Voiko 4 vuotiaan viedä kattomaan ruumista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rouvaliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minä mietin sitä, että mitä pieni lapsi hyötyisi kuolleen näkemisestä?

Lähinnä mietin sitä, että onko lapsen helpompi ymmärtää kuolema ja hautajaiset jos näkee vainajan vai jääkö pienelle mielummin traumoja ja painajaiset siitä.

 
Mä en veis, tiiän kyllä yhen pojan joka oli tuon ikäisenä..
Ja mä olen ollut vajaa 20-vuotiaana katsomassa mun tätiä kappelissa ja se oli tosi ahdistavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minä mietin sitä, että mitä pieni lapsi hyötyisi kuolleen näkemisestä?

Pitääkö kaikesta elämässä hyötyä?

Meillä ainakin lapset saivat mielenrauhaa. Rakas isoäiti pääsi viimeiseen lepoon. Oli laitettu peitto vielä päälle, pyjamassa ja villasukissa arkussa. Hetken vielä olit tässä, nyt olet siirtynyt rajan taa.

Ehkä meillä karjalaisilla on vielä vanhaa perinnettä sen verran, että kuolema ei ole mörkö eikä trauma. Jokaiselle tulee eteen, eikä pientä tarvitse suojella kuoleman näkemiseltä/kuulemiselta, sillä se on osa elämää. Ruhjottua ruumista en tietenkään menisi itsekään katsomaan, mutta vainajan levolliset kasvot voivat rauhoittaa pienenkin mieltä.
 
Mulla on ollut 5 v ja vauva mukana katsomassa vainajaa. Minusta riippuu hyvin paljon siitä, millä tavalla lapsen perheessä kuolemaan suhtaudutaan. Jos kuolema kuuluu yhtä luontevana osana elämään kuin syntymäkin, lapselle voi olla jopa ihan hyväksi nähdä vainaja siinä missä vastasyntynytkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minä mietin sitä, että mitä pieni lapsi hyötyisi kuolleen näkemisestä?

Pitääkö kaikesta elämässä hyötyä?

Meillä ainakin lapset saivat mielenrauhaa. Rakas isoäiti pääsi viimeiseen lepoon. Oli laitettu peitto vielä päälle, pyjamassa ja villasukissa arkussa. Hetken vielä olit tässä, nyt olet siirtynyt rajan taa.

Ehkä meillä karjalaisilla on vielä vanhaa perinnettä sen verran, että kuolema ei ole mörkö eikä trauma. Jokaiselle tulee eteen, eikä pientä tarvitse suojella kuoleman näkemiseltä/kuulemiselta, sillä se on osa elämää. Ruhjottua ruumista en tietenkään menisi itsekään katsomaan, mutta vainajan levolliset kasvot voivat rauhoittaa pienenkin mieltä.

Mutta toisaalta lapselle voi myös kertoa, että kuollut ei tunne enää kipua ja ettei sillä ole hätää.
 
Minä en veisi, muistan itse kun mummuni kuoli, olin silloin 9v ja halusin nähdä mummun, hän oli tosin ollut vasta vuorokauden kuolleena, mutta minulla on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi mieleen miltä mummu kuolleena näytti, en muista mille hän näytti elävänä, aina kun ajattelen mummuani tulee mieleeni ensimmäisenä kuva hänestä sairaalan ruumishuoneella, iho harmaana, hiukset elottomana, suupielissä ja kaulalla verta kun oli vähän kurkkuun tullut vaurioita intubaatioputken laitosta, posket mustelmilla, ja vaikka mummu näytti rauhalliselta ja oli selvää että kipua ja tuskaa ei enää ole niin mieluimmin olisin säilyttänyt sen muiston elävästä mummusta.
 
Mä menin katsomaan 8v. mun läheistä sukulaista ruumishuoneelle. Itse halusin, mutta paikan päällä tulin hysteeriseksi, kun näin tädin. Oli laitettu nätisti, eikä näkyny verta tai mitään, mutta oli liian kova pala mulle. En voinu mennä katsomaan isomummoni ruumista muutama vuosi sitten, koska jäi siitä ensimmäisestä kerrasta niin huonot muistot.
 
minä vein 9v poikani katsomaan isäänsä ei kauheasti järkyttynyt jotenkin ymmärsi kuoleman paremmin sen jälkeen.
mummoni kuoli niin papan tytär toi 4 ja 6v poikansa katsoon eivät järkyttyneet laittoivat viälä piirustuksen ja kukan arkkuun.
 

Yhteistyössä