Voi kettu, mikä tilanne...(miesasiaa, apua kaivataan)

  • Viestiketjun aloittaja Mitä ihmettä mä teen
  • Ensimmäinen viesti
"Kemeli"
[QUOTE="Kemeli";28308086]Itse tapasin jo hieman ennen lopullista avioeroani miehen, jonka kanssa tunsin sielujen sympatiaa 100 prosenttisesti. Meillä oli aivan mahtavaa yhdessä. Koska olin kuitenkin naimissa, emme voineet viedä suhdettamme sen pidemmälle. Eron jälkeen olisin voinut olla tähän mieheen uudelleen yhteydessä, mutta jotenkin tajusin, että hänen elämänsä ja tapansa eivät olisi sopineet yhteen kahden pienen lapsen yyhoon kanssa. Sydäntä kyllä raastoi tämä ajatus pitkän aikaa. Pian eron jälkeen tapasin kuitenkin toisen miehen, joka rakastui minuun täydestä sydämestään. Itsekin ihastuin/melkein rakastuin ja aloimme seurustella. Meillä oli mukavaa, hauskaa ja turvallista yhdessä, vaikka varsinaista MIELETÖNTÄ rakkauden tunnetta en aina tuntenutkaan.
Mutta faktaa: Nykyään olen tämän miehen kanssa edelleen yhdessä jo kuudetta vuotta. Meillä on yhteinen perhe (minun lapseni siis) ja yhteinen elämä. RAKASTAN tätä miestä nykyään yli kaiken ja arvostan kaikkea,mitä hän minun ja lasteni eteen tehnyt. Mieheni kertoo minulle joka päivä, miten onnellinen on kanssani ja kuinka paljon minua rakastaa. Minulla on todella hyvä olla mieheni kanssa. Ja juu, seksikin on nykyään aivan mieletöntä (hieman vain harjoitusta vaadittiin).[/QUOTE]

Ja siis pointtini oli, että unohda se herra A ja anna herra B:lle mahdollisuus. A riuduttaa sinut, sillä ei hän aio sinuun oikeasti sitoutua ja sinulle tämä asetelma tuskin riittää loputtomiin. Voi olla, että huomaat tunteesi B:tä kohtaan, kun vain nakkaat A:n unholaan.
 

Yhteistyössä