Voi kyynel! Taas tuli raskausuutinen!

[a.p.]

Kyllä mä Scarlettia ymmärrän.
Tottakai on helppoa tulla raskaaksi jollekin random-panolle, mutta siinä on omat riskinsä.
Ajatellapa vaikkapa tarttuvia tauteja... Tai sitten jos tulevalle lapselle tulisi esim. leukemia ja vain selkäydinnesteellä voisi lapsen parantaa, aika kapeaksi jää mahdolliset sopivat luovuttajavaihtoehdot, jos isukki ei ole tiedossa tai ei muuten ole halukas osallistumaan lapsensa elämään.
Nää on vaan kaukaa haettuja juttuja, mutta kyllä nämäkin vaihtoehdot pitää ottaa huomioon, jo ennen kuin on pamahtanut paksuksi.

Mut oikeasti! Olen tällä hetkellä niiiiiin katkera, että ihan henkeä salpaa.
Joo-o, ne, joiden mukana olin "plussajonossa" ovat nyt saaneet vauvansa, mä olin ainoa,joka menetti omansa raskausaikana. Ja nyt loput kavereista ja tutuista on tiineenä, ainakin tuntuu siltä. Nyt olisi itselläkin ollut enemmän kuin sopiva paikka olla raskaana ja saada vauva. :snotty:
Vaan kun ei, joku tuolla jossain haluaa näivettää minut kokonaan. En ole enää se sama ihminen kuin mitä olin muutama vuosi sitten ja säälittää mieskin, kun se joutuu katsomaan tällaiseni mielipuoliraunion elämää aivan aitiopaikalta.

 

[ex-lapseton]

:hug: Mulle raskausuutiset oli kans pahoja. Olin todella iloinen läheisistä, jotka ilmoittivat asiasta jotenkin muuten kuin kasvotusten, mieluiten tekstiviestillä. Oli aikaa kerätä itsensä ja kaivaa se ilon tunne toiselle.

Meillä juuri käynnistetty toisen yritys. Toivottavasti tulee muutaman vuoden helpommalla työllä kuin ensimmäinen. Mutta tosiaan, surulista jos ei saada toista muttei mitään siihen lapsettomuustuskaan verrattuna.

 

["Lapseton"]

No täällä on lasta odotettu ja tehty hmm... vuodesta 2007 ainakin. Joskus on ollut ahdistavampikin olo kun nyt. Nyt olen/ollaan keskiytty nauttimaan tästä lapsettomasta elämästä eli matkustellaan paljon ja nautittaan muuten elämästä. En halua, että jos koskaan raskaudun, sitä edeltävät vuodet ovat menneet vain itkua vääntäessä, ei se ole elämää. Tai entäs jos ei koskaan saada lasta/lapsia, surenko koko loppuelämäni.
Mutta ymmärrän sua ap hyvin, en tässä muuta väitä, kerroin vain omia ajatuksiani.

 

["mamk"]

Mut oikeasti! Olen tällä hetkellä niiiiiin katkera, että ihan henkeä salpaa.
Joo-o, ne, joiden mukana olin "plussajonossa" ovat nyt saaneet vauvansa, mä olin ainoa,joka menetti omansa raskausaikana. Ja nyt loput kavereista ja tutuista on tiineenä, ainakin tuntuu siltä. Nyt olisi itselläkin ollut enemmän kuin sopiva paikka olla raskaana ja saada vauva. :snotty:
Vaan kun ei, joku tuolla jossain haluaa näivettää minut kokonaan. En ole enää se sama ihminen kuin mitä olin muutama vuosi sitten ja säälittää mieskin, kun se joutuu katsomaan tällaiseni mielipuoliraunion elämää aivan aitiopaikalta.

:hug: :hug: :hug: Lapsettomuus on todella tuhoisaa. Joka paikassa löytyy juttuja siihen miten lapsettomuudesta voi selvitä KUN SAA LAPSEN tai sitten tarinoita tyyliin "ei koskaan tullut ajankotaiseksi, joten itkin viikon ja sitten olin sinut asian kanssa". Sitä tuhoisuutta on vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Ongelma ei ole pelkästään se kaipuu omaa lasta kohtaan. Kun ei ole lasta niin alkaa jossain kolmenkympin jälkeen olemaan aika ulkopuolinen kaikesta.

Tämä video aiheeseen liittyen on ihana: Tears and Hope - the infertility awareness project

 

[ex-lapseton]

Mä tavoittelin tuota "Lapsettoman" kuvailemaan olotilaa kolme vuotta. Ja tehtiinhän me paljon, reissattiin paikoissa, joihin nyt olisi mahdonta mennä, käytiin ulkona syömässä paljon jne jne. Oli sillä paljon onnen hetkiäkin. Mutta kyllä mä olin viimeiset kolme vuotta ihan helevtin katkera. Ja kun tietää, että kateus ja katkeruus ovat tuhoavia voimia niin sitä piiskaa itseään ja tuntee olonsa vielä paskemmaksi. Lapsettomuus oli jatkuvasti ajatuksissa joka paikassa.

 

["Jenny"]

viime jouluna oltiin ystävien kanssa syömässä ja kun muut alkoi kertomaan raskausuutisiaan, niin minäkin ajattelin kertoa vaikka viikkoja mulla oli 6+3.. Illalla kun pääsi kotiin, (alkoholia en ollut nauttinut, ja olen kasvissyöjä, joten huolehdin kyllä kaikki proteiniit yms..) alkoi ihan jumalattomat kivut ja vuoto.. Pääsin päivystykseen sisälle hyvissä ajoin ja kesken oli mennyt...
Mulla on ennestään jo yksi pieni poika, mutta mä haluaisin oikein suurperheen.
nyt mulla kuukautiset myöhässä kolmisen viikkoa, ja tuttava kehui että olisin viikolla 5-7 ny, mutta ainoa joka mietityttää on just toi kun mulla kaks testiä tehty, kumpikin aamupissasta, ja molemmissa haamuviiva... Tietääköhän kukaan/ osaako kokemuksella auttaa?
Sen verran muistelin ihan ensimmäistä onnistunutta raskautta että sillon alussa, viikolla 7, mulla alkoi pientä ruskehtavaa vuotoa, menkkamaiset kivut mutta vuoto kesti pari päivää..
Nyt taas on hieman kirkkaampaa se veri, mutta aiemmasta keskenmenosta tiedän että sitä verta tulee ainakin mulla ihan hullun lailla.. ja sama on kuukautisten kolme ekaa päivää.. ihan jatkuva vuoto... Muutenkin kun ollaan menossa Lappiin perheen kanssa tänään, niin mietityttää vain... Tsemiä kaikille!

 

["Jenny"]

..Unohti tuosta vielä se sanoa että nyt mulla on todella vähäinen vuoto, hieman oli eilen illalla ihan kirkkaanpunaista, muuten vain ruskehtavaa, ja alavatsaan sattuu ihan molemmin puolin.. :/

 

[ex-lapseton]

[QUOTE="Jenny";23328386]..Unohti tuosta vielä se sanoa että nyt mulla on todella vähäinen vuoto, hieman oli eilen illalla ihan kirkkaanpunaista, muuten vain ruskehtavaa, ja alavatsaan sattuu ihan molemmin puolin.. :/[/QUOTE]

Tämä ei ole kettuilua vaan ihan aitoa ihmetystä: Mikset mene lääkäriin? Mut olis jo pelkästään haamuviiva ajanut ultrattavaksi. Mä menisin tuossa vaiheessa vaikka visalla ykstyislle. Hyvällä ultralla, joka monella ykstyisellä gynellä on sydänäänet näkyvät 6+0.

 

[2+1]

ole olleet helppoja vaikka kolmatta lasta tässä odotellaankin, jokaista ollaan maltettu odottaa 2-3-4 vuotta. Raskautumista vaikeuttavat mitä luultavimmin jo tehdyt 2 sektiota. Kolmas sektio tulossa ja sen aikana tehdään myös sterilisaatio. Ikää äidillä 28 kolmannen lapsen syntyessä. Minä olen jotenkin pystynyt pitää järjen mukana yrityksissä ja olen ollut maltillinen myös muiden raskaus uutisia kohtaan vaikka itselläni onkin ollut pitkiä jaksoja yrittämisessä. Kaikki ovat tulleet luomusti, stressillä tuskin olisin raskautumista helpottanut. Esikoisen ja kuopuksen välissä menetin kaksoset, alkuraskaudessa.

 

[mulla]

[QUOTE="Marjuska";23325964]Tuntuu kaikki muut sikiävän paitsi ite..serkkulikkakaan ei muka enempääsä lapsia halunnu niin kappas jo on eka neuvolakäyntiki ohite ja ite testasin tännään taaas negan..Vielä pitänee ootella ja koittaa laihdutella vaikken ylipainoinen olekkaan vaan pco taitaa tehä turhaksi luomu raskautumishaaveet.. [/QUOTE]


Pakko sanoa tähän väliin, anteeksi jos joku on tästä jo maininnut. Itselläni sama homma, PCO ja ei ylipainoa. Aloin syömään berberiiniä ja d-vitamiinia (berberiiniä 3 tablettia päivässä ja d-vitamiinia 100 mikrogrammaa päiväss) ja vähän yli kuukausi meni ja olin raskaana. Ja sitä ennen 2 vuotta yritystä ilman mitään, clomit sai aikaan oviksen mutta ei raskautumista. Suosittelen siis kokeilemaan!

 

["Jenny"]

Mä vaan pelkään ettei siellä oo mitään.. Mun siskolle oli aikoinaan "tuulimunaraskaus", ja mä itse pelkään paljon. Just sitä, ettei siellä olekkaan ketään "kotona" jne.. Raukka minä oon kai.. Muutenkin vietellään noita synttäreitä aviomiehen kanssa toukokuussa että yhteenlaskettu summa on sen yli 60.. Ja meillekin on sanottu että nyt pitäis avata "uuni" jos niitä pullia vielä haluaa.. Pahoinvointi mulla on alkanut jo viikko sitten.. ja mitä mä oon kuullut, aiemmat keskenmenot vaikuttaa tuleviin raskauksiin ja kun on yli 30 niin ei kuulemma enää helpolla tule raskaaksi... Aviomieheni oli kyllä aika ihana tänäaamuna, "jos ei tule pikkusia ihmislapsia enää, niin ostetaan koiria, ja ihaillaan niiden perhettä sitten." mutta mä päätin että mä tarkkailen itteeni hieman tohon puoleenpäivään mennessä, ja sitten soitan lääkärille. Entäs muuten vaikuttaako mun ensimmäiseni kanssa ollut raskausmyrkytys millään muotoa?

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="just";23327954]kai sä scarlett tajuat, ettei sun ongelmasi ole lapsettomuus eikä hedelmättömyys? sinä tulet raskaaksi seksillä, lapsettomat eivät. sulla ei ole muuta ongelmaa kun miehettömyys. eikä sekään, yksinäisille naisille kyllä tehdään hedelmöityshoitoja. inseminaatio varmaan sulle riittäisi.
ei kannattais verrata sun tilannetta niihin, keille raskautuminen on oikeasti ongelma![/QUOTE]

Just tätä mä tarkootin. Mä en saisi olla surullinen ja katkera kun toista lasta ei ole. Millä oikeudella kukaan päättää toisen puolesta mitä saa tuntia????????????????

Hyvin lahjakkaasti meni sulta ohitte se, että olen olluyt raskaana ja saanut keskenmenon.

Että mä sitten vihaan sun kaltaasia ihmisiä.

 

[ddarling]

mutta scarlet kulta, pointti oli se että sinä voit saada lapsia ja piankin.
Yksipuhelu yksityiselle, keinohedelmöitys yms. sulla on mahdollisuuksia. toisilla ei.

 

[Scarlett O Harava]

mutta scarlet kulta, pointti oli se että sinä voit saada lapsia ja piankin.
Yksipuhelu yksityiselle, keinohedelmöitys yms. sulla on mahdollisuuksia. toisilla ei.

:headwall:

 

[hiohio]

Ymmärrän niin ap:n ja teidän muidenkin fiilikset. Itseäni ei ole koskaan tutkittu mutta jotain häikkää on, raskaaksitulo ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Esikoista yritettiin 1,5v, kakkosta 9kk ja se päätyi keskenmenoon, kolmas raskaus sai alkunsa tas 9kk yrityksen jälkeen ja sen jälkeen mentiin 4 vuotta ilman ehkäisyä ja ilman yhtäkään raskautta.
Tuon neljän vuoden aikana ehdin jo 98%:sesti hyväksyä sen että lapsilukumme jää kahteen, suuntasin ajatukseni ja mielenkiintoni opiskeluun ja muihin asioihin.
Elämä alkoi olla ihan mukavaakin isompien lasten kanssa.
Ilman ehkäisyä oltiin kuitenkin koko ajan tuon neljän vuoden ajan ja välillä tein ovulaatiotestejä ja usein yritettiin niinä hedelmällisimpinä päivinä saada raskautta alulle.
No, sitten kävi niin että raskaus tuli ihan puskasta, neljän vuoden yrityksen jälkeen ja loppujen lopuksi ajoitus onkin mitä täydellisin.
Minua ärsytti suunnattomasti helposti raskautuvat ystävät, yksi itki 3kk yrityksen jälkeen kun ei tärppää, kaikki muut lapsensa sai ekasta kierrosta ja neljättä joutui odottamaan huimat 6kk..
Lisäksi ne kamalat neuvot, kyllä se siitä kun jätät stressin pois ym.
Saat ihan vapaasti olla katkera minulle, varmasti minäkin olisin vähäsen jos olisin sinun tilanteessasi nyt.
Tahdon kai vaan sanoa että elämä voi yllättää

 

[teisu]

mä taas ymmärrän Scarlettia.. mulla on kans poika reilu 2 v. ja toista ei vaan kuulu.. kaipuu toiseen lapseen on suuri.. tekisin mitä vain, että saisin toisen lapsen tässä nyt heti.. mua niin harmittaa kun kaikilla kavereilla on 2 lasta tai enemmän tai ovat raskaana...
mulla on takana hedelmöityshoidot ekasta lapsesta ja toista en saa ellen mee lääkäriin.. kuitenkin painoa mulla on liikaa, joten en pääse lääkäriin ennenkuin saan laihdutettua..

 

["sone"]

Kyllähän se aina kirpaisee, vaikka olisikin onnellinen toisen ihmisen puolesta samaa aikaa. Se vaan nostaa ne ikävät muistot ajatukset niin pintaan. Minullakin olisi nyt vajaan puolen vuoden ikäinen vauva jos en olisi tullut keskenmenoa ja sen jälkeen jouduin keskeyttämään raskauden oman terveydentilan takia, sairastuin yllättäen, tosin ultraamalla ei mitään kohdussa ollut silloin, se ehkä jollain tapaa helpotti sitä tuskaa. Ei noita asioita voi ikinä unohtaa.

Vuosia sitten oli vielä yksi keskenmeno, rankkaa se on joka kerta.
Kokemuksesta voin sanoa että suruun auttaa se että käy tekemään jotain ihan muuta ja laittaa yrityksen tauolle. Aikansa kesti ennekuin itsekkin pystyin päästämään irti, mutta ajattelen että parin vuoden päästä tilanne voisi olla parempi ja tuska jo helpottanut. Raskausajan pitäisi olla niitä elämän iloisimpia aikoja ja huonoista lähtökohdista siitä voi tulla todella rankkaa. Joskus on annettava itsellensä aikaa.

Nyt pystyn suhtautumaan helpommin raskausuutisiin ja pystyn olemaan vauvojen lähellä, pidättelemättä itkua.

 

[Sapfo]

Mua taas ärsyttää ne ihmiset jotka eivät salli niiden lisääntyä joille se on mahdollista. Eli jos on tullut joskus sanottua että lapsiluku on täynnä niin sitten ollaan melkeinpä suuttuneita siitä jos lisää lapsia tuleekin. Jaksetaan muistuttaa taannoisista kommenteista ja oudoksua miten te jaksatte kolmea lasta.. Pelkkää kateutta sanoisin.

 

[mikra]

Halusin kertoo teille hieman erillaisen tarinan..
Mulla on aviomies, kaksi ihanaa lasta,2v 9kk ja 6,5kk,omatalo ym "perusasiat" kunnossa.
Raskausajat oivat sujuneet hyvin,mitä nyt esikoisesta oli korkea verenpaine,mutta muuten kiitettävästi. Synnytys on syy mikseyí meille koskaan voi enää kolmatta tulla,vaikka niin kovasti tahdottaisiin miehen kanssa molemmat. Kumpikin synnytys on ollut kaikkee muuta kuin oppikirjasta, esikoisesta: 1,5litraa menetin verta eikä kohjtu supistunut. Tämä kuopuksen synnytys päättyi kiireelliseen sectioon,jossa kohtuni repesi, sekä supistuminen oli todella heikkoa,joten kiireellisesti kohdun huuhteluun,tällä kertaa menetin 3,5 litraa verta ja sain verensiirtoja.Tällä kertaa kohdunpoisto oli hiuskarvan varassa. Jo sairaalassa sanoivat ettei oman terveyden vuoksi kannata enää raskautua, mikä on edelleen mulle kova paikka,sillä pienestä saakka olen haaveillut isosta perheestä.
Mä pystyn ymmärtämään hyvin kaikkia jotka tuntevat kaipuuta lapseen,oli se sitten eka,toinen,kolmas taikka viides.

 

["Jenny"]

klinikalta tulin juuri.. keskenmeno tullut. Rv 7+2.. Suru on suunnaton.. :'(

 

[KM itsekin kokenut]

Jennylle paljon voimia suuren surun keskelle!!

 

["milla"]

Meillä reilu vuosi yrittämistä takana, esikoinen siis haaveissa. Näin entisen työkaverin viikko sitten pitkästä aikaa. Viimeksi juttelimme pidempään/olimme viettämässä iltaa vajaa vuosi sitten ja tällöin kertoi, ettei halua vielä pitkään aikaan lapsia. No nyt kertoi lasketun ajan olevan kesäkuussa. Tämä uutinen pisti itkettämään vaikka hänelle pystyinkin esittämään olevani onnellinen hänen puolestaan

Eilen satutti myös vanhemman työkaverin kommentti jonka esitti minulle "kannattaa sitten tehdä lapset nuorena", muutama sellainen työkaveri jolle en halua tästä asiasta puhua oli kuuloetäisyydellä, joten tyydyin vain hymyilemään takaisin.

On minusta tullut ainakin mestari näyttelijä, koska en halua tätä asiaa toitottaa ympäriinsä Tuntuu olevan itselle niin arka asia, että tirautan asian takia itkuja harvasepäivä joten tuntuu etten halua asiaa jakaa "kaikkien utelijaiden kanssa". Kolmelle hyvälle ystävälle olen asiasta kertonut.

 

[tuumailija]

Nä ketjut pistää miettimään,olen yhden lapsen äiti ja toisesta haaveilen ja yritystäkin takana,mutta ei kuulu vielä. No mutta täällä katkerana paasataan toisten aborteista yms... Jollain ei olisi oikeutta tehdä aborttia kun joku ei tule raskaaksi ollenkaan... Mun mielestä ei noin voi verrata...se on silkkaa tyhmyyttä. Kyse on niin monesta asiasta. Kateus ja katkeruus on kamalia asioita muutenkin jos niille antaa vallan. Mä en tule ehkä koskaan ymmärtämään sitä,miksi kadehtia esim omaa ystävää joka saa vauvan?! Toki siinä korostuu se mitä ei itsellä ole ja haluaa,mutta niinhän on monessa muussakin asiassa. Ne on kipeitä asioita varmasti,mutta voisiko sitä ajattelua työstää siltikin ja iloita AIDOSTI muiden vauvoista???

 

["vieras"]

Odotan kuudetta lasta. Raskautuminen ei ole koskaan ollut kovin vaikeaa. Tuttavapiiriin kuuluu 2 lapsettomuudesta kärsivää pariskuntaa. Ei huvita pätkän vertaa kertoa heille tulevasta perheenlisäyksestä, vaikka itse siitä onnellisia olemmekin. Ahdistaa oman onnen toisille aiheuttama pettymys. En halua väkinäisiä, ei-todellisia onnentoivotuksia. Muutamaan otteeseen kyseiset ystävät ovat pikkuhiprakassa avautuneet kateudestaan meidän helppoon lastensaantiin ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Kateus tuhoaa ystävyyden.

 

["Marjuska"]

Pakko sanoa tähän väliin, anteeksi jos joku on tästä jo maininnut. Itselläni sama homma, PCO ja ei ylipainoa. Aloin syömään berberiiniä ja d-vitamiinia (berberiiniä 3 tablettia päivässä ja d-vitamiinia 100 mikrogrammaa päiväss) ja vähän yli kuukausi meni ja olin raskaana. Ja sitä ennen 2 vuotta yritystä ilman mitään, clomit sai aikaan oviksen mutta ei raskautumista. Suosittelen siis kokeilemaan!

En oo tommosta vinkkiä vielä saanu oon toki tota d-vitamiini hommaa aatellu mutta en oo saanu aikaseksi ja berberiiniä pittää ruveta guuglesta tutkimaan. Tää taitaa laittaa miehen apteekkiin huomena ku samahan sen on kokeilla kaikkea mistä ei haittaakaan ole
Nyt tosiaan vasta kp 34 ja miehen kanssa sovittiin,että enää ei ootella ku kp 40 asti ja sen jälkeen lekuriin ja jos eivät täälä anna lähetettä ultraan että näkis munasarjojen tilanteen niin sitte lähetään yksityiselle kuopioon..Tuli jotenki niin epäonnistunu olo ku mikähän lie mainos meni telkusa niin mies sano jotenki sillai hellyttävästi,että olipa söpö lapsi..Tuntuu niin hirviän epäonnistuneelta