P
Pahin painajainen
Vieras
Ahdistaa, itkettää, tekis mieli kuolla mutta lasten takia en uskalla...
Sain viime viikolla tietää, että mieheni on minua pettänyt. Omien sanojensa mukaan ei fyysisesti mutta useat näkemäni kirjeet joita hän oli saanut sekä kirjoittanut kahdelle eri naiselle, rakkailleen, kuten hän kirjoitti, kertoivat hänen tunteistaan heitä kohtaan, yhteisistä suunnitelmista tulevaisuuden ja tapaamisten suhteen sekä siitä miten hänen tulee olla varovainen ja viestitellä vähemmän etten minä saa tietää, sekä kaikkea muuta niin kauheaa etten edes halua niitä enää miettiä. Pettämisen oireet ja varomerkit on olleet ilmassa jo pitkään mutta en vaan uskonut, että minun 100% luotettava mieheni voisi minua loukata näin ja tehdä tommosta...
Miehen äiti sai tietää tästä ja tuli meille eilen yllättäen toisesta kaupungista asti keskellä yötä selvittämään asiaa eli kertomaan minulle, kuinka oikeutettua pettäminen on miehen puolelta ja minun tulisi keskittyä siihen, mitä olen tehnyt väärin ja miksen riitä miehelle, että hänen täytyy tällaista tehdä... Kun olin haukut kuunnellut ja yrittänyt omaa mielipidettä väiin sanoa ettei nyt ehkä ole paras hetki näitä selvittää kun minulla on jo valmiiksi nii paha mieli ja unet jääneet väliin monelta yöltä niin anoppi suuttui, paiskasi oven lähtiessään ja huusi hyvästit.
Mieheni, joka oli anteeksi pyydellyt jo minulta ja yrittänyt tekoaan hyvittää meni lukkoon ja nyt tilanne on kaksin verroin pahempi. Äiti on hänelle tärkeämpi kuin kukaan muu.
Olen ihan sekaisin ja itku tulee koko ajan. En tiedä pitäisko lähtee vai jäädä, yrittää vai luovuttaa. Miestä rakastan kyllä vaikka meillä on vaikeaa ollutkin viime aikoina ja siksi ymmärrän toisaalta hänen tekonsa. Toisaalta tiedän, ettei pettäminen ole koskaan oikeutettua eikä sitä voi millään puolustella. En tiedä miten luottamuksen saa takaisin ja ne tekstit mielestä pois, jotka näen joka kerran kun silmät suljen... Milloin tämä itkeminen ja viha loppuu, mitä on vielä odotettavissa ja kuinka kauan toipiminen kestää??
Ja miten rakentaa suhde anoppiin, jonka kanssa ei voi neuvotella eikä keskustella näköjään ollenkaan...
Sain viime viikolla tietää, että mieheni on minua pettänyt. Omien sanojensa mukaan ei fyysisesti mutta useat näkemäni kirjeet joita hän oli saanut sekä kirjoittanut kahdelle eri naiselle, rakkailleen, kuten hän kirjoitti, kertoivat hänen tunteistaan heitä kohtaan, yhteisistä suunnitelmista tulevaisuuden ja tapaamisten suhteen sekä siitä miten hänen tulee olla varovainen ja viestitellä vähemmän etten minä saa tietää, sekä kaikkea muuta niin kauheaa etten edes halua niitä enää miettiä. Pettämisen oireet ja varomerkit on olleet ilmassa jo pitkään mutta en vaan uskonut, että minun 100% luotettava mieheni voisi minua loukata näin ja tehdä tommosta...
Miehen äiti sai tietää tästä ja tuli meille eilen yllättäen toisesta kaupungista asti keskellä yötä selvittämään asiaa eli kertomaan minulle, kuinka oikeutettua pettäminen on miehen puolelta ja minun tulisi keskittyä siihen, mitä olen tehnyt väärin ja miksen riitä miehelle, että hänen täytyy tällaista tehdä... Kun olin haukut kuunnellut ja yrittänyt omaa mielipidettä väiin sanoa ettei nyt ehkä ole paras hetki näitä selvittää kun minulla on jo valmiiksi nii paha mieli ja unet jääneet väliin monelta yöltä niin anoppi suuttui, paiskasi oven lähtiessään ja huusi hyvästit.
Mieheni, joka oli anteeksi pyydellyt jo minulta ja yrittänyt tekoaan hyvittää meni lukkoon ja nyt tilanne on kaksin verroin pahempi. Äiti on hänelle tärkeämpi kuin kukaan muu.
Olen ihan sekaisin ja itku tulee koko ajan. En tiedä pitäisko lähtee vai jäädä, yrittää vai luovuttaa. Miestä rakastan kyllä vaikka meillä on vaikeaa ollutkin viime aikoina ja siksi ymmärrän toisaalta hänen tekonsa. Toisaalta tiedän, ettei pettäminen ole koskaan oikeutettua eikä sitä voi millään puolustella. En tiedä miten luottamuksen saa takaisin ja ne tekstit mielestä pois, jotka näen joka kerran kun silmät suljen... Milloin tämä itkeminen ja viha loppuu, mitä on vielä odotettavissa ja kuinka kauan toipiminen kestää??
Ja miten rakentaa suhde anoppiin, jonka kanssa ei voi neuvotella eikä keskustella näköjään ollenkaan...