M
Minna-1980
Vieras
voiko anoppi sanoa noin kamalaa?
Lapseni kuoli heinäkuussa 2006, oli vajaan 7kk:n ikäinen ja koko eliniän viettänyt elämäänsä sairaalassa...parempina hetkinä oli muutamia kertoja kotilomallakin, mikä oli minusta valtavan ihanaa.
Minulla on keskivaikea masennus ollut huhtikuusta 2006, johon syön lääkettä ja sopii minun raskaudelleni.
Anoppini ei osaa yhtään ymmärtää mitä olemme mieheni kanssa kokeneet viimevuonna ja mitä nyt koemme kun esikoinen on kuollut ja toista lasta odotan nyt.
Luulee että kun olen taas raskaana, niin sillon on kaikki hyvin, eikä pitäisi olla mitään masennusta.
Aika usein sanoo minulle että; hän ei haluis kuulla kun ääneni ja näöstäni huomaa että olen masentunut.
Muutama päivä sitten meillä oli ensimmäinen riita ja sekin tosi pienestä asiasta.
Sanoi minulle että; sä tapat kaikki ympärilläsi olevat ja sen lapsen, mikä sun mahassa on.. Voiko ihminen olla noin kauhea ja sanoa tuollaista.
Kerroin kaverilleni asiasta ja hän käsitti asian ihan samalla tavalla kuin minä....että anoppini syyttää minua pojan kuolemasta.
Anteeksi anopilleni en koskaan voi tota asiaa antaa..onhan se niin loukkaava puhe. Miettinyt tässä että jos pitäisin anoppiin etäisyyttä jonkin aikaa tai ehkä niin kauan, kun hän pyytää anteeksi käytöstään ja sanomistaan, vaikka en pysty anteeksi antamaan hänelle.
Kaverini kyllä sanoi vähän samaa, että jos hänen lapselleen oma anoppi sanoisi noin, hän ei olisi enää missään yhteydessä.
Miten te asian kanssa tekisitte, jos olisitte minun sijassani.
Kiitos kaikille vastanneille =)
Lapseni kuoli heinäkuussa 2006, oli vajaan 7kk:n ikäinen ja koko eliniän viettänyt elämäänsä sairaalassa...parempina hetkinä oli muutamia kertoja kotilomallakin, mikä oli minusta valtavan ihanaa.
Minulla on keskivaikea masennus ollut huhtikuusta 2006, johon syön lääkettä ja sopii minun raskaudelleni.
Anoppini ei osaa yhtään ymmärtää mitä olemme mieheni kanssa kokeneet viimevuonna ja mitä nyt koemme kun esikoinen on kuollut ja toista lasta odotan nyt.
Luulee että kun olen taas raskaana, niin sillon on kaikki hyvin, eikä pitäisi olla mitään masennusta.
Aika usein sanoo minulle että; hän ei haluis kuulla kun ääneni ja näöstäni huomaa että olen masentunut.
Muutama päivä sitten meillä oli ensimmäinen riita ja sekin tosi pienestä asiasta.
Sanoi minulle että; sä tapat kaikki ympärilläsi olevat ja sen lapsen, mikä sun mahassa on.. Voiko ihminen olla noin kauhea ja sanoa tuollaista.
Kerroin kaverilleni asiasta ja hän käsitti asian ihan samalla tavalla kuin minä....että anoppini syyttää minua pojan kuolemasta.
Anteeksi anopilleni en koskaan voi tota asiaa antaa..onhan se niin loukkaava puhe. Miettinyt tässä että jos pitäisin anoppiin etäisyyttä jonkin aikaa tai ehkä niin kauan, kun hän pyytää anteeksi käytöstään ja sanomistaan, vaikka en pysty anteeksi antamaan hänelle.
Kaverini kyllä sanoi vähän samaa, että jos hänen lapselleen oma anoppi sanoisi noin, hän ei olisi enää missään yhteydessä.
Miten te asian kanssa tekisitte, jos olisitte minun sijassani.
Kiitos kaikille vastanneille =)
