannate toisten mielipiteistä välittää. Ei se armeija kenestäkkään parempaa tee.

 

[Mamma]

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

Kun ei se armeija oikeasti ole niin kamala paikka. Ja sieltä pääsee aina pois jos ei pää kestä.

 

[Moppi]

kyllä siihen varmaan löytyy vaihtoehto. Ei kai nyt ketään voi pakottaa sinne menemään. :hug:

 

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

No kyllä aika mammanpoika on, jos nyt niinkin helpon nakin kuin armeijan takia menee ihan elämänhalu. Siellähän pääsee tosi helpolla. Vaatteet saa pestynä, ruokaa taatusti riittävästi ja viikko-ohjelmassa on reipasta puuhastelua ulkoilmassa. Edes herätyskelloa ei tarvitse itse osata laittaa soimaan, siitäkin huolehditaan. Kunhan tekee ja opettelee asiat mitä käsketään, ei juuri helpommalla voi aikuisiässä päästä.

 

pojalla ois inttiin lähtö heinäkuussa, eikä TODELLAKAAN halua sinne.
on asian takia valvonut useita öitä ja se vaivaa nyt meidän kaikkien elämää, koska ei ole kiinnostunut mistään, kun intti ajatus vie kaiken ajan.
tää on tosi rankkaa, auttakaa

Sinne vaan. Mammanpoikana tosin tulee luultavasti viikon sisällä maitojunalla takaisin.

Olipas kiva kommentti. Jos ei osaa kysmykseen vastata parempi olla hiljaa.

No voi voi. Olisiko kutsunnoissa kannattanut avata suunsa, eikä kahta kuukautta ennen palvelukseen astumista?

 

[entinen vaimo]

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

Mun ex-mies oli aivan samanlainen.Tavattiin vasta intin jälkeen mutta luonnolle se oli ottanut ja asioita salattiin.
Totuus selvisi minulle vuosia myöhemmin ja sainkin kuulla että silloinen mies ei olisi halunnut inttiin eikä sivariakaan halunnut suorittaa.
Oli sitten painostuksesta mennyt sinne inttiin ja hulllunpapereilla alle kuukauden kuluttua sai kotiutuspaperit kouraan.

Tosiaan minulle selvisi nämä asiat vasta kun erosimme ja löysin ex-mieheni vapautus paperit,jolloin ex-anoppi suostui puhumaan.Tätä ennen valehdeltiin suoraan että on käynyt intin ja kerrttiin ties mitä sotilas arvojakin ja jo välissä sanottiin että olisi selkänsä takia muka saanut vapautuksen ym. mutta hulluuden takia sieltä yleensä lähdetään lopullisesti.

 

[Helekutti]

Tässä vaiheessa ei kerkiä mitään enää tekemään. Sinne vain ja sitte maitojunalla takaisin. Ellei sitten tule toisiin aatoksiin kun huomaa että se on ihan kiva paikka.

 

[äitim]

Turhaan täällä pilkataan. Herkälle ihmiselle armeijaan lähteminen voi olla tosi kova paikka (jokaista se varmasti ainakin vähän jännittää). Armeijasta liikkuu kuitenkin kaikenlaisia juttuja ja toisilla käy huono tuuri ja joutuvat oikeastikin siellä kiusaamisen ja simputuksen uhreiksi. Jos on vaikkapa ujo, ei välttämättä tunnu kovin mukavalta joutua asumaan ihan vieraiden ihmisten kanssa oudossa ympäristössä.

Keskutele pojan kanssa ja kerro, että aina sieltä pois pääsee, jos tuntuu liian pahalta. Paljon pystyy vaikuttamaan omalla asenteellaan. Ottaa armeijan tosissaan, mutta ei liian tosissaan. Haukut ja huudot kannattaa kuunnella, mutta ei ottaa henkilökohtaisesti tai jäädä pohtimaan. Jos haukut eivät tunnu ansaituilta, antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja "kuunnella" vain kiltisti. Alku on oikeastaan kaikille vaikeaa, osa näyttää sen ja osa ei. Muutamien viikkojen päästä tilanne tuntuu yleensä jo helpommalta ja armeijasta voi tulla ihan mukava kokemus. Jos kuitenkin kaikki alkaa siellä ahdistamaan ja tuntuu pahalta, kannattaa mennä juttelemaan asiasta esimiehelle tai lääkärille ja lähteä pois, jos tilanne ei korjaannu, vaan kaikki alkaa romahtamaan.

Pojalle tsemppiä! :hug:

 

[eräs]

ei halua, ei kiinnosta sotajutut eikä mitkään, ei oo ns. mammanpoika, ettei pärjäis, mutta henkisesti rankka tapahtuma taustalla vaikuttaa
minusta tuntuu vaan kauhealle seurata sivussa että elämänhalu mennyt yhden armeijan takia
pelkää suvun miesten reaktiota jos ei mene, just tuo maitojuna asenne siitä kuuleminen pitkään

No kyllä aika mammanpoika on, jos nyt niinkin helpon nakin kuin armeijan takia menee ihan elämänhalu. Siellähän pääsee tosi helpolla. Vaatteet saa pestynä, ruokaa taatusti riittävästi ja viikko-ohjelmassa on reipasta puuhastelua ulkoilmassa. Edes herätyskelloa ei tarvitse itse osata laittaa soimaan, siitäkin huolehditaan. Kunhan tekee ja opettelee asiat mitä käsketään, ei juuri helpommalla voi aikuisiässä päästä.

Se on muuten mielenkiintoista että miehillä ei saa armeija ahdistaa, kun taas äitien paniikkihäiriöt on täysin suotavia.Samoin synnytyksen jälkeinen masennus yms..Kuinkahan moni mammoista on käynyt armeijan?Olen täysin sitä mieltä että mammanpojille tekee armeija hyvää, mutta on myös paljon itsenäisiä miehiä, joilla on vakityö ja perhe..Minkä takia heidän tarvitsee lähteä perheensä parista leikkimään sotaa?Ja kun tosiaan vapautus on vain rauhan aikana voimassa, niin kyllä armeijan käymättömätkin miehet pääsevät puolustamaan maataan rauhan aikana.

 

[Yks vaan]

Jos teillä itsellä, jotka ivailette olis kotona sama ongelma, niin miten sitten suu pantais. Lyöjiä löytyy kyllä. Meillä pojalla paniikkihäiriöoireita jo ennen kutsuntoja (ei armeijan takia)
ja sai lykkäystä. Enkä pidä häntä sen huonompana kuin muitakaan ihmisiä. Kaikilla, kun se elämä ei mene kuin vettä vaan. Arvostelijat huomaa vasta siinä vaiheessa tukkia suunsa, kun itselle käy huonosti jos sittenkään.

 

[saint 1/90]

Kertoo pojasta aika paljon jo se, että äitin pitää täällä asiaa kysellä. Eikä poika ole itse ottanut asiasta selvää.

 

[II/90]

Kertoo pojasta aika paljon jo se, että äitin pitää täällä asiaa kysellä. Eikä poika ole itse ottanut asiasta selvää.

Ja nyt huolestuttaa, kun äityli ei ole pyyhkimässä nenää ja peittelemässä nallen kainaloon iltaisin.

 

[jompp]

Kertoo pojasta aika paljon jo se, että äitin pitää täällä asiaa kysellä. Eikä poika ole itse ottanut asiasta selvää.

peesi...