Voiko ADHD/ADD paheta iän myötä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nuuskis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lapsena koulu meni ihan hyvin, ammattikoulustakin tuli paperit, mutta sen jälkeen on elämä ollut vuoristorataa, pätkätöitä, pätkäihmissuhteita, kesken jääneitä koulutuksia, pahoja keskittymisongelmia, 20 vuotta jatkunutta "masennusta", mukään harrastus ei pidemmän päälle kiinnosta vaikka lähes kaikkea on kokeiltu, arki ei pysy lapasessa eikä mikään onnistu.
 
No voi paheta, esim stressi lisää oireilua. Lisäksi oireilu on erilaista lapsena ja aikuisena. Tietyt jutut pysyvät koko elämän, mutta vanhempana esim päihteiden käyttö on keskimäärin todennäköisempää AD/HD tyypillä. Se taas tuo omat kuviot elämään. Samoin ihmissuhteissa saattaa olla keskimääräistä enemmän ongelmia ja vaihtuvuutta. Myös rinnakkaissuhteet eivät ole mikään ihme.
 
masennus myös normaali ilmiö. AD/HD henkilöllä kun ei ole älyssä mitään vikaa, niin kyllähän se masentaa jos ei mikään tunnu sujuvan. Itse ongelmaa kun ei voi poistaa, vaikkakin AD/HD:een löytyykin monesti sopiva lääkitys, jolloin elämäntaso paranee huomattavasti.
 
Mä aloin piruuttanui tän alotuksen luettuani tutkimaan mitä adhd "pitää sisällään" ja meni lievästi pasmat sekaisin kun siellä luki kaikki mitä mullakin on :O

No, vuosia olen tällainen ollu joten ei taida lääkäri enää tähän mitenkään auttaa..

Ja sitten tein tällasen:
Attention Deficit Disorder (ADHD) Test - Psych Central

Seitsemän pistettä olisi ollut normaali ja sain 42 pistettä :O

Toki taitaa olla ihan hömppä testi mutta kai sekin jotain suuntaa antaa.

Sori nyt tuli vähän ot :ashamed:
 
[QUOTE="Nuuskis";28103849]Lapsena koulu meni ihan hyvin, ammattikoulustakin tuli paperit, mutta sen jälkeen on elämä ollut vuoristorataa, pätkätöitä, pätkäihmissuhteita, kesken jääneitä koulutuksia, pahoja keskittymisongelmia, 20 vuotta jatkunutta "masennusta", mukään harrastus ei pidemmän päälle kiinnosta vaikka lähes kaikkea on kokeiltu, arki ei pysy lapasessa eikä mikään onnistu.[/QUOTE]

Jep, voin allekirjoittaa tuon, alku meni hyvin koulut kövin mutta sen jälkeen elämä ei ole ollut elämisen arvoista. Nyt ollut ekaa kertaa töissä samassa paikassa muutamaa kuukautta pidempää, mutta tuosta valtion työstä ei saa rahaa edes sen vertaa ettei sossus tarvisi käydä. Mikään ei jaksa innostaa kun ei ole mitään sisältöä.
 
Sitä kautta ainakin, että ulkoinen kontrolli ja toiminnan ohjailu vähenee, kun ikää tulee lisää. Lapsella on (tai pitäisi olla) koulu ja vanhemmat asettamassa rajoja, katsomassa että läksyt tehdään ja huone siivotaan. Aikuisena pitääkin hallita itse näitä juttuja enemmän ja enemmän. Kaaos houkuttelee luokseen kaaosta - kun yksi opiskelu jää kesken tai ihmissuhde päättyy, asiat helposti kumuloituvat. Konkreettisella tasolla havainnollistaen on helppoa siivota pöytä, jos siinä lojuu muutama lehti ja tyhjä kahvikuppi, mutta kun pöydän pintaa ei enää näy, jo toimeen tarttuminen on vaikeampaa. On siis ymmärrettävää, että jo tätä kautta ADD tavallaan pahenee.
 

Similar threads

Yhteistyössä