N
niin väsynyt äiti
Vieras
Pistetään alkutietoina lyhyesti, lapsen isä ja minä erottiin sen huumeongelmien takia kun vauva oli noin 7 kk. Tätä anoppi ei koskaan tienny, minäkin suojelin miestä ja otin syyt erosta niskoilleni.
Anoppi on aina ollut yli-innokas anoppi, kun vauva syntyi, hän totes minulle "kiitos kun teit tämän minulle".
Hän on mm pitänyt kaksivuotiasta lasta pakolla kotonaan (asui silloin minusta noin 200 km.n päässä). Puhe oli että lapsi on hänellä viikon, ja en kuullut haisuakaan lapsesta kuuteen viikkoon, puheluihin ei vastattu, soitin sossuun, ja ei mitään yhteistyötä. Poliisit haki lapsen pois.
Tuollaisia pieniä juttuja. Hän on aiemmin yrittänyt saada pojan minulta, hänen bravuuri on, että ottaisin mieheltä pois toisen huoltajuuden ja antaisin hänelle.
Just varmaankin.
Tuossa on muutama taustatieto, miehestä sen verran että sama jatkuu, mutta alkoholinkäyttö on nyt tapetilla entisen huumeiden sijaan. Anoppi ei tiedä tästäkään, vaikka mies on töissä hänen firmassa.
Tällä hetkellä tilanne on tämä, lapsella on ilmennyt mittavia kouluvaikeuksia, ja hänen isänsä ei ota kantaa, ei yhtettä.
Anopille ilmoitin ja ensimmäinen kommentti mitä löytyi oli tämä
"sillä on mummua ikävä"
Tällä hetkellä anoppi koettaa saada minua antamaan lapsi hänelle. Hän jo ilmoitti miehelle että hänellä on tähän sananvalta ja vaikutusvalta.
Hän on kuulemma kaikki järjestänyt valmiiksi, koulut ynnä muut vastaavat, ja selitti minulle kuinka paljon parempi lapsella on hänen luonaan.
Hän sanoi, että hän antaa lapselle kaiken mitä se tarvitsee ja nyt se tarvitsee mummoa.
Sitten kysymys, kuinka moni teistä puhuisi tässä vaiheessa anopille suorat sanat, vai onko tässä mistä taas kyse.
Mä en jaksa tota sen vouhotusta, kun aina kun siihen ottaa yhteyttä ja kaipaa tukea, sen vastaus on että anna lapsi minulle.
Ihan niinkuin se olisi jokin postipaketti, joka annetaan ensimmäiselle pyytäjälle.
Ei vaan jaksa, ei jaksa. Loppuu vieteri.
Anoppi on aina ollut yli-innokas anoppi, kun vauva syntyi, hän totes minulle "kiitos kun teit tämän minulle".
Hän on mm pitänyt kaksivuotiasta lasta pakolla kotonaan (asui silloin minusta noin 200 km.n päässä). Puhe oli että lapsi on hänellä viikon, ja en kuullut haisuakaan lapsesta kuuteen viikkoon, puheluihin ei vastattu, soitin sossuun, ja ei mitään yhteistyötä. Poliisit haki lapsen pois.
Tuollaisia pieniä juttuja. Hän on aiemmin yrittänyt saada pojan minulta, hänen bravuuri on, että ottaisin mieheltä pois toisen huoltajuuden ja antaisin hänelle.
Just varmaankin.
Tuossa on muutama taustatieto, miehestä sen verran että sama jatkuu, mutta alkoholinkäyttö on nyt tapetilla entisen huumeiden sijaan. Anoppi ei tiedä tästäkään, vaikka mies on töissä hänen firmassa.
Tällä hetkellä tilanne on tämä, lapsella on ilmennyt mittavia kouluvaikeuksia, ja hänen isänsä ei ota kantaa, ei yhtettä.
Anopille ilmoitin ja ensimmäinen kommentti mitä löytyi oli tämä
"sillä on mummua ikävä"
Tällä hetkellä anoppi koettaa saada minua antamaan lapsi hänelle. Hän jo ilmoitti miehelle että hänellä on tähän sananvalta ja vaikutusvalta.
Hän on kuulemma kaikki järjestänyt valmiiksi, koulut ynnä muut vastaavat, ja selitti minulle kuinka paljon parempi lapsella on hänen luonaan.
Hän sanoi, että hän antaa lapselle kaiken mitä se tarvitsee ja nyt se tarvitsee mummoa.
Sitten kysymys, kuinka moni teistä puhuisi tässä vaiheessa anopille suorat sanat, vai onko tässä mistä taas kyse.
Mä en jaksa tota sen vouhotusta, kun aina kun siihen ottaa yhteyttä ja kaipaa tukea, sen vastaus on että anna lapsi minulle.
Ihan niinkuin se olisi jokin postipaketti, joka annetaan ensimmäiselle pyytäjälle.
Ei vaan jaksa, ei jaksa. Loppuu vieteri.