Voi per-s!

[pöljähtänyt mies 30+]

Tiedän kyllä ettei tänne kirjoittaminen ole kuin tuntojen purkua mutta silti on pakko kirjoittaa ;-)

Elän parisuhteessa naisen kanssa, 1,5 vuotta on mennyt. Kummallakin on oma asunto mutta käytännössä asutaan mun asunnossa. En ole muista naisista ollut edes kiinnostunut. Meillä on ollu mukavaa. En tiedä onko se rakkautta mutta mukavaa, ja on riittänyt mulle. Naiseni on minua 3 vuotta nuorempi.

Jossain kevään korvilla huomasin olevani kiinnostunut työkaveristani. Nainen siis. Kuusi vuotta minua vanhempi! Sellainen iloinen, reipas, jumalattoman hyvännäköinen nyt kun asiaan on kiinnittänyt huomion. Sillä on myös niin hyvä itsetunto että voi vaan ihmetellä. Ei korosta itseään, vaan hän korostuu sillä että ON. Kaiken lisäksi yllätys yllätys se nainen on fiksu! En ole ainoa mies joka "kuolaa" hänen perään, mutta varmaan ainoa joka on sen ilmaissut. Typerä minä. Muut kiinnostuneet haluaa pysyä naisen kanssa hyvinä työkavereina eikä sotkea välejä. Fiksua. Naisen ja monivuotisen kihlatun tiet on ajautuneet erilleen. Se varmaan on myös ollut yllyke kiinnostua hänestä lisää. Sitä ennen pidin häntä vain hyvännäköisenä, mutta nyt on jotain enemmän.

En saa iltaisin unta kun ajattelen häntä. Aamuisin herättyäni odotan töihin menoa. Viikonloput on kidutusta. Vältän liian kiinnostuksen osoittamista nykyään, koska pelkään paljastuvani. Toisaalta haluaisin tämän ihastuksen menevän jo ohi, koska en realistisesti usko meillä olevan tulevaisuutta. Joo, siis oltiin työporukalla vähän juhlimassa vapun jälkeen ja päädyttiin johonkin ravintolaan. Juteltiin pitkään baaritiskillä ja ymmärtämättä miksi niin tein, suutelin häntä. Nainen ei vastustanut, mutta ei intoutunut muuhunkaan. Mutta olin myynyt itseni. Se suudelma oli Taivas.

Tuon jälkeen olin tietysti nolona, mutta nainen ei ollut siitä moksiskaan. Tiedän, että hän pitää minusta. Meidän on helppo jutella. Juteltiin kerran myös tuosta pikku episodista, ja nainen kertoi ihmetelleensä miksi niin tein, koska elän parisuhteessa. Olen sittemmin selvittänyt hänelle tuntojani, ja hän omiaan, mutta mutta... Nainen tuntuu olevan tiukka siinä ettei halua osallistua jos sotken oman suhteeni. Niinpä. Hän ei myöskään harjoita mitään yllyttävää vihjailua tms., vaan on äärimmäisen asiallinen, ystävällinen, eikä pisaraakaan flirttaileva. Ei kenellekään töissä.

Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa? Vai ravistelenko hänet mielestäni jatkaakseni nykyisessä suhteessa, joka totta puhuen ei vaikuta kehittyvän siippani puolelta mihinkään? En kysy sitä teiltä, vaan itseltäni. Ehkä me eroamme joka tapauksessa, koska jotain tästä suhteesta on puuttunut. Siitä ei puutu tuon työkaverini ihana olemus, vaan jotain syvällisempää. Miksi työkaverin kanssa on niin helppo jutella henkilökohtaisistakin asioista? Jos olisi taikasauva taikoisin meidät toisenlaiseen todellisuuteen, jossa voisimme olla vapaasti mitä tahansa. Haluaisin katsoa kortin, ja toisaalta haluaisin palata todellisuuteen.

Jään nyt lomalle. Palattuani nainen on vielä lomalla. Ainakin tulee pitkä aika antaa itselle mahdollisuus ryhdistäytyä. Tämä on kauheaa ja niin ihanaa .-) Jos joku vaan sattuu ymmärtämään?

 

[minun mielipiteitä..]

"Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa? Vai ravistelenko hänet mielestäni jatkaakseni nykyisessä suhteessa, joka totta puhuen ei vaikuta kehittyvän siippani puolelta mihinkään?"

- Oletko miettinyt miksi suhteenne ei kehity? Syyttelet siippaasi, mutta jos vika onkin sinussa itsessäsi, kun kuolaat toisen naisen perään, ja haaveilet hänestä. Silloin myös unohdat huumassasi huomioida oman kumppanisi, osoittaa hänelle että välität hänestä ja hän on sinulle tärkeä.

Kyllä siinä naisenkin tunteet ja hellyyden osoitukset vähenevät, jos mieskään ei niitä osoita. Ehkä hän ei ole varma tunteistasi. Itsehän sanoit, että teillä on "mukavaa", mutta et tiedä onko se rakkautta. Jos todellakin on niin, ettet tunne mitään "mukavuutta" suurempaa, niin silloin olisi syytä erota. Annat kumppanisi elää siinä luulossa, että todella välität ja ehkä rakastatkin häntä, mutta sinulle hän on vain mukavuustekijä.

"En kysy sitä teiltä, vaan itseltäni. Ehkä me eroamme joka tapauksessa, koska jotain tästä suhteesta on puuttunut. Siitä ei puutu tuon työkaverini ihana olemus, vaan jotain syvällisempää. Miksi työkaverin kanssa on niin helppo jutella henkilökohtaisistakin asioista? "

- Ehkä juuri siksi työkaverin kanssa on helppo jutella koska hän on juuri sitä; luotettava työkaveri, jolle on helppo puhua. Itsellänikin on miespuolinen työkaveri, jonka kanssa puhutaan pelkeinpä kaikesta, ja olemme jonkun sortin kaverit, seurustelen silti vakavasti poikaystäväni kanssa, joka myös tietää ja tuntee tämän työkaverini.

"Jos olisi taikasauva taikoisin meidät toisenlaiseen todellisuuteen, jossa voisimme olla vapaasti mitä tahansa. Haluaisin katsoa kortin, ja toisaalta haluaisin palata todellisuuteen. "

- Suosittelen, että palaat todellisuuteen, eli tähän hetkeen. Lopeta se haihattelu, ja mieti mitä todella haluat elämältäsi. Voi olla, että kun jättäisit kumppanisi, huomaisit että työkaverisi olikin pelkkä ihastus, ja jos tämä nainen on sinua 6 vuotta vanhempi, en usko että hän sinusta haluaa mitään muuta kuin korkeintaan ystävyyttä.

Loukkaat koko aika kumppaniasi miettimällä toista naista. Naisena voin sanoa, että pahempaa tunnetta ei ole kuin se, jos oma kumppani miettii ja haaveilee toisesta naisesta!
Pettämiseksi voi laskea myös sen, että olet suudellut tätä työkaveriasi. Mitä jos saisit tietää, että tyttöystäväsi on tehnyt samoin, suudellut jotain toista miestä. Mitä tunteita se herättäisi sinussa?

Tuo on juuri teidän miesten suurin vika, ajattelette suurimmaksi osaksi vain itseänne, teidän halujanne. Ja siinä unohtuu se toinen osapuoli jota loukkaatte ja joka tulee loukatuksi.

Aikuisen miehen pitäisi osata kunnioittaa sitä toista puoliskoa sen verran, että tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Tässä on naisen mielipide.

 

[gpugay]

>Tuo on juuri teidän miesten suurin vika, ajattelette suurimmaksi osaksi vain >itseänne, teidän halujanne. Ja siinä unohtuu se toinen

Haista paska. Miesten. Miestan. HÖPÖ HÖPÖ; IHMISTEN. Tämä on JUURI MEIDÄN IHMISTEN SUURIN VIKA, ... itseään pitää AINA ajatella ensimmäisenä, jos ei ole omat asiat kunnossa niin on vaan vitun riippakivi jollekin toiselle jolle uskottelee jotain fantasiaa mitä ei ole olemassakaan. Omat asiat kuntoon ja parisuhde jossa on vuorovaikutusta, pitkässä suhteessa seksi ei ole enää niin tärkeä. Ihastuminen on huumaavaa, vittuako sille voi? Tekee valinnan ja elää sen kanssa. Jos valinta on hengailla jonkun ihmisen kanssa josta ei niin kauheasti välitä, niin jumalauta, se on VÄÄRIN molempia kohtaan. Hieman itsekkyyttä niin kas, parisuhteen toinenkin osapuoli saa huomiota ja hellyyttä.

Altruistit ottaa pattiin. Itsekkyys on HYVÄ ASIA! Pitää vaan riittää empatiaa muitakin kohtaan kun vain itseään, mutta täysin epäitsekäs ihminen on PELLE.

 

[Joka kuuseen kurkottaa..]

Kyllä mäkin olen elämää 40 v nähneenä sitä mieltä että suurin osa ihmisistä (ja valitettavasti varsinkin miehistä) elää halujensa mukaan ja kuvittelee että elämän pitäisi koko ajan olla yhtä rakkauden roihua ja naimisen läiskettä milloin missäkin hienossa asennossa. Surullista.
Jos kerran jonkun ihmisen kanssa on mukavaa ja arki sujuu niin miksei se riitä.
Mikään suhde ei mene itsestään eteenpäin, kyllä siinä täytyy tehdä töitä sen etenemisen eteen.
Tämä on erään toisen naisen mielipide.

 

[gpugay]

Se, että suurin osa ihmisistä pitää seksirikasta elämää tavoiteltavana asiana on surullista? Missä mielessä; siinä että vähemmistön on vaikeampi löytää hyvää ystävää jonka kanssa jakaa asunnon?

Ystävyys-suhdetta en menisi välttämättä viemään eteenpäin, minulle riittäisi että ollaan kavereita vaikka kyseessä olisikin nainen ja olen itse mies.

Miksi suhteen etenemisen eteen pitää tehdä töitä? En kyseenalaista sitä, että näin pitää tehdä, vaan kysymystä miksi. Jos alun huuman jälkeen arki on pelkää tappelemista, henkistä väkivaltaa, alistamista, syyllistämistä, mustasukkaisuutta ja muuta, herää kysymys onko aivan välttämätöntä tehdä töitä tällaisen suhteen eteen?

Ilmaiseksi ei mitään saa, selvä, pitää pistää itsensä likoon, olla vilpitön.. jos mies, tai nainen, ei ole vilpitön vaan esittää rakastavansa vain siitä syystä että on helpompi olla yhdessä kun erota niin empä tiedä miltä tuntuisi olla se toinen, vilpitön ja viaton osapuoli. Varmaan aika paskalta kun totuus lopulta tulee ilmi, mitä myöhemmin sitä suurempi romahdus, olisi todella innostavaa huomata 20v avioliiton jälkeen että toinen osapuoli on vetänyt jotain roolia koko sen ajan. Kyllä nakertaisi.

Yritän vain selvittää sitä seikkaa, että näiden naisten mielipiteet eivät näe omia kokemuksia pidemmälle, anteeksi vain naiset. Yritän empatian keinoin selvittää miltä tuntuisi olla eri osapuoli erilaisissa tilanteissa, tätä pääsee harjoittelemaan mm katsomalla teatteria, elokuvia, lukemalla kirjoja jne.. vaikka samaistuu johonkin hahmoon ei silti toimisi samoin omassa elämässään. Ymmärtää silti tunteet joita hahmot käyvät läpi oman päänsä sisällä, ymmärrättekö mitä yritän sanoa?

Omat kokemukset ovat kivoja, mutta niissä on pieni harha: niitä luulee absoluuttisiksi totuuksiksi. Näin ei asia kuitenkaan ole. Olen pahoillani.

 

[eiei..]

Edelliselle:

Ei ymmärretä.

Sulla ei näköjään ole mitään kokemusta ihmissuhteista tai seurustelusta missään muodossa.

Kirjoitat ihan puuta heinää. Etsi ensin ihan OIKEA tyttöystävä OIKEASTA elämästä ja tule sitten tänne pätemään neuvoinesi.

 

[mezmerize]

Miksi suhteen etenemisen eteen pitää tehdä töitä? En kyseenalaista sitä, että näin pitää tehdä, vaan kysymystä miksi. Jos alun huuman jälkeen arki on pelkää tappelemista, henkistä väkivaltaa, alistamista, syyllistämistä, mustasukkaisuutta ja muuta, herää kysymys onko aivan välttämätöntä tehdä töitä tällaisen suhteen eteen?

Niin missähän kohti ap:n tai kenenkään muun kirjoituksessa on puhuttu em. kaltaisesta suhteesta? Ap.n suhde oli kai melko tavallinen, arkisen toimiva kumppanuus(?)suhde, ja nyt ihastuminen toiseen vaivaa päätä. Mitään mistään henkisestä väkivallasta tms. ei ole kukaan täällä puhunut. Pysy asiassa, jos kerran yrität muita valistaa ja ojentaa... huoh.

Ap.lle: näetkö yleensäkään tulevaisuutta nykyisesi kanssa? Miksi ette asu yhdessä? Asuisitteko, jos sinä saisit päättää? Mitä sinä tyttöystävästäsi oikein haluat, muuta kuin mutkatonta seuraa ja seksiä silloin kun sinulle sopii? Jos sinulla ei alun perinkään ole mitään pidemmän tähtäimen toiveita, haluja tai suunnitelmia niin älä turhaan roikota tyttöä itsessäsi kiinni vaan eroa hyvän sään aikana, ennen mitään kolmiodraamojen kehittelyä.

 

[Ydinkysymys]

Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa?

Mielestäni tässä on ydinkysymys: haluatko olla varma, että saat työkaverisi naisystäväksesi, jos eroat nykyisestä naisystävästäsi? Ellet saa häntä, oletko valmis olemaan yksin? Ja jos edes pohdit sitä, että "olen nykyiseni kanssa, ellen saa työkaveriani, mutta jos saan kokeilla onneani työkaverini kanssa, jätän nykyiseni", onko nykyisellä suhteellasi todellakaan tulevaisuutta?

Mielestäni silloin, kun toisesta haaveilee, pitää ensiksi selvittää vanha suhde, erota, tehdä "erotyö" ja sen jälkeen alkaa ajatella uutta suhdetta, eikä niin, että vanhasta suhteesta lähtee vain, jos uusi on tiedossa.

 

[Tämäkin on naisen mielipide]

"Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa? Vai ravistelenko hänet mielestäni jatkaakseni nykyisessä suhteessa, joka totta puhuen ei vaikuta kehittyvän siippani puolelta mihinkään?"

- Oletko miettinyt miksi suhteenne ei kehity? Syyttelet siippaasi, mutta jos vika onkin sinussa itsessäsi, kun kuolaat toisen naisen perään, ja haaveilet hänestä. Silloin myös unohdat huumassasi huomioida oman kumppanisi, osoittaa hänelle että välität hänestä ja hän on sinulle tärkeä.

Kyllä siinä naisenkin tunteet ja hellyyden osoitukset vähenevät, jos mieskään ei niitä osoita. Ehkä hän ei ole varma tunteistasi. Itsehän sanoit, että teillä on "mukavaa", mutta et tiedä onko se rakkautta. Jos todellakin on niin, ettet tunne mitään "mukavuutta" suurempaa, niin silloin olisi syytä erota. Annat kumppanisi elää siinä luulossa, että todella välität ja ehkä rakastatkin häntä, mutta sinulle hän on vain mukavuustekijä.

"En kysy sitä teiltä, vaan itseltäni. Ehkä me eroamme joka tapauksessa, koska jotain tästä suhteesta on puuttunut. Siitä ei puutu tuon työkaverini ihana olemus, vaan jotain syvällisempää. Miksi työkaverin kanssa on niin helppo jutella henkilökohtaisistakin asioista? "

- Ehkä juuri siksi työkaverin kanssa on helppo jutella koska hän on juuri sitä; luotettava työkaveri, jolle on helppo puhua. Itsellänikin on miespuolinen työkaveri, jonka kanssa puhutaan pelkeinpä kaikesta, ja olemme jonkun sortin kaverit, seurustelen silti vakavasti poikaystäväni kanssa, joka myös tietää ja tuntee tämän työkaverini.

"Jos olisi taikasauva taikoisin meidät toisenlaiseen todellisuuteen, jossa voisimme olla vapaasti mitä tahansa. Haluaisin katsoa kortin, ja toisaalta haluaisin palata todellisuuteen. "

- Suosittelen, että palaat todellisuuteen, eli tähän hetkeen. Lopeta se haihattelu, ja mieti mitä todella haluat elämältäsi. Voi olla, että kun jättäisit kumppanisi, huomaisit että työkaverisi olikin pelkkä ihastus, ja jos tämä nainen on sinua 6 vuotta vanhempi, en usko että hän sinusta haluaa mitään muuta kuin korkeintaan ystävyyttä.

Loukkaat koko aika kumppaniasi miettimällä toista naista. Naisena voin sanoa, että pahempaa tunnetta ei ole kuin se, jos oma kumppani miettii ja haaveilee toisesta naisesta!
Pettämiseksi voi laskea myös sen, että olet suudellut tätä työkaveriasi. Mitä jos saisit tietää, että tyttöystäväsi on tehnyt samoin, suudellut jotain toista miestä. Mitä tunteita se herättäisi sinussa?

Tuo on juuri teidän miesten suurin vika, ajattelette suurimmaksi osaksi vain itseänne, teidän halujanne. Ja siinä unohtuu se toinen osapuoli jota loukkaatte ja joka tulee loukatuksi.

Aikuisen miehen pitäisi osata kunnioittaa sitä toista puoliskoa sen verran, että tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Tässä on naisen mielipide.

Ei me naiset olla sen kummallisempia. Ihastumisille ei voi mitään. Sille voi antaako sen johtaa mihinkään vai ei.

Mulle kävi joskus kuusi vuotta sitten juuri noin. Olin siltä seisomalta jo lopettamassa parisuhdettani. Miesystäväni osoittautui aivan ihanaksi. Suuttuiko, LOUKKAANTUIKO hän? Ei. Ei mitään sinne päinkään. Niin, ei ihastuminen automaattisesti loukkaa toista osapuolta. Miesystäväni oli äärimmääisen ymmärtäväinen, kuunteli. Oli valmis lopettamaan suhteemme jos olin tosiaan sitä mieltä etten rakastanut häntä jne. Hän ei maanitellut minua tai mitään muutakaan typerää. Kesä meni lomaillessa. Tietysi miesystäväni oli varovainen kaiken läheisyyden suhteen ja minäkin jonkin aikaa. Kuitenin yhteinen aika ja periaatepäätös että lomaillaan mökillä kahdestaan kun oltiin siitä jo puhuttukin, auttoivat minua kummasti. Huomasin miten ihana mies minulal oli Häntä minä oikeasti rakastin, häneen olin tottunut, hänen kanssa oli hyvä, HÄN oli hyvä. Kuvittelin mielessäni että entä jos eroaisimme. Tulisin aina ikävöimään hänen läheisyyttään.

Lomien jälkeen palasin töihin. Ihastus oli yhtä mukava kuin ennenkin mutta ei sen enempää. Puoli vuotta myöhemmin hän alkoi seurustella ja meni sittemmin naimisiinkin. Naimisiin menin minäkin miesystäväni kanssa. Meillä on nyt kaksi lasta. En ole koskaan katunut ratkaisuani. Vaikea se ei ollutkaan, koska minua ei asetettu seinää vasten. Sen jos hän olisi tehnyt, olisin tiennyt ettei hän ole minun mieheni. Ei olisi ollut ihastuskaan, mutta tunteille ihminen ei voi mitään. Tuoreet suhteet kehittyvät hitaasti. On hyvä että niitä koetellaan alkuvaiheessa, eikä vasta kun on jo perheet ynnä muut.

En tiedä onko mieheni ollut ihastunut muihin, mutta ainakin hän tuntuu erottavan ohimenevät tuulahdukset ja syvällisemmät tunteet. Minun ei ole koskaan tarvinnut epäillä häntä. Luotan häneen, että kertoo jos jotain on pielessä. Jos hän haluaa jonkun toisen joskus, en voi häntä estää.

Aloittajalle toivon mukavaa kesää. Nauttikoon siitä niillä mahdollisuuuksilla joita on, ja kannattaa elää sitä päivää joka on meneillään.

 

[Tämäkin on naisen mielipide]

Jos valinta on hengailla jonkun ihmisen kanssa josta ei niin kauheasti välitä, niin jumalauta, se on VÄÄRIN molempia kohtaan.

Anteeks vaan, mutta kakskytä ja risat ikäsisnä minä ja nykyinen miehenikin alettiin "hengailla" yhdessä. Yhteen muutettiin voidaksemme nauttia toisistamme milloin huvittaa. Ei siinä ajateltu mennäänkö naimisiin, hankitaanko lapsia vai erotaanko vuoden kuluttua. Asiat loksahteli kohdalleen vähitellen. Kuten edellisessä kirjoitin, erilaisia asioita (muitakin kuin kertomani) tapahtui ja meistä tuli kuin tulikin aviopari.

Kun seuraan nykysukupolvea (siskopuoleni on 21) tuntuu siltä että jo tutustumisvaiheessa TÄYTYY tietää haluaako naimisiin, lapsia, ja mikä tärkeintä: haluaako niitä juuri tämän vasta tavatun ihmisen kanssa! Hirveät paineeethan siinä on.

Parisuhteessa täytyy olal mukavaa, muuten siinä ei ole mitänä järkeä. Mukavaa kaikkine vastoinkäymisineenkin.

 

[niinpäniin]

"Suuttuiko, LOUKKAANTUIKO hän? Ei."

Eikä toinenkaan (eli ihastus) ja kuitenkin piti hakata kuin vierasta sikaa. Eikä siinä auttanut mitkään "peiliin katsomiset, anteeksipyynnöt ja itkemiset". Turpaan vaan niin että balalaikka soi.

 

[Niintäh?]

Jos valinta on hengailla jonkun ihmisen kanssa josta ei niin kauheasti välitä, niin jumalauta, se on VÄÄRIN molempia kohtaan.

Anteeks vaan, mutta kakskytä ja risat ikäsisnä minä ja nykyinen miehenikin alettiin "hengailla" yhdessä.

Aloittajahan kertoo olevansa yli 30-vuotias ja ihastuttava työkaverinainen on lähempänä 40 vuotta...

 

[Morovaan]

Minua eniten kauhistuttaa kirjoituksessasi se, että haluaisit tämän työkaverisi, mutta jos et häntä saa, niin sitten tyydyt nykyiseen tyttöystävääsi. Kuulostaa vähän samalta, kun haluaisit viettää lomaa veneillen sekä mökillä, jolloin toinen jalka on laiturilla ja toinen veneessä. Arvaat kai, miten siinä käy?

Työkaverisi vaikuttaa fiksulta naiselta, joka ei halua olla mikään syy eroon, vaan hän haluaa, että sinä selvität asiasi ensiksi. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei halua sitä, että joku eroaa kiireesti ja samantien syöksyy uuteen suhteeseen, koska siitä ei seuraa yleensä mitään hyvää. Sinun pitäisi selvittää itsellesi, mitä parisuhteelta haluat ja mitä sinä olisit voinut tehdä toisin nykyisessä suhteessasi, että se olisi onnistunut.

On ihan mahdollista sekin, että sinä eroat ihastumisesi vuoksi ja alat piirittää tätä ihastusta, mutta tämä työkaverisi ei sinua huolikaan. Oletko muuten kysynyt häneltä, miksi hän ei seurustele nyt tai mihin hänen oma parisuhteensa kaatui? Joskus sitä näkee työkavereista vain yhden osan heistä eikä se "julkisivu" ole välttämättä sama kuin kotona. Esimerkiksi työkavereista on harvemmin mustasukkainen tai heidän kanssa harvemmin (onneksi!) on seksisuhteita tai heitä ei tarvitse huomauttaa kotitöistä, joten on paljon asioita, jotka menevät työkavereiden kanssa ihan kivasti, mutta parisuhteessa taas ei mene.

Minusta sinun kannattaisi nyt miettiä ensi sijassa sitä, että haluatko jatkaa suhdetta nykyisen tyttöystäväsi kanssa. Jos päätät erota, niin kannattaa varautua siihen, että ero voi tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole tyttöystävää pitkään aikaan sen jälkeen. Osaatko olla yksin?

Nykyiselle tyttöystävällesi on todella epäreilua, jos hän haaveilee yhteisestä elämästä, kenties lapsista, yhteisestä asunnosta jne, mutta sinä sillä aikaa vain himoitset toista naista. Silloin on reilumpaa hänellekin, että eroat nyt, jotta hän saa yrittää rakentaa tulevaisuuttaan sellaisen miehen kanssa, joka hänelle sopii paremmin.

 

[hohhoijjakkaa]

Jos valinta on hengailla jonkun ihmisen kanssa josta ei niin kauheasti välitä, niin jumalauta, se on VÄÄRIN molempia kohtaan.

Anteeks vaan, mutta kakskytä ja risat ikäsisnä minä ja nykyinen miehenikin alettiin "hengailla" yhdessä.

Aloittajahan kertoo olevansa yli 30-vuotias ja ihastuttava työkaverinainen on lähempänä 40 vuotta...

Ei ole ikäkysymys.

Huomaa kyllä että tänne kirjoittavilla on sosiaalisissa taidoissa puutteita. Ehkäpä ei ole parisuhteita lainkaan, tai ne on laadultaan huonoja kun väkivaltaankin on viitattu. Aloittaja vaikuttaa melko terveeltä nuorehkolta mieheltä naisystävineen. Puolentoistavuoden seurustelu ei todellakaan ole vielä mitään vakavaa, ei kaikilla. Toisille se on. Rivienvälistä olin lukevinani jottei aloittajan nainenkaan ole halukas tiivistämään suhdetta esmees muuttamalla yhteen. Joten siinä ei ole mitään vikaa koko suhteessa. "Hengailkoon" jos haluavat vain hengailla. Mistäpä sen tietää montaako miestä se naisystävä pyörittää kerrallaan... ei olis ensimmäinen. Käypä niille miten käy niin ei se tarkoita että työkaveikaan olisi mitään sen vakavampaa. Voi tosin ollakin. Mistäpä sitäkää tietää jos työkaverikin kärvistelee kotonaan tämän miehen takia mutta ei halua sotke sen parisuhdetta.

Aloittaja ei muutes kysynyt keneltäkään mitään neuvoja. Kunhan kirjoitti. Jos satutte lukemaan vaikka uusiksi. Mutta hyvä että olette päässyt purkamaan omaa katkeruuttanne kun ei omat suhteenne onnistu. heh heh.

 

[Niintäh hohhoijjakkaalle]

Onhan tämä nimen omaan ikäkysymys - jos aloittajaa luullaan parikymppiseksi, niin silloin on asiallista korjata, että hän on yli 30-vuotias ja ihanainen naistyökaveri liki 40-vuotias. Minä henk. koht. olin ainakin 20-vuotiaana hyvinkin erilainen ihminen kuin mitä olin kolmekymppisenä, joskaan nyt 30 ja 40 vuoden välillä en ole kovastikaan muuttunut. 20-vuotiaana olin kuitenkin huomattavasti "lapsellisempi" ja suhtauduin elämmään kevyemmin, olen jossakin tässä matkan varrella aikuistunut.

Nyt en kyllä ymmärrä, että mistä katkeruudesta ja meidän kirjoittajien suhteiden onnistumattomuudesta puhut?! Onnekseni oma mieheni ei ole aloittajan kaltainen, joka on neiti a:n kanssa, mutta haaveilee neiti b:stä, mutta jos neiti b ei huoli, niin sitten tyytyy neiti a:han... Tuollaisessa suhteessa olisinkin varmasti katkera.

Olen edelleen sitä mieltä, että jos aikoo uuteen suhteeseen, on vanhasta ensiksi erottava ja työstettävä ero ja ryhdyttävä vasta sitten uuteen suhteeseen.

 

[Ei-ihan-vielä-30]

Tiedän kyllä ettei tänne kirjoittaminen ole kuin tuntojen purkua mutta silti on pakko kirjoittaa ;-)

Elän parisuhteessa naisen kanssa, 1,5 vuotta on mennyt. Kummallakin on oma asunto mutta käytännössä asutaan mun asunnossa. En ole muista naisista ollut edes kiinnostunut. Meillä on ollu mukavaa. En tiedä onko se rakkautta mutta mukavaa, ja on riittänyt mulle. Naiseni on minua 3 vuotta nuorempi.

Jossain kevään korvilla huomasin olevani kiinnostunut työkaveristani. Nainen siis. Kuusi vuotta minua vanhempi! Sellainen iloinen, reipas, jumalattoman hyvännäköinen nyt kun asiaan on kiinnittänyt huomion. Sillä on myös niin hyvä itsetunto että voi vaan ihmetellä. Ei korosta itseään, vaan hän korostuu sillä että ON. Kaiken lisäksi yllätys yllätys se nainen on fiksu! En ole ainoa mies joka "kuolaa" hänen perään, mutta varmaan ainoa joka on sen ilmaissut. Typerä minä. Muut kiinnostuneet haluaa pysyä naisen kanssa hyvinä työkavereina eikä sotkea välejä. Fiksua. Naisen ja monivuotisen kihlatun tiet on ajautuneet erilleen. Se varmaan on myös ollut yllyke kiinnostua hänestä lisää. Sitä ennen pidin häntä vain hyvännäköisenä, mutta nyt on jotain enemmän.

En saa iltaisin unta kun ajattelen häntä. Aamuisin herättyäni odotan töihin menoa. Viikonloput on kidutusta. Vältän liian kiinnostuksen osoittamista nykyään, koska pelkään paljastuvani. Toisaalta haluaisin tämän ihastuksen menevän jo ohi, koska en realistisesti usko meillä olevan tulevaisuutta. Joo, siis oltiin työporukalla vähän juhlimassa vapun jälkeen ja päädyttiin johonkin ravintolaan. Juteltiin pitkään baaritiskillä ja ymmärtämättä miksi niin tein, suutelin häntä. Nainen ei vastustanut, mutta ei intoutunut muuhunkaan. Mutta olin myynyt itseni. Se suudelma oli Taivas.

Tuon jälkeen olin tietysti nolona, mutta nainen ei ollut siitä moksiskaan. Tiedän, että hän pitää minusta. Meidän on helppo jutella. Juteltiin kerran myös tuosta pikku episodista, ja nainen kertoi ihmetelleensä miksi niin tein, koska elän parisuhteessa. Olen sittemmin selvittänyt hänelle tuntojani, ja hän omiaan, mutta mutta... Nainen tuntuu olevan tiukka siinä ettei halua osallistua jos sotken oman suhteeni. Niinpä. Hän ei myöskään harjoita mitään yllyttävää vihjailua tms., vaan on äärimmäisen asiallinen, ystävällinen, eikä pisaraakaan flirttaileva. Ei kenellekään töissä.

Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa? Vai ravistelenko hänet mielestäni jatkaakseni nykyisessä suhteessa, joka totta puhuen ei vaikuta kehittyvän siippani puolelta mihinkään? En kysy sitä teiltä, vaan itseltäni. Ehkä me eroamme joka tapauksessa, koska jotain tästä suhteesta on puuttunut. Siitä ei puutu tuon työkaverini ihana olemus, vaan jotain syvällisempää. Miksi työkaverin kanssa on niin helppo jutella henkilökohtaisistakin asioista? Jos olisi taikasauva taikoisin meidät toisenlaiseen todellisuuteen, jossa voisimme olla vapaasti mitä tahansa. Haluaisin katsoa kortin, ja toisaalta haluaisin palata todellisuuteen.

Jään nyt lomalle. Palattuani nainen on vielä lomalla. Ainakin tulee pitkä aika antaa itselle mahdollisuus ryhdistäytyä. Tämä on kauheaa ja niin ihanaa .-) Jos joku vaan sattuu ymmärtämään?

Tiedän tunteen. Meidän kohdalla minä tosin olin jo varma miten tulee käymään. Asuin tyttöystäväni luona. Otin puheeksi suhteemme että mitä hän siltä haluaa. Ei tiennyt, ei halunnut yhteenkään 'vielä' muuttaa, virallisesti. Mietiskelin muutaman päivän hänen sanojaan. Sitten ehdotin että jos palaisin omaan kotiini pysyvämmin. Se sopi hänelle. Ihastuksestani en tiennyt mitään. Kaikessa hiljaisuudessa suhde tyttöystävääni kuivui. Ollaan hyvissä väleissä silloin harvoin kun ollaan missään tekemisissä.
Reilun puolen vuoden kuluttua satuttiin juttelemaan ihastukseni kohteen kanssa pitkään mm. ihmissuhteistamme. Hän pahoitteli eroani, ja... kysyi lähtisinkö joskus hänen kanssa elokuviin. Lähdin, ja sillä tiellä on oltu viisi vuotta. Kihloihin mentiin viime kesänä. Avioliittoa on ujosti sivuttu. Saatan ottaa sen puheeksi jossain vaiheessa.
Ei voi koskaan tietää mihin jokin tunne johtaa. Jotenkin sitä vain toimii jossain järjen ja tunteen sekavassa välimaastossa. Meille olisi voinut käydä huonomminkin. Esim ettei kihlattuni olisikaan ollut minusta kiinnostunut. Ehkä olisin sitten tavannut jonkun toisen. Minulle ei ole hirveän tärkeää asunko ja elänkö yksin vai kaksin, kunhan se tuntuu oikealta. Eli en ala parisuhteeseen vain parisuhteen takia. Kaikissa yhteiselämän vastoinkäymisissäkin kihlattuni on minulle tärkeä ja rakas. Siitä tiedän että ollaan oikealla tiellä.

 

[-Witchie]

Tiedän kyllä ettei tänne kirjoittaminen ole kuin tuntojen purkua mutta silti on pakko kirjoittaa ;-)

Elän parisuhteessa naisen kanssa, 1,5 vuotta on mennyt. Kummallakin on oma asunto mutta käytännössä asutaan mun asunnossa. En ole muista naisista ollut edes kiinnostunut. Meillä on ollu mukavaa. En tiedä onko se rakkautta mutta mukavaa, ja on riittänyt mulle. Naiseni on minua 3 vuotta nuorempi.

Jossain kevään korvilla huomasin olevani kiinnostunut työkaveristani. Nainen siis. Kuusi vuotta minua vanhempi! Sellainen iloinen, reipas, jumalattoman hyvännäköinen nyt kun asiaan on kiinnittänyt huomion. Sillä on myös niin hyvä itsetunto että voi vaan ihmetellä. Ei korosta itseään, vaan hän korostuu sillä että ON. Kaiken lisäksi yllätys yllätys se nainen on fiksu! En ole ainoa mies joka "kuolaa" hänen perään, mutta varmaan ainoa joka on sen ilmaissut. Typerä minä. Muut kiinnostuneet haluaa pysyä naisen kanssa hyvinä työkavereina eikä sotkea välejä. Fiksua. Naisen ja monivuotisen kihlatun tiet on ajautuneet erilleen. Se varmaan on myös ollut yllyke kiinnostua hänestä lisää. Sitä ennen pidin häntä vain hyvännäköisenä, mutta nyt on jotain enemmän.

En saa iltaisin unta kun ajattelen häntä. Aamuisin herättyäni odotan töihin menoa. Viikonloput on kidutusta. Vältän liian kiinnostuksen osoittamista nykyään, koska pelkään paljastuvani. Toisaalta haluaisin tämän ihastuksen menevän jo ohi, koska en realistisesti usko meillä olevan tulevaisuutta. Joo, siis oltiin työporukalla vähän juhlimassa vapun jälkeen ja päädyttiin johonkin ravintolaan. Juteltiin pitkään baaritiskillä ja ymmärtämättä miksi niin tein, suutelin häntä. Nainen ei vastustanut, mutta ei intoutunut muuhunkaan. Mutta olin myynyt itseni. Se suudelma oli Taivas.

Tuon jälkeen olin tietysti nolona, mutta nainen ei ollut siitä moksiskaan. Tiedän, että hän pitää minusta. Meidän on helppo jutella. Juteltiin kerran myös tuosta pikku episodista, ja nainen kertoi ihmetelleensä miksi niin tein, koska elän parisuhteessa. Olen sittemmin selvittänyt hänelle tuntojani, ja hän omiaan, mutta mutta... Nainen tuntuu olevan tiukka siinä ettei halua osallistua jos sotken oman suhteeni. Niinpä. Hän ei myöskään harjoita mitään yllyttävää vihjailua tms., vaan on äärimmäisen asiallinen, ystävällinen, eikä pisaraakaan flirttaileva. Ei kenellekään töissä.

Haluanko lopettaa nykyisen suhteeni kokeillakseni onnea tämän naisen kanssa? Vai ravistelenko hänet mielestäni jatkaakseni nykyisessä suhteessa, joka totta puhuen ei vaikuta kehittyvän siippani puolelta mihinkään? En kysy sitä teiltä, vaan itseltäni. Ehkä me eroamme joka tapauksessa, koska jotain tästä suhteesta on puuttunut. Siitä ei puutu tuon työkaverini ihana olemus, vaan jotain syvällisempää. Miksi työkaverin kanssa on niin helppo jutella henkilökohtaisistakin asioista? Jos olisi taikasauva taikoisin meidät toisenlaiseen todellisuuteen, jossa voisimme olla vapaasti mitä tahansa. Haluaisin katsoa kortin, ja toisaalta haluaisin palata todellisuuteen.

Jään nyt lomalle. Palattuani nainen on vielä lomalla. Ainakin tulee pitkä aika antaa itselle mahdollisuus ryhdistäytyä. Tämä on kauheaa ja niin ihanaa .-) Jos joku vaan sattuu ymmärtämään?

Nopeasti lukaisemalla ja mututuntumalla vastaan: Nainen ei ole kiinnostunut sinusta riittävästi halutakseen kanssasi suhteen. Pikaista seuraa seksipulaan tai pientä säpinää iltaan kyllä, mutta siinä kaikki. Jos nainen ei harrasta flirttailua tosta vaan, hän kyllä osaa ilmaista aidot tunteensa ja kiinnostuksensa selkeästi, mikäli niitä on.

 

[ajattelevähän]

Ja kuka itseään kunnioittava nainen menis tunkeen keskelle toisen suhdetta, vaikka mieli tekiskin? yks kerrallaan. Jos ei entisestä itse eroon pääse, niin ei ole tarvis päästäkään, ei siihen muita tarvitse. Näin minusta.

 

[sammahär]

Jotenkin en usko että kohtaamasi nainen on ihastunut sinuun. Jos olisi, niin jotain järisyttävää olisi jo tapahtunut.
Kuten intohimoista toisiin tarraamista ja hipelöintiä.
Vähän tiedän näistä jutuista. Mentiin miehen kanssa vessan lattialle lämmitteleen töissä ja sitä tehtiin aina kun oli tilaisuus.
Toiset miehet töissä piirittivät myös minua ja supattelivat korvaan, että ovat valmiit jättämään vaimonsa jos suostun seksiin hänen kanssa.
Täh, niinku tosta noin vaan seksiin ja eukko ulos talosta.
Miten köyhää.
Ei tämä nainen ole sinua varten.
Tyyppiä katsoa, ihailla saa, muttei koskea.
Unohda haveet. Tiedän, tiedän kun olen ollut jopa sairaallaoisen ihailun kohteena.

 

[sammahär]

Unohtui lisätä askeiseen, että olemme olleet naimisissa jo parikymmentä vuotta.

 

[pian 20 v naimisissa]

Ja kuka itseään kunnioittava nainen menis tunkeen keskelle toisen suhdetta, vaikka mieli tekiskin? yks kerrallaan. Jos ei entisestä itse eroon pääse, niin ei ole tarvis päästäkään, ei siihen muita tarvitse. Näin minusta.

Ihmiselämässä voi joutua kahden vaiheille. Olisi vastuutonta irtautua hyvästä kenties tulevaisuuden suhteesta heppoisin perustein kuten ohimenevä ihastus. Sitähän nykyään paasataan, että erotaan liian herkästi ja olen samaa mieltä. Parisuhteen täytyy kantaa vähän pidemmälle kuin ensimmäiseen ihastukseen.

Täällä lukemistani jyrkistä kannanotoista päättelen, että joko ei ole kokemusta parisuhteista/ihmissuhteista, taikka niistä on tullut "turpaan" juurikin tällaisten jyrkkyyksien takia.