Voihan ukko! Puhukaa järkeä...

[harmaus]

Mies on ollut uupunut jo jonkin aikaa ja masennustakin taitaa olla.
Tämän myötä miehen seksihalut ovat hiipuneet olemattomiin.
Olen aina ollut meistä se viriilimpi osapuoli ja vain hetkittäin saanut kyllikseni...:ashamed: Nyt ei enää mitään sinnepäinkään. Itkettää.

Miehen haluttomuuden huomaan siitäkin, ettei hänellä jaksa kovinkaan kauaa seistä...noloa miehen puolesta, että menee jyystämiseksi ja joskus on täytynyt jättää keskenkin. Tottakai syytän itseäni tästä kaikesta. Ajattelen, etten ole vain tarpeeksi hyvä enkä ihana, en sytytä enää. Tuntuu niin paskalle.
Vaikka toisaalta tiedän, että olen ihan ihana nainen ja kelpaisin varmaan muillekin, mutta se nyt ei yhtään lohduta, kun tahdon omaani.
Mies ei puhu tästä ongelmastaan, vaikka olen varovasti yrittänyt.
On muutenkin vähän sen tyylinen, että herkästi olisi kaikissa ongelmissa syyttelemässä aina muita, ei osaa/uskalla myöntää virheitään ja ongelmiaan.
Toki kaikki viat ja ongelmat voi johtua ihan vaan minusta...?

No, tänään mies sitten sanoi sen, mitä olen vähän jo odottanut ja pelännyt...
Sanoi, ettei hänellä huvita paneskella tällasta, joka vaan makaa ja odottaa, et joko homma on ohi! ...siis niin täyttä paskaa! :'(
Kyllä tottavie olen aina ollut meistä se, joka tekee aloitteen, joka hoitaa ja hyväilee ja pitää hyvänä, en siis mikään makaava lahna, jota täytyy palvella. Kyllä tuntuu sairaan pahalta.
Tuntuu niin sairaan pahalta.

:'(

 

[Mina]

Voi ei.. Ihan itku tuli tuota viimeistä kappaletta lukiessa. Yritä jaksaa, en osaa tämän kummempaa neuvoa valitettavasti antaa. :hug:

 

[vieras]

Aika paska kommentti paskalta rakastajalta. Tais vaan omaa vioittunutta itsetuntoaan paikkailla haukkumalla sua.

 

[ap]

Olen tässä aamun märissyt, mies lähti aamulla töihin enempiä puhumatta...jos meillä ei olisi lapsia, en totisesti jäisi tähän, lähtisin justiinsa.
Ei taida olla miehelle mitään sanottavaa, kun kotiin palaa.
Ehkä se koittaa hieroa sovintoa, mut kyllä minussa joku särkyi aika lujasti.

 

[vieras]

Mies on ollut uupunut jo jonkin aikaa ja masennustakin taitaa olla.
Tämän myötä miehen seksihalut ovat hiipuneet olemattomiin.
Olen aina ollut meistä se viriilimpi osapuoli ja vain hetkittäin saanut kyllikseni...:ashamed: Nyt ei enää mitään sinnepäinkään. Itkettää.

Miehen haluttomuuden huomaan siitäkin, ettei hänellä jaksa kovinkaan kauaa seistä...noloa miehen puolesta, että menee jyystämiseksi ja joskus on täytynyt jättää keskenkin. Tottakai syytän itseäni tästä kaikesta. Ajattelen, etten ole vain tarpeeksi hyvä enkä ihana, en sytytä enää. Tuntuu niin paskalle.
Vaikka toisaalta tiedän, että olen ihan ihana nainen ja kelpaisin varmaan muillekin, mutta se nyt ei yhtään lohduta, kun tahdon omaani.
Mies ei puhu tästä ongelmastaan, vaikka olen varovasti yrittänyt.
On muutenkin vähän sen tyylinen, että herkästi olisi kaikissa ongelmissa syyttelemässä aina muita, ei osaa/uskalla myöntää virheitään ja ongelmiaan.
Toki kaikki viat ja ongelmat voi johtua ihan vaan minusta...?

No, tänään mies sitten sanoi sen, mitä olen vähän jo odottanut ja pelännyt...
Sanoi, ettei hänellä huvita paneskella tällasta, joka vaan makaa ja odottaa, et joko homma on ohi! ...siis niin täyttä paskaa! :'(
Kyllä tottavie olen aina ollut meistä se, joka tekee aloitteen, joka hoitaa ja hyväilee ja pitää hyvänä, en siis mikään makaava lahna, jota täytyy palvella. Kyllä tuntuu sairaan pahalta.
Tuntuu niin sairaan pahalta.

:'(

sillä taitaa olla toinen... valitettavasti

 

[ap]

Mies on ollut uupunut jo jonkin aikaa ja masennustakin taitaa olla.
Tämän myötä miehen seksihalut ovat hiipuneet olemattomiin.
Olen aina ollut meistä se viriilimpi osapuoli ja vain hetkittäin saanut kyllikseni...:ashamed: Nyt ei enää mitään sinnepäinkään. Itkettää.

Miehen haluttomuuden huomaan siitäkin, ettei hänellä jaksa kovinkaan kauaa seistä...noloa miehen puolesta, että menee jyystämiseksi ja joskus on täytynyt jättää keskenkin. Tottakai syytän itseäni tästä kaikesta. Ajattelen, etten ole vain tarpeeksi hyvä enkä ihana, en sytytä enää. Tuntuu niin paskalle.
Vaikka toisaalta tiedän, että olen ihan ihana nainen ja kelpaisin varmaan muillekin, mutta se nyt ei yhtään lohduta, kun tahdon omaani.
Mies ei puhu tästä ongelmastaan, vaikka olen varovasti yrittänyt.
On muutenkin vähän sen tyylinen, että herkästi olisi kaikissa ongelmissa syyttelemässä aina muita, ei osaa/uskalla myöntää virheitään ja ongelmiaan.
Toki kaikki viat ja ongelmat voi johtua ihan vaan minusta...?

No, tänään mies sitten sanoi sen, mitä olen vähän jo odottanut ja pelännyt...
Sanoi, ettei hänellä huvita paneskella tällasta, joka vaan makaa ja odottaa, et joko homma on ohi! ...siis niin täyttä paskaa! :'(
Kyllä tottavie olen aina ollut meistä se, joka tekee aloitteen, joka hoitaa ja hyväilee ja pitää hyvänä, en siis mikään makaava lahna, jota täytyy palvella. Kyllä tuntuu sairaan pahalta.
Tuntuu niin sairaan pahalta.

:'(

sillä taitaa olla toinen... valitettavasti

Tottakai epäilen sitä itsekin. Ja tiedänkin, että on ollut ainakin ihastunut erääseen toiseen, mutta kuulemma se on ollutta ja mennyttä.
En jaksa uskoa.

 

[vieras]

Mies on ollut uupunut jo jonkin aikaa ja masennustakin taitaa olla.

:'(

sillä taitaa olla toinen... valitettavasti

Kyllä tuo uupumus ja masennus varmasti on syynä, eikä muut naiset. Surullista!

 

[oma kokemus]

Meillä oli vähän sama juttu aiemmin.

Mä aloin kerran viinipullon avauksen jälkeen elokuvaa (joku ihan tavis telkasta) katsellessa kyselemään mieheltä että MITEN se haluaisi? Ja missä, äänien kanssa, millaisissa vaatteissa jne. Ja yllätyin

Ihan perusvaatteet mut vaikka ilman pikkuhousuja, ja niin et vilauttaa et toinen tajuaa että hmmm ja vaikka pikainen keittiössä tms. Kun näitä on 5% niin 95% tavallinen makkaritouhukin maittaa taas. :heart: Ja koska mä haluan useammin, masturbointi ei ole meillä kielletty parisuhteessa, mies tykkää välillä katsella ja innostuu mukaankin, mutta mä teen sitä ihan omaksi ilokseni enkä edes mainosta sitä. jos kysyy että olenko niin myönnän jos olen, mutta ei siitä sen enempää.

Näin siis meillä homma ratkesi.

 

[ap]

Meillä on hetkiä, jolloin saan olla satavarma, että olen miehelleni rakkain...ei hän sitä osaa sanoa, mutta näen sen hänen silmistä ja olemuksesta. Niitä hetkiä on hyvin harvoin, mutta sellanen oli muutama päivä sitten viimeksi. Silloin pidän itseäni typeränä, että mitään toista naista olen koskaan epäillytkään, mutta tällasena hetkenä (kuten nyt) muuta ei mieleen tulekaan...
Luulen, ettei miehellä oikeasti ole ketään, mutta en totisesti ymmärrä missä mennään.
Luulen, että mies rakastaa ja olen tärkeä, mutta hän on itsensä kanssa ihan hukassa.
On varmaan parasta antaa miehelle aikaa...voisin ihan päättää, etten puhu tästä ongelmasta, enkä mistään meidänvälisestä ongelmasta vähään aikaan...annan miehen olla.
Olen vaan niin tempperamenttinen ihminen, että on vaikeaa olla cool.
Mutta lupaan yrittää.

 

[vieras tsemppaa]

Olen vaan niin tempperamenttinen ihminen, että on vaikeaa olla cool.
Mutta lupaan yrittää.

Enempää et voikaan ja se riittää :heart:

Kaikesta huolimatta - tai juuri siksi - hyvää joulua :hug:

 

[ap]

Olen vaan niin tempperamenttinen ihminen, että on vaikeaa olla cool.
Mutta lupaan yrittää.

Enempää et voikaan ja se riittää :heart:

Kaikesta huolimatta - tai juuri siksi - hyvää joulua :hug:

:hug:

 

[vieras]

Mä en ymmärrä jos suhteessa menee huonosti niin aina sanotaan et lähtisin heti jos ei olis lapsia.Eikä kukaan ajattele että kyllä lapsetkin jossain vaiheessa tajuaa että vanhemmilla ei menen hyvin.Ja se että on suhteessa vain lasten takia niin se ei ole oikein naista eikä miestä kohtaan saatikaan lapsia.Kyllä lapset kärsii huonosta suhteesta kuin erostakin ja kuitenkin ne selviää siitä.Miksi olla suhteessa jossa ei ole onnellinen vain lasten takia?

 

[ap]

Nostan tän vielä. Ukko tulee kohta kotiin ja mulla niiiiin ahdistaa...en tiedä miten olisin...

 

[vieras]

kannattaapa tuo asia selvittää heti ettei jää jonnekkin painamaan.

 

[ap]

kannattaapa tuo asia selvittää heti ettei jää jonnekkin painamaan.

Ei sen kanssa hevillä mitään selvitetä. On niiiin huono keskustelemaan, että huhhei...se menee niin, et minä puhun ja mies kuuntelee hiljaa tai sit jos en suostu yksinpuheluun, ukko sanoo jotain "no sä olet aina niin herkkä" tai jotain vastaavaa ja siihen se sit viimeistään jää. Siis niin toivotonta koittaa keskustella rakentavasti sen kanssa! :headwall:
Toki sekin vaihtoehto on olemassa, et mies tulee töistä ja koittaa halata ja alkaa puhumaan pehmosia, siis koittaa lepyttää...ja kuvittelee, et kaikki on sitten taas ok. Noh, luulen, ettei sillä ole nyt mitään asiaa minun lähelle.