Mitä ihmettä mä teen
Nyt kaivataan siskot mielipiteitä. Tilanne on aika kinkkinen.
Olen eronnut jokin aika sitten pitkästä suhteesta. Eron jälkeen olen tavannut kaksi miestä, joiden kanssa on tullut seurusteltua/deittailtua.
Toinen on aivan aivan mielettömän ihana, seurusteltiin puolisen vuotta. Meidän elämäntyylit vaan ei sovi yhteen, eikä mies halua/jaksa kiinteää parisuhdetta. On muutenkin ihmisenä tosi vaikea. Tykätään kyllä samoista asioista ja meillä on yhdessä tosi kivaa. Tavataan nykyään noin kerran viikossa-kahdessa mielettömän ihanan seksin ja muutenkin illan ja yön vieton merkeissä. Tuntuu kuin kuuluisin siihen syliin enkä minnekään muualle.
Mutta...olen tavannut erään toisen miehen, jonka kanssa olen tapaillut ja reissannut ja harrastanut nyt parisen kuukautta kaikenlaista kivaa yhdessä. Mies on ihan täydellinen: hyvä isä, huomaavainen, fiksu ja hellä. Ja rakastunut. Ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.Tämän miehen kanssa saisin taatusti hyvän ja kivan elämän, ja varmaan meidän lapsetkin tulisivat hyvin juttuun keskenään (samanikäisiä). Mutta se jokin puuttuu, minulla ei ole hänen kanssaan samanlaista "kuulun tähän" -fiilistä kuin tuon toisen kanssa. Enkä ole rakastunut. Seksi on hyvää, muttei mieletöntä, kuten tuon toisen kanssa.
Nyt voisitte valaa järkeä mun päähän, kun en itse asiaa osaa ratkaista. Eikö olisi kaikinpuolin fiksua ottaa tuo jälkimmäinen hyvä mies ja unohtaa tuo eka, vaikka se tosi vaikealta tuntuukin? Näin järjellä ajateltuna. Varmaan joku toteaa, että jätä molemmat ja ole yksin, mutta se ei nyt tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään
Mitään uutta isää lapsilleni tai elättäjää en ole etsimässä, eli esimerkiksi taloudellisella puolella ei ole merkitystä tässä valinnassa. Kivaa on vaan kun on joku, jonka kanssa tehdä asioita yhdessä, harrastaa ja matkustaa jne.
Mitä minä teen? Olisiko hyviä vinkkejä. Tämä asia alkaa jo tosissaan rassata ja pakko mun on joku päätös asiassa tehdä. Tilanne ei ole reilu kellekään.
"avaan sateenvarjon", koska varmaan tulee rapaa ja ilkeitä kommentteja...
Olen eronnut jokin aika sitten pitkästä suhteesta. Eron jälkeen olen tavannut kaksi miestä, joiden kanssa on tullut seurusteltua/deittailtua.
Toinen on aivan aivan mielettömän ihana, seurusteltiin puolisen vuotta. Meidän elämäntyylit vaan ei sovi yhteen, eikä mies halua/jaksa kiinteää parisuhdetta. On muutenkin ihmisenä tosi vaikea. Tykätään kyllä samoista asioista ja meillä on yhdessä tosi kivaa. Tavataan nykyään noin kerran viikossa-kahdessa mielettömän ihanan seksin ja muutenkin illan ja yön vieton merkeissä. Tuntuu kuin kuuluisin siihen syliin enkä minnekään muualle.
Mutta...olen tavannut erään toisen miehen, jonka kanssa olen tapaillut ja reissannut ja harrastanut nyt parisen kuukautta kaikenlaista kivaa yhdessä. Mies on ihan täydellinen: hyvä isä, huomaavainen, fiksu ja hellä. Ja rakastunut. Ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.Tämän miehen kanssa saisin taatusti hyvän ja kivan elämän, ja varmaan meidän lapsetkin tulisivat hyvin juttuun keskenään (samanikäisiä). Mutta se jokin puuttuu, minulla ei ole hänen kanssaan samanlaista "kuulun tähän" -fiilistä kuin tuon toisen kanssa. Enkä ole rakastunut. Seksi on hyvää, muttei mieletöntä, kuten tuon toisen kanssa.
Nyt voisitte valaa järkeä mun päähän, kun en itse asiaa osaa ratkaista. Eikö olisi kaikinpuolin fiksua ottaa tuo jälkimmäinen hyvä mies ja unohtaa tuo eka, vaikka se tosi vaikealta tuntuukin? Näin järjellä ajateltuna. Varmaan joku toteaa, että jätä molemmat ja ole yksin, mutta se ei nyt tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään
Mitään uutta isää lapsilleni tai elättäjää en ole etsimässä, eli esimerkiksi taloudellisella puolella ei ole merkitystä tässä valinnassa. Kivaa on vaan kun on joku, jonka kanssa tehdä asioita yhdessä, harrastaa ja matkustaa jne.
Mitä minä teen? Olisiko hyviä vinkkejä. Tämä asia alkaa jo tosissaan rassata ja pakko mun on joku päätös asiassa tehdä. Tilanne ei ole reilu kellekään.
"avaan sateenvarjon", koska varmaan tulee rapaa ja ilkeitä kommentteja...