Mulla on jonkinmoinen pieni aavistus, että saattaisin olla raskaana. Olisi toki aivan ihanaa, mutta naapurissa asuva anoppi ahdistaa jo tässä vaiheessa. Hän puuttuu aivan joka asiaan, mihin suinkin voi. Joskus kun olen tullut töistä, niin lakanani liehuivat hänen pihallaan kuivumassa. Oli sitten katsonut, että meillä olisi lakananvaihdon aika.
Kielsin kajoamasta meidän pyykkeihin. Sen jälkeen koneestani katosivat vain mieheni pesua odottavat vaatteet. Miehen piti erikseen kieltää omien kamppeidensa ottaminen. Syy kalsarikatoon meiltä oli kuulemma se, etten silitä ukon boksereita pesun jälkeen. Anoppilasta ne tulivatkin melkein tärkättyinä takaisin.
Ruokani on liian uudenaikaista ja sitä on ilmeisesti tarjolla liian vähän, kun miestä käydään kysymässä anopin luo syömään, vaikka mulla on just ruoka tulella. Mies onneksi älyää panna hanttiin, mun olisi muuten pakko muuttaa muualle. Vara-avain oli pakko piilottaa, kun anoppi hiippaili asunnossa omia aikojaan, hiljaa, "etten heräisi". Meillä kyllä nukutaan yleensaä öisin. Ei ole kiva tulla suihkusta tai miehen kanssa makkarista, kun joku hiippaa huushollissa.
Kissaa ja koiraa piti käydä hyysäämässä aina kun olimme minuutinkin poissa kotoa, vieläkin tullessaan käymään anoppi tarkastaa ruokakupit ja voi tuosta vaan päättää pestä vesiastiat. Pihanperän kotieläimet käydään laittamassa lukkojen taa tuon tuostakin, ettei tule kylmä, pidä siinä sitten elukoita pihatossa!
Arvatkaa vaan, odotanko kauhulla sitä aikaa, kun tästä aavistuksesta ehkä joskus kehkeytyy vauva... APUA.
