Voiko äiti vain lakata välittämästä lapsestaan?

["varjo"]

Älä ap välitä tästä, ja jos jatkossa tulee lisää, niin muista tämän tyyppisistä kommenteista.
Niiden kirjoittajat eivät ymmärrä elämää, ja näkökanta asioihin on poikkeuksellisen suppea.

No jaa. Itse olen kasvanut sellaisen äidin kanssa, joka ei vaan välittänyt. Ei yhtään. Ja sillä on kyllä hyvin kauaskantoiset vaikutukset ollut mun elämääni. Edelleen, vaikka olen yli 30. Kyllä ihan jokaisen lapsen pitäisi saada asua sellaisessa perheessä, jossa kokee olevansa rakastettu. Se on ihan perustarve, joka pitää tyydyttää, ja jonka tyydyttämättä jättäminen vaikuttaa koko elämään, kaikkiin ihmissuhteisiin, itsetuntoon, kaikkeen. Ei sen rakastavan aikuisen pitä olla just se biologinen äiti, mutta sen pitää olla joku, joka on läsnä. Lapsen hylkääminen emotionaalisesti on todella paha asia.



Mutta mä en kyllä koe, että sä ap olisit siinä tilassa. Sä oot todennäköisesti väsynyt ja uupunut, ja huomaat sen ensimmäiseksi siitä että miten sä jaksat olla lapsen kanssa. Musta kuulostaa enemmän siltä, että sä kaipaat omaan aikaa ja lepoa ja irtautumista, kuin että sä vaan olisit välittämättä sun lapsestasi. Jokainen tarvitsee joskus hengähdystaukoja.

 

[tinkaM]

Niin hirveältä kun se tuntuukin, joskus kannattaa muistuttaa itseään elämän epävarmuudesta. Entä jos se oma rakas lapsi kuolee - ihan yht´äkkiä yllättäen häntä ei enää ole. Silloin olisi oma aika ja vapaus, mutta ei enää koskaan oman lapsen pieniä käsiä, ei hymyä, ei lapsen rauhallista nukkumistuhinaa, ei hassuja juttuja...ei edes niitä kiukkuja ja itkuja. Silloin kyllä huomaisi miten väärässä olikaan, kun joskus ei muka välittänyt.

Sisareni lapsi on kuollut ja kyllä välillä kun itse meinaan väsyä omien lasteni kanssa, ajattelen tätä rakasta kuollutta lasta ja kummasti kurjan päivän pienet murheet tuntuvat todella turhilta.

Ihanasti ja osuvasti kirjoitettu. Tai sitten ajatelkaa niitä naisia jotka haluaisivat olla äitejä mutta se ei vain ole mahdollista. Tiedän parikin naista joille ei ole lasta suotu vaikka yritys on ollut kova. Tiedän että he olisivat hyviä äitejä myös niinä kiukkupäivinä. Se on niin väärin että sitten kaikki narkkari-ja alkkisäidit saavat lapsia joita eivät edes halua tai kykene hoitaa!

 

[En rakasta, en välitä]

Mie vihaan lastani. Teen kaikkeni että sossu ottaa multa sen pois. Ryyppään ja unohdan lapsen johonkin ja menen kapakkaan. Vihaan. Vihaan. Vihaan.

 

["Mä"]

Ihanasti ja osuvasti kirjoitettu. Tai sitten ajatelkaa niitä naisia jotka haluaisivat olla äitejä mutta se ei vain ole mahdollista. Tiedän parikin naista joille ei ole lasta suotu vaikka yritys on ollut kova. Tiedän että he olisivat hyviä äitejä myös niinä kiukkupäivinä.

Sori, mut tuollaista ei voi tietää ihmisestä jolla ei ole lapsia. Turha sitä on mytologisoida.

 

[Koira ja mie]

Ihanaa sitä hetkeä kun jään koiran kanssa kahden. Lapsi helvettiin.

 

[tinkaM]

[QUOTE="Mä";22435259]Sori, mut tuollaista ei voi tietää ihmisestä jolla ei ole lapsia. Turha sitä on mytologisoida.[/QUOTE]

No ei voi tietää. Mutta suuri vääryys on se että alkkis-, narkkari- tai mielenterveysongelmainen äiti saa "normaali"äiteihin verrattuna kolme kertaa enemmän lapsia.
Ja kun oikeasti on hyviä ihmisiä vailla lasta. Ei voi ymmärtää, siksi minä olen lopettanut kirkon höpinöihin uskomisen.