kaipaisin vain korvia...pelottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kk@fi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kk@fi

Vieras
Olo vihainen. Tosi vihainen. Surullinen. Ei paljon naurata. Ei jaksa iloita mistään. Aika lapsen kanssa tuntuu ylivoimaiselta. Huudan. Sanon pahasti. Itkettää. Ja itkettää lisää. Tunnun kuinka livun kauemmas ja kauemmas siitä, mitä olen tai haluaisin olla. Ja sitten itkettää taas. Lapsen puolesta. Pelottaakin, että käyn kiinni. En ole. Vaatii itsehillintää. Jälleen tulee kyyneleet.

Hän lyö ja tönii. Itku. Satuttaa sanoin. Kyyneleet. Etsin auttavaa kättä. Monesta paikasta. Selitän samoja asioita kyyneleet silmissä. Tulee ahdistus. Ja itku. Siitä, kun kukaan ei välitä lapsestani. Miksi apu jää saamatta. Pelkään menettäväni otteen. Pelkään, että kohta katkean, etten jaksa enää. Että oikeasti tulen hulluksi, kun tämä kaikki on liikaa. Tulisi ikävä lasta. Ei miestä.

Kuinka paljon pahaa tarvitsee vielä tapahtua, että kukaan "virallisen" tahon edustaja ottaisi minut tosissaan? Pitääkö minun kenties kuolla? Tiedän sanan lastensuojelu, sanan perhekeskus. Tietävätkö he, mitä tarkoittaa lapsen oikeus turvalliseen ja rakkautta vaaliviin vanhempiin? Vai ajaako lapsen oikeus molempiin vanhempiin edelle.

Eikä se muuta. Ei muuta, vaikka lupaa. Sanoja monia. Valehtelua itselle ja muille. Mielessäni lähtö. Ei onnistu. Uhkaa henkeäni. Väittää hulluksi. Hullu ei voi lastaan tavata. Ja mua pelottaa, tulenko oikeasti hulluksi? Sairastunko kohta vakavasti?

Rakastan. Sitä pientä lastani. En vain jaksa. Taivaan Isääkään ei liene...
 
Yritä päästä eroon ja lähteä pois lapsen kanssa silloin kuin mies on poissa! Jonnekkin turvakotiin vaan. Meillä oli lapsuudessa vähän samantapainen tilanne, ja valitettavasti ei päässyt pakoon vaan hengelläuhkailu kävi toteen :(
 
Mies manipuloi. Lähde pois vain, tiedät kyllä kumpi teistä se hullu on. Lähde heti tilaisuuden tullen, pakkaa huomaamatta ja vie pois tavaroita joita ilman et voi olla. Sitten vaan lähdet lapsen kanssa.
 

Yhteistyössä